Näytetään tekstit, joissa on tunniste omakustanne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste omakustanne. Näytä kaikki tekstit

29.5.2016

Type & Tell

Kun kirjoittamisen palo on pitelemätön, mutta kustantajia ei (ainakaan toistaiseksi) ole rivissä odottamassa teostasi  tai kun pitäisi saada vihdoinkin se sukukronikka kansiin tai kun yrityksen historiikki odottaa julkaisuaan,  on omakustannusteos varsin varteenotettava vaihtoehto. Suomen markkinoilla palvelun tarjoajia on muutama isompi ja sitten monta pientä. Saksalainen Books on Demand (BoD) on toiminut alalla jo yli viisitoista vuotta ja Elisa Kirjan kauttakin on saanut hengentuotteensa e-kirjamarkkinoille jo jonkin aikaa. Viimeisimpänä isona palveluntuottajan on tuotteensa tuonut suomalaisten ulottuville Bonnier Type&Tell palvelullaan.



Bloggaajien infoillan aikana keskustelu velloi palvelun businessmallista kirjailijan luomisen tuskaan. Kyseessä on myytävä palvelu ja tarkoittaa, että palveluilla on oma hintansa. Halvimmillaan kirjan saa ulos 29 eurolla ja hinta nousee sitten sitä mukaa, kun kirjoittaja haluaa käyttää eri palveluita.
Minun mielestäni tämä on hyvä malli. Käyttäjä saa itse valita paljonko investoi ja ainakin äkkivilkaisulla hinnoittelu näytti aika läpinäkyvältä, eli yllätyskustannuksia ei olisi tulossa. Mitä nyt alv olisi ehkä hyvä näyttää tarkemmin vähemmän bisnesorientoituneiden käyttäjien kustannusarviointia ajatellen. Ilman y-tunnusta kun alv:n joutuu maksamaan ihan itse...

Jakelun myötä palvelu ottaa myös 20% osuuden myynneistä, mikä ilmeisesti kustannusmaailmassa on oikeasti sieltä kohtuullisimmasta päästä. Tosin kannattaa muistaa, että perinteisessä kustannustoiminnassa ei kirjailija sitten maksa noita peruskustannuksiakaan niin kuin tässä. Tarkanmarkan budjetilla kirjaansa markkinoille tuovalle tarvepainatus on mielenkiintoinen palvelumuoto. Siinä kirja tilataan painosta vasta silloin, kun ostaja on sen varannut.

Type & Tell -palvelun maajohtaja Karoliina Timonen kertoi, että tarkoituksena olisi myös lisätä kirjoittajien yhteisöllisyyttä ja vertaistukea voisi saada vaikka somen keinoin. Muutenkin hyödynnetään digimaailman kanavia ja kirjatkin saa helposti myös e-versioina. Samoin palvelun tarjoamat jakelukanavat ovat sekä paperikirjoille, että sähköisille.

Illan aikana oli mukava kuulla palvelussa jo mukana olevien Eeva Kolun ja Kata Melanderin ajatuksia. Molemmat vaikuttivat ilmeisen tyytyväisiltä saamaansa tukeen ja kokivat palvelun omakseen. Eeva toimii myös palvelun "kansikuvatyttönä", joten hän ei kai muuta oikein voisi sanoakaan, mutta samaa toisti myös Kata, joka kertoi jopa vetäneensä kirjansa pois parilta kustantajalta saadakseen sen julkaisun kokonaan omiin käsiinsä.

Oli myös mukava seurata Type & Tell -tiimin innostusta. Karoliina Timonen, koordinaattori Salla Harjula ja työharjoittelija Noora Vaakanainen uskovat asiaansa. Innostuneen tiimin kanssa asioilla on taipumusta edistyä, joten jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisia kirjoja palvelusta markkinoille putkahtaa. Omakustanteisiin liittyy aina sellainen pieni epäilys kirjojen laadusta. Kaikki lienevät nähneen niitä kirjoitusvirheitä täynnä olevia, ulkonäöltään huolimattomia ja kirjalliselta sisällöltään vähän kyseenalaisia tuotoksia. Rima on kuulemma Type & Tell -palvelussa korkeammalla ja hyvä niin.

Kenelle omakustannus sitten sopii? No, ainakin sellaiselle, joka haluaa pitää kaikki langat käsissään ja on valmis näkemään vaivaa kirjansa eteen. Omakustannuspalvelussa kukaan muu ei vahdi asioiden etenemistä. Toisaalta saa myös aidon kontrollin esim. kansikuviin ja jakeluun. Lopputulos on vielä enemmän oma.

