Camargue - härkien, hevosten ja kanojen mailla

Ranska on iso maa ja sen eri alueet eroavat toisistaan kovastikin. Lomamatkamme aikana meillä oli mahdollisuus käydä viikonloppuvierailulla isännän kummitädin luona Camarguessa, joka on Ranskan eri kolkista ehkä yksi kaikkein omalaatuisimmista sekä tavoiltaan, kulttuuriltaan että luonnoltaan. Välimeren läheisyys. Rhone-joen suisto ja suolasuot ovat luoneet puitteet maisemalle, jossa vaihtelevat kuivat hiekkamaat ja vetiset, tulva-alttiit niityt.

Luonnonvaraisista eläimistä erikoisimpia lienevät vaaleanpunaiset flamingot, joita ranta-alueilla näkee sadoittain jollei tuhansittain. Tosin me kävimme autoajelulla niitä etsimässä pariinkin otteeseen, kun olivat mokomat vaihtaneet toiselle rannalle pois (ihmis-)rantaleijonien tieltä. Nähtiinpä kuitenkin.

Tavoiltaan ja kulttuuriltaan Camargue on härkien ja valkoisten Camarguen-hevosten valtakuntaa. Guardians eli paikalliset cowboyt ovat kautta aikojen valvoneet villeinä laiduntavia (aidatuilla alueilla nykyään toki) härkiä. Heidän taitojaan ja mieskuntoaan on sitten mitattu erilaisilla "härkätaisteluilla" - Ei, näillä härkätaisteluilla ei ole mitään tekemistä Espanjan verilöylyjen kanssa. Enemmänkin on kyseessä iloinen kisailu, jossa tosin härät ovat mukana ihan tosissaan ja vaara ei ole koskaan kaukana.

Osuimme alueelle parhaaseen "taistelu"-aikaan ja koska meillä oli paikalliset oppaat, niin pääsimme osallistumaan useaankin näytökseen eri kylissä ja kaupungeissa ja metsän keskellä. Ihan sama ei tietenkään turistina onnistu, mutta koska joka kylässä ja kaupungissa on omat aktiviteettinsa niin pienellä kyselyllä pääsee kyllä osallistumaan sen verran, että näkee, mistä on kyse.

Tässä muutama näyte aiheesta...


Pääosin kävimme katselemassa historian hämärissä varmaan jonkulaisesta miehuusriitistä käyvän "pelin" etenemistä. Aiemmin guardianit kuljettivat härkälaumaa tiiviissä ryhmässä hevosten keskellä ja kylän nuorten miesten oli tarkoitus kiskoa härkiä ulos muodostelmasta ja karkuun ennen kuin lauma pääsee määränpäähänsä.
Hurjaa touhua, vaikka me sitä katselimmekin aina turvassa katsomosta ja rautatankojen takaa. Paikalliset eivät tietenkään tankojen takana pysyneet ja voin taata, että aitojen yli hyppi ihmisiä tosi vauhdilla, kun irtipäässyt härkä lähti tulemaan heitä päin.



Lisäksi kävimme seuraamassa yönäytöstä "härkä uima-altaalla". Siinä oli tarkoitus saada härkä juoksemaan vesialtaan halki. Pojat heittäytyivät veteen altaan reunan eteen ja härkä piti saada hyppäämään yli. Vaaran tuntu tuli hyvinkin konkreettiseksi, kun härkä talloi yhden nuoren hurjapään poskelle ja hänet kannettiin ambulanssiin (ei kuulemma kuitenkaan käynyt pahemmin - mustelmia vaan). Liika itsevarmuus siinä kostautui yhden onnistuneen juoksun jälkeen...

Härkien lisäksi on Camarguessa tietysti myös paljon muutakin katseltavaa ja historia on taas kerran käsinkosketeltavana läsnä. Esim. Aigues Morten linnoituskaupunki on turistimassoistaan huolimatta vierailun arvoinen paikka, jolla on ihan oma tunnelmansa. Siellä saa myös rautaisannoksen historiaa protestanttien ja katolisten kahinoista.

Niin, ja ne kanat...

Kummitädillä on pihapiirissään kanahäkki, josta eläimet päästetään joka ilta myös jaloittelemaan pihamaalle. Nuorimmaisemme oli kanoista aivan lumoutunut ja aloimmekin kutsua häntä "kanojen kuninkaaksi". Iltojen kohokohta oli, kun hän sai veljensä kanssa hätistellä kanat takaisin häkkiin (isoon sellaiseen, "kanojen kotiin" - ei mitään tekemistä tehokanaloiden häkkien kanssa... toim.huom.). Lisäksi hän oppi tunnistamaan munimiskaakatuksen ja sitten piti tietysti käydä lopputulos tarkistamassa heti perään... Kanaparat, mahtoivatko enää muniakaan muutamaan päivään meidän vierailumme jälkeen ;-)



Loma oli kokonaisuudessaan aivan mahtava, mutta yksi parhaista muistoistani tulee kyllä olemaan illat Camarguessa : kaskaiden korviahuumaava siritys, samettisen lämmin iltailma ja myöhään syödyt herkulliset päivälliset hyvässä seurassa, taustalla kanojen kevyt kotkotus oliivipuiden alla ja kyyhkysten kujerrus kyyhkyslakassa.