Kyllä minä taidan olla jo liian vanha - tai sitten vaan väsynyt. Joka tapauksessa totesin, että tieto ei enää lukemalla oikein tartu ja vanhakin oppi on autuaasti unohtunut.
Luin pitkästä aikaa uudelleen Jostein Gaarderin Sofian maailman. Kirjan kuvaukset filosofeista ovat edelleenkin mielenkiintoisia ja itse tarinakin menettelee, mutta kun yritin aina parin luvun jälkeen muistella lukemaani (ja huom. joskus aiemmin ainakin osittain oppimaani) niin lopputuloksena oli hyvin vajavainen tieto. Onneksi ei joudu tenttimään eikä kukaan anna arvosanaa oppimisesta. Aika pelottavaa kuitenkin...
Kirja on kuitenkin lukemisen arvoinen, jos on vähänkään kiinnostunut filosofian historiasta. Sofian mukana pääsee filosofian kurssille, jolla käsitellään tärkeimmät länsimaiset filosofit Antiikin ajoista melkein nykyaikaan. Tämän voisi mielestäni melkein ottaa kouluissa kaikille nuorille pakolliseksi lukemiseksi... heillä kun voisi vielä jäädä jotain muistiinkin vastaisen varalle. Onhan se myös tärkeää, että osaa yhdistää vastaantulevia väitteitä ja teesejä historiallisen ajattelun kehitykseen ja myöskin aina välillä aikakausien kontekstiin. Antaa suhteellisuudentajua ja helpottaa omien mielipiteiden muodostamista.
Olen juuri samaa mieltä kanssasi siitä, että Sofian maailma saisi kernaasti olla pakollista luettavaa kouluissa. Minä luin sen viime kesänä ja nostin kirjan parhaaksi vuonna 2010 lukemakseni, kiitos tietosisällön.
VastaaPoistaTällaista opiskelun pitäisi ollakin: vapaaehtoista ja vailla paineita tenttimenestyksestä tai mistään!
Luin tämän ollessani äitiyslomalla vuonna 1994! Silloin se oli kovasti pinnalla ja siitä puhuttiin joka puolella. En itse kauheasti innostunut, tietopuoli lähinnä haukotutti. Hienoa kuitenkin, että kirja elää edelleen!
VastaaPoista