Paluu nuoruuteen - Karen Blixen : Suuret tarinat

Tätä bloggausta oli jotenkin vaikea aloittaa. Aihe taisi tuntua liian läheiseltä ja tutulta. Karen Blixenistä olen tykännyt tosi kauan. Siis nimenomaan itse kirjailijasta hahmona, persoonana ennen kuin olin lukenut häneltä yhtäkään kirjaa. Liityin nimittäin Suureen suomalaiseen kirjakerhoon vuonna 1986 ja yhtenä liittymistarjouksen ilmaiskirjana oli Judith Thurmanin Karen Blixenin elämänkerta. Tämä oli ennen kuin "Elämäni Afrikassa" nousi elokuvan myötä kaikkien tietoisuuteen, mutta minuun kolahti samantien.

Karen Blixen rakasti tarinoita ja piti itseään yhtenä viimeisistä suurista tarinankertojista. Hän myös eli kuin suurta tarinaa toteuttaen. "Eurooppalaisena Afrikassa" ja "Varjoja ruohikolla" näyttävät yhden puolen hänen kerronnastaan ja perustuvat kirjailijan omiin kokemuksiin. Niiden kautta saamme tutustua tarkkanäköiseen ja pohdiskelevaan kertojaan, joka vaihtaa komiikasta tragediaan mestarin joustavuudella.

Toiselta puolelta löytyvät mm. "Suuret tarinat" -teoksen sisältämät "Seitsemän salaperäistä tarinaa" ja "Talvisia tarinoita". Salaperäisissä tarinoissa romantiikan aatteiden ja tyylin mukaisesti eri puolilla Eurooppaa seikkailevat aateliset, taiteilijat tai muuten vain omalaatuiset henkilöhahmot. Hahmojen eteen osuu poikkeuksetta traagisia tapahtumia, joiden edessä he yleensä toteuttavat kohtalonsa loppuun asti taistellen, mutta kuitenkin myös osaansa taipuen. Sävyltään ainakin minulle tulee mieleen Venetsian karnevaalit ja niiden aikaiset naamioleikit sumuisten kanaalien reunoilla.

Talviset tarinat sijoittuvat pääasiassa Tanskaan ja ovat asteen verran raskasmielisempiä. Ehkä sen vuoksi minun on hiukan vaikeampi päästä niihin sisälle, niin erikoiselta kuin se ehkä syntyperältään suomalaistakin suomalaisemman henkilön suusta kuulostaa. En vain itse ole millään tasolla taipuvainen raskasmielisyyteen, joten kovin tummat sävyt tuppaavat minua lähinnä vähän väsyttämään.

Kaikkia tarinoita on kuitenkin nautinto lukea. Kieli on mahtavaa, myös suomennoksessa (Saija Palsbo & Juho Tervonen) ja tarinoissa on loppuun asti mietitty klassinen rakenne. Mestari on aina mestari. Karen Blixenin tarinoiden lukemiseen oman mausteensa antaa myös hänen elämäntarinansa tunteminen. Jotenkin hän onnistui kirjoittamaan tarinoihin sen saman tunnelman, urheuden ja kohtalonuskon, jotka välittyvät hänen omista vaiheistaan ja valinnoistaan.