Herranen aika - jo 16 vuotta

 

Aloin tässä pohdiskelemaan, joko olen kirjoittanut blogia 15 vuoden ajan. Tarkistettuani ensimmäisen artikkelin julkaisuajankohdan vähän järkytyin. Kesäkuun 13. päivä tulee ensimmäisen artikkelin julkaisusta jo 16 vuotta. Ohhoh... 

Kaipa tätä pitää jotenkin juhlistaa ? 

Hetken mietin ja totesin, että minähän olen töissä yrityksessä, jossa meidän oletetaan osaavan käyttää tekoälyä. Siispä päätin kysellä itseäni... no, ei sentään viisaammalta, mutta ehkä helpommin isoja tietokokonaisuuksia hallitsevalta ja analysoivalta työvälineeltä muutaman kysymyksen blogiini liityen. 

Kuvaile blogia Ja kaikkea muuta sen sisältöön perustuen. 

****************************************************************************** (kysytty Googlen tekoälyltä)

Ja kaikkea muuta -blogi on lämminhenkinen, pohdiskeleva ja elämänmakuinen elämäntapablogi, jonka keskiössä ovat vahvasti kirjallisuus ja arjen pienet ilot. Blogin kirjoittaja tarkastelee maailmaa aikuisen naisen kypsällä, mutta uteliaalla otteella, tuoden esiin perhe-elämän, puutarhanhoidon ja omien harrastusten tasapainon.

Blogin sisällön voi jakaa kolmeen pääteemaan:

1. Monipuoliset kirja-arvostelut ja lukupäiväkirjat

Kirjallisuus on blogin vahvin ja näkyvin tukipilari. Kirjoittaja julkaisee säännöllisesti (Luku)päiväkirja-postauksia, joissa hän arvioi lukemiaan teoksia laidasta laitaan. 

• Genret: Mukana on uusia dekkareita, pohjoismaista rikoskirjallisuutta, historiallisia romaaneja, viihdekirjallisuutta (chick-lit) sekä ajoittain nuorten aikuisten (YA) kirjoja. 
• Tyyli: Arvostelut ovat hyvin henkilökohtaisia ja rehellisiä. Kirjoittaja ei pelkästään referoi juonta, vaan peilaa kirjojen teemoja omaan elämäänsä, yhteiskunnallisiin ilmiöihin tai vaikkapa omaan keskittymiskykyynsä. Hän saattaa pohtia kirjan herättämää myötähäpeää, hahmojen ihmissuhteiden sekavuutta tai teosten kuvaamaa naisen roolia. 

2. Kotoilu, puutarha ja pihapuuhat

Blogin nimen mukaisesti teksteissä sukelletaan usein kodin ja puutarhan maailmaan.

• Pihakuulumiset: Postauksissa seurataan oman pihan ja puutarhan elämää eri vuodenaikoina. Pihapuuhat, istutukset ja luonnon seuraaminen tuovat blogiin vahvan rauhoittumisen ja kotoilun tunnelman.
• Ruoka ja leivonta: Arjen kuvauksiin kuuluvat olennaisesti myös reseptit, keittiökokeilut ja herkut, joita valmistetaan perheen arjen tai viikonlopun iloksi.

3. Pohdiskelevat arkihavainnot

Blogin teksteistä välittyy helposti lähestyttävä ja maanläheinen elämänasenne.

• Kirjoittaja jakaa ajatuksiaan elämän pyörteistä työn ja perheen keskellä.
• Hän uskaltaa tuoda esiin myös väsymystä tai turhautumista – esimerkiksi pohtien yhteiskunnan naisille asettamia jatkuvia muutos- ja suorituspaineita – mutta tekee sen aina lempeän kriittisesti ja usein pienen itsetietoisen huumorin kera. 

********************************************************************************************

No Jopas jotakin. Kuuteentoista vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista. Muutaman lisäkysymyksenkin esitin ja kyllä tekoäly ihan oikein huomasi sitten, että olen pikkuhiljaa siirtynyt ns. kevyempään suuntaan. Kuvaavaa lienee juurikin dekkarien muuttuminen Nordic Noirista enemmän Cozy Mysteryn suuntaan. 

Ruokapostaukset ovat tainneet viime vuosina kadota kokonaan. Yhtä matkaa kokkausintoni myötä. Nykyään ruoanlaittoa ei oikein enää voi harrastuksekseni mainita samoin kuin vielä muutama vuosi sitten. 