Yksi asia lienee aina sama, ja se on se luomisen tuska. Omakustannuspalvelua käyttävä kokee sitä sisällön parissa siinä missä ilman kustannushaaveita tai kustantamon tallissa kirjoittava kirjailijakin.

28.11.2013

Stockan herkku ja onko sähköisen omakustanteen aika tullut ?

Arvatkaapa kuka kirjan hahmoista tulee mieleen ?
Jaana Tapola : Stockan herkku 
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta

Viime aikoina on puhuttu kirjan, kirjailijoiden ja kustantamoiden välisestä kolmiodraamasta. Mediassa on vuoroin suomittu pienkustantamoja huonosta laadusta, vuoroin soimattu isoja kustantamoja liiallisesta kiireestä ja ylenmääräisestä kaupallisuudesta. Kovin paljon ei kuitenkaan vielä ole silmiini osunut keskustelua nykyisten sähköisten julkaisuvälineiden mahdolllistamasta omakustantamisesta.

Kirjailijan itsensä kustantamat kirjat alkavat kuitenkin kai maailmalla jo olla arkipäivää. Menestyskirja Siilon kirjoittaja Hugh Howey kertoi Helsingin Kirjamessuilla kustantavansa itse kaikki alkukieliset kirjansa. Hänen mukaansa vain silloin kirjailija voi vapaasti kirjoittaa haluamistaan aiheista, kulloinkin haluamallaan tyylillä. Koko tuotantoketjun hallitseminen myös tuo lukijat lähelle, mikä Howeyn mukaan on yksi kirjailijana toimimisen perusedellytys.

Suomessakin on nykyään mahdollista helposti julkaista oma kirjansa. Elisa Kirjan Kirjoita itse -palvelussa jokainen suomalainen voi julkaista itse oman teoksensa. Lokakuussa julkaistu palvelu auttaa uusia kirjailijoita saamaan tekstinsä lukijoille sähköisenä kirjana. Tarve on ilmeinen. Tällä hetkellä Elisa Kirjasta löytyy jo yli 80 ”kirjoita itse” -kirjaa.

Elisa Kirja tarjosi muutamalle bloggaajalle mahdollisuuden tutustua vapaavalintaisesti valikoiman kirjoihin. Minä olin jo vilkuillutkin listaa "sillä silmällä", joten tarjous tuli sopivaan väliin. Vähän arvelutti. Voiko ilman kustannustoimittajaa tuotettu kirja olla oikeasti hyvä ?Ainakin hintataso on näissä kirjoissa hyvinkin sopiva. Valitsemani kirjat maksavat palvelussa 9,90€ ja 7,90€. Pokkarihinnoissa mennään.

Ensimmäiseksi luettavakseni valikoitu Finlandia-ehdokaslistan läpikäynnin kevennykseksi Jaana Tapolan viihdepläjäys Stockan herkku. Tapola on julkaissut aiemmin kirjoja myös kustantamoiden kautta, joten valinta oli "turvallinen", eikä kirja pettänytkään odotuksia.

Lukaisin Stockan herkun päivässä. Yksinhuoltajaäidin rahahuolet, kosmetologiystävä Donnan pinnallisuus ja kauneuden ihannointi ja tyttären teini-iän haasteet olivat aika tuttua viihdemateriaalia. Tuohon kun sekoittaa jumalaisen komean ja rikkaan Danielin ja arkisen opettaja-Benin, ovat tarinan ainekset kasassa. Halua, rakkaudenkaipuuta ja pinnan alta löytyviä ikäviä salaisuuksia, niistä on tämä kirja tehty.

En minä ainakaan tätä osaisi huonommaksi arvioida kuin moni kustantajan markkinoille tuoma vastaava viihderomaani. Juoni kulki, teksti oli sujuvaa ja henkilöhahmot ihan tunnistettavia. Vähän ehkä harmittivat yhdessä vaiheessa kirjaa tekstiin jääneet sanakatkot. Sanojen tavutukset olivat näkyvissä välilyönteinä. Mikä lie tekninen fiba käynyt siinä kohtaa.

Ensi kokemuksesta rohkaistuneena olen jo ladannut seuraavankin Kirjoita itse-kirjan luettavakseni. Siinä onkin kyseessä ihan toisenlainen tyylilaji. Jännitystä ja vakoilutarinaa on siis luvassa lähiaikoina, mutta tässä välissä pitää jatkaa tuota Finlandia-urakkaa. Jos saisi edes puolet luettua ennen voittajan julkistusta.

Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta