Tämänkin bloggauksen aloittaminen on venynyt. Syynä ei niinkään ole ollut kirjan vaikeus tai vaikuttavuus, vaan enemmänkin näkökulman valitsemisen vaikeus. Luin nimittäin muita kirjoituksia (Leena Lumi, Lumiomena) ja jäin pohtimaan, miten tätä oikein pitäisi tulkita.
Leenalla oli intohimoinen ote arvostelussaan ja hän toi esille minunkin ajatusmaailmaani kolahtavia ajatuksia kirjassa esitellyistä poliittisista suuntauksista (fasismi, kommunismi). Minun ajatukseni kyllä heijastelivat kirjaa lukiessa samoja tunteita, mutta yleisesti ottaen luin ehkä vähän eri tavalla. Huolimatta historiallisesta kontekstista, jossa Mitfordin tytöt elivät ja vaikuttivat, minulle jäi päällimmäiseksi ihmetys siitä, miten saman perheen lapset voivatkin osua ja onnistua pääsemään maailmantapahtumien keskipisteeseen. Tyttöjen ympäristön henkilögalleria on aika vaikuttava (Hitler, Churchill, John ja Bobby Kennedy jne.) On perheenjäsenten poliittisista suuntauksista mitä mieltä tahansa, yksittäisinä henkilöinäkin heidän elämäntarinansa ovat olleet jännittävämpiä kuin monet romaanit.
Elämäntarinoiden runsaus ja kompleksisuus on ehkä osaltaan myös tämän kirjan heikkous. Ainakin minun oli välillä vähän vaikea seurata punaista lankaa kunkin tytön kohdalla, varsinkin kun heitä kutsuttiin välillä ristimänimillä ja välillä taas lempinimillä. Tärkeät tapahtumat myös joskus ehkä vähän katosivat rönsyjen ja yksityiskohtien ylenpalttisuuden alle.
Ehkä pidin liiankin itsestäänselvänä sitä, että Hitler ja fasismi, samoin kuin Stalin ja kommunismi ovat historiallisesti täynnä hirmutekoja ja tuomittavia. Siksi kai tulin lukeneeksi kirjaa enemmänkin tirkistelijän tai tutkijan mentaliteetilla. Onhan se mielenkiintoista seurata todellisten henkilöiden vaiheita ja mielipiteiden kehitystä. Samalla voi ihmetellä ja kauhistella myös ihmisen kykyä sulkea silmänsä epämiellyttäviltä asioilta vuosien ja vuosikymmenten ajan.
Ja onhan Hitler voinut tahtoessaan olla yksityishenkilönä hyvinkin sivistynyt ja miellyttävä. Kuvataanhan monia sarjamurhaajia ja rikollisiakin useimmiten "hiljaisina ja miellyttävinä" naapureina. Vaikka miten haluaisimme hirviöiden muistuttavan satujen karmivia olentoja, on pahuus ihmisten keskellä usein naamioitunut ulkomuodoltaan huomaamattomaksi. Vasta aika tuo perspektiiviä ja ymmärrystä kokonaiskuvasta. Tämä on hyvä muistaa, kun itsekin muodostaa mielipiteitään ajankohtaisista aiheista.
Menipäs filosofiseksi... kaikkiaan kirja siis oli minusta mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää luettavaa. Kannattaa lukea ja muodostaa oma käsityksensä.