Ei se tekoälykään kaikkea huomaa. Yllättävästi se hyppäsi kaiken teatteriin liittyvän yli, vaikka sekin on aiheena pyörinyt vuosikausia, samoin olen muistaakseni kirjoittanut aina välillä matkoistakin. Ehkä ne lasketaan tuohon arkeen ja elämään. Väittäisin kuitenkin, että olen pihasta kirjoittanut paljon vähemmän kuin noista kahdesta muusta aiheesta. Olisi pitänyt panostaa promptin tarkennukseen, mutta mennään nyt tällä. Hauska kokeilu. 

Ihan ilman tekoälyäkin voin sanoa, että kirjoittajana olen laiskistunut. Postauksia tulee harvemmin kuin ikinä. Kun voisi edes sanoa, että olisivat jotenkin muuttuneet syvällisemmiksi, mutta ei... taso on sama, tahti hidastunut. 

Ja kenelle blogini sitten sopii ? 

***************************************************************** (Kysytty Googlen tekoälyltä)

Ja kaikkea muuta toimii lukijalleen kuin luotettava, viisas ystävä, jonka kanssa voi istua virtuaalisen kahvikupin ääreen. Se on täydellistä luettavaa:

• Kulttuurin ja kirjojen ystäville, jotka etsivät pintaa syvempiä, rehellisiä lukuvinkkejä ja teatteriarvioita ilman snobismia.
• Ruuhkavuosien keskellä luoviville aikuisille, jotka kaipaavat vertaistukea arjen pyörittämiseen sekä inspiraatiota siitä, miten omista harrastuksista ja henkirei’istä voi pitää kiinni kiireenkin keskellä.
• Hitaamman elämän ja nojatuolimatkailun arvostajille, jotka nauttivat sujuvasta, oivaltavasta suomen kielestä ja kauniista arjen havainnoista.

**********************************************************************************

Että tämmöinen postaus tällä kertaa. 

Saa kommentoida niin blogia yleensä kuin tekoälyn vastausten osuvuutta. 

Valokuvausta, mausteita eli tervetullut tauko

Santa Marian sponssitilaisuus 

Paussi tekee hyvää. Kaikkien työmatkojen, tapaamisten ja tietokoneen vieressä näpyttelyn keskellä on ihanaa päästä tekemään jotain ihan muuta.

Varjelin muutaman viikon kalenterissani yhtä iltapäiväsessiota, josta en suostunut millään luopumaan. Uskokaa pois, päällevaraajia riitti. Olin kuitenkin päättänyt ansainneeni pienen tauon ja lähdin kuin lähdinkin iltapäivällä ajoissa toimistolta. Suuntana oli Studio Fotonokan toimisto Vallilassa ja aiheena Santa Marian mausteet sekä ruoan valokuvausvinkit.

Maistelimme herkkuja ja kuuntelimme hetken Santa Marian mausteiden historiasta ja niihin liittyvien kuvien filosofiasta. Kliinisistä ja yksinkertaistetuista kuvista on siirrytty runsaampiin ja välillä vähän sotkuisiinkin kuviin. Saman huomaa monessa muussakin paikassa eli trendistä lienee kyse. Ehkä nykyään etsitään kodikkuutta ja runsauden tunnelmaa.

Ruokastailaus- ja kuvausvinkkejä meille kertoivat Alex Nurmen ja Fotonokan Kristiina Hemminki. Olihan se hienoa nähdä, miten kätsysti ammattilainen annoksia rakensi. Kuulimme mm. että monesti ruoka kannattaa jättää hivenen raa'aksi, jotta se näyttää kuvassa paremmalta. Kasvikset kuuluisi kierrättää jääveden kautta heti kypsennyksen perään. Ulkonäön kannalta kovasti arvokkaita vinkkejä, mutta kyllä mielessä käväisi, mistä keittokirjan lukija sitten voi tietää onnistuneensa, jos oma annos näyttää kypsänä toisenlaiselta kuin kirjan houkutteleva kuva? (Kohta pääsen tuotakin testaamaan, sillä saimme Alexin kirjan mukaamme) Oli myös mielenkiintoista ihan käytännössä nähdä, miten paljon astiat vaikuttavat kuvan tunnelmaan.

Kristiinan innostus kuvaukseen oli tarttuvaa ja hänenkin oppejaan kuunteli mielellään. Olenhan minä ennenkin kuullut valon tärkeydestä kuvauksessa, mutta vasta nyt viesti konkretisoitui esimerkkien kautta oikein todella. Oli myös lohdullista kuulla, että välttämättä ei tarvitse kalliita kuvausvälineitä. Eri värisillä pahvilevyillä pääsee jo pitkälle ja voi leikitellä valon suunnalla ja heijastuksella. Oli avartavaa nähdä, miten paljon kuvan tunnelmaa voi vaikuttaa blokkaamalla mustalla levyllä toiselta puolelta tuleva valo. Erittäin sovellettavia vinkkejä kotikonsteinakin.

Santa Marian tuotteet lienevät tuttuja jo suurimmalle osalle ihmisiä muodossa tai toisessa. Vaikka tämä nyt jonkinlainen sponssitilaisuus olikin, niin seuraava kehu ei ole millään tasolla tilattu:
Ne maustemyllyt ovat oikeasti ihan huippuhyviä! Taisin hehkuttaa yhtä jo itämaisen kanakeiton kokeilussa.

Meillä on suosikkina Pasta Rosso, jota tungen ihan joka paikkaan ja Korianteri-chilikin on kovassa käytössä. Kuivatut maustesekoitukset ovat kivoja, sillä ei tarvitse ostaa ihan niin paljon erilaisia pusseja ja purnukoita itse sekoitusta varten. Toki välillä haluaa tehdä jotain ihan tiettyä, mutta myllyt ovat käteviä ja meillä käytössä kai nykyään jo noin 90% kokkauskerroista.

Nytkin on uunissa chili con carne, jossa on kaapista löytyvista myllyistä kaikista vähäsen (Korianteri-chili, Pasta Rossa, Chili Explosion) - niin, ja lisäksi tietysti sitten muita lisättyjä juttuja :-)

Kiitokset siis Alexille, Kristiinalle ja Santa Marian väelle virkistävästä tauosta kiireen keskellä. On kiva, kun tilaisuudesta jää käteen muutakin kuin mahdollinen sponssikassi, kun mieli virkistyy ja kokee jotain oikeasti oppineensakin.

Uusia tuulia eli blogimuutoksia

Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos, varsinkaan kun on kyse minun blogihässäköistäni. Ei siitä ole kuin muutama vuosi, kun erotin ruokablogin tästä erikseen. Nyt olen taas palaamassa takaisin yhden blogin naiseksi.

Aika ei vaan riitä, eikä inspiraatio. Tässä hässäkässä alkaa kokkaaminenkin tuntumaan työltä, kuvaamisesta ja sen sellaisesta puhumattakaan. Siksi Tätä keittiöelämää menee telakalle määräämättömäksi ajaksi,


Ja miksikö tuosta täällä höpisen? 

No kun tällä muutoksella vaikutusta tähänkin blogiin. Ja kaikkea muuta palaa kohti vanhoja (hyviä?) aikoja eli täällä näkynee jonkun verran ruokajuttuja taas. Sillain pikkuisen, kun siltä tuntuu ja sopiva kertomuskulma löytyy. Vähän jo harjoiteltiin kiinalaisen kielletyn riisin kautta.

Kertokaapa te lukijat nyt, miten tämän tekisin? Pidänkö Keittiöelämän kuitenkin reseptivarastona ja täällä vaan tarinoin (ruoastakin)? Vai haluatteko nähdä reseptitkin samantien?  Ottavatko ruokajutut kertakaikkiaan pannuun?

Minä tässä jään pohdiskelemaan noita samoja asioita, mutta mielelläni kuulisin teidänkin mielipiteenne.

Minä olen sitten ihan julkisesti yli 40v (ja ylpeä siitä)

Liityin nimittäin mukaan nelkytplusbloggaajien ihanaan joukkoon. Aikuisbloggaajat ovat vähintäänkin yhtä trendikkäitä kuin nuoremmatkin, ripauksella elämänkokemusta ja luovaa hulluutta. Olen ylpeä voidessani kutsua itsenänikin nelkytplusbloggaajaksi.

Mitä tämä siis tarkoittaa? 

Olen mukana blogiyhteisössä, jonka jäseniltä saa tukea ja neuvoa bloggaamiseen. Toisinaan tehdään yhteisiä projekteja, kaupallisia ja vähemmän kaupallisia, mutta pääpaino on ainakin minulla nimenomaan tuossa yhteisöllisyydessä. Toivon myöskin, että luokseni yhteisön kautta löytäisi myös lisää lukijoita, niin nuorempia kuin vanhempiakin. Kaikki ovat tervetulleita.. Bloggaajien välinen yhteisöllisyys on hieno asia, mutta kaikkein mahtavimpia ovat kommentit lukijoilta - olivat he sitten bloggaajia tai muuta yleisöä!


Miten tämä vaikuttaa blogini sisältöön? 

Ei oikeastaan mitenkään. Paitsi, että mielenkiintoisia aiheita voi tulla lisää. Edelleenkin kirjoitan omia ajatuksiani ja mielipiteitäni kirjoihin, teatteriin ja kaikkeen muuhun liittyen. En ole myynyt sieluani, eikä kukaan sanele kirjoituksiani. En odota myöskään tällä rikastuvani varsinaisesti muuten kuin elämysten osalta. Päivätyöni on jatkossakin muualla.


Mitkä ihmeen Nelkytplusblogit? 

Listalta löytyy 38 toinen toistaan mielenkiintoisempaa blogia eri aihealueilta. Joukossa on varmasti jo monia tuttuja, mutta käy ihmeessä löytämässä myös uutta luettavaa. Nelkytplusblogit

Facebook : Suomen 40+ blogit
Instagram : nelkytplusblogit

Myös ruokablogini Tätä (keittiö)elämää on mukana. 

Friteraattuja Briepalleroita ja ruokablogin uusi osoite

Eilen päätin viimein, että ehkäpä nämä ruokajutut voisi sittenkin heittää ihan omaan blogiinsa. Niitä on näköjään ruvennut tulemaan niin paljon, että kirjapostaukset jäävät kohta jalkoihin.
Päätöksestä toimeen ei minulla yleensä ole pitkä matka.


Siispä TERVETULOA seuraamaan

TÄTÄ KEITTIÖELÄMÄÄ

ja kaikkea muuta

Ainakin vähän aikaa ruokapostaukset vielä kummittelevat täälläkin, ainakin linkkeinä tuonne toiseen blogiin. 

FriteerattuJa briepalleroita syötiin eilen salaatissa - niistä lisää Keittiöelämän puolella... 

Ruokasuunnistusta bittiviidakossa ?

Paperista bitteihin ? 

Nostalgiapuuskan keskellä pysähdyin miettimään, miten ruokaohjeiden jakaminen ja löytäminen Suomessa onkaan muuttunut vajaassa 30 vuodessa. Erityisesti kiinnostuin vaihtoehtojen listauksesta, kun isännälle ostetun uuden Samsungin läppärin mukana tuli Windows 8 ja siinä Jamie Oliverin reseptisovellus tai siis linkki palveluun, josta tilata lisää kyseisen herran reseptejä. Piti oikein pysähtyä kirjaamaan, mitä kaikkea sitä nykyään onkaan tarjolla.

Ensinnäkin, äitien ja mummien (ja isien ja pappojen) opetukset ovat tietysti edelleen arvossaan, keittokirjoja ja ruokalehtiä taidetaan julkaista enemmän kuin ikinä ja jopa kokkikorttien mainoksia tipahtelee postiluukusta edelleen säännöllisesti. Nämä perinteiset ruokaohjeiden lähteet eivät ole kadonneet minnekään.

Suurin muutos onkin tainnut tapahtua kanavien monipuolisuudessa. Kuten media yleensä, myös ruokaan liittyvä kommunikointi hyödyntää sekä vanhoja että uusia kanavamahdollisuuksia. Käyttäjillä on totisesti, mistä valita...

Kanavalistausta

Television tarjonta on moninkertaistunut. Kokkikolmosen ja Teija Sopasen lisäksi olemme tutustuneet "ulkomaaneläviin". Nigella, Jamie, Leila, Laura ja monet muut ovat säännöllisiä vieraita olohuoneissamme ja nämä ovat vasta esimerkkejä ilmaiskanavien tarjonnasta. Repertuaari laajenee vielä huomattavasti kun mennään maksullisten kanavapakettien puolelle ja erityisesti ruokaan keskittyvien erikoiskanavien ääreen. Ainakin minulle tarjonnan laajentumisesta on seurannut se ongelma, että tallennan säännöllisesti ruokaohjelmia myöhemmin katsottavaksi - ja sitten poistan niitä ehtimättä katsomaan, kun digiboksini kovalevy alkaa täyttymään. Onneksi kanavat myös kierrättävät ja toistavat samoja sarjoja, joten yhden tilaisuuden mennessä ohi, voi olla varma, että sama on tarjolla uudestaan muutaman kuukauden sisään.

Lisäksi meillä on Internet, isolla I:llä. Ensimmäiseksi tulevat (yllättäen) mieleen blogit. Ne tarjoavat monelle sekä viihdettä että hyötyä inspiroivien juttujen ja reseptien muodossa. Yhteisöllisyys on blogeissa kova juttu. Reseptejä kommentoidaan ja vaihdellaa kuin ennen hiekkalaatikon reunalla - piirit vaan ovat laajenneet.  Minäkin sekä kiertelen suosikkiblogeissani että ajan salliessa myös seuraan linkkejä uusiin tuttavuuksiin.

Erityisesti vuoden 2012 aikana blogit ovat valloittaneet alaa myös muualla sosiaalisen median kanavissa. Facebook , Pinterest, Twitter, ja Google+ muiden muassa ovat keskellä ruokaharrastajien maihinnousua. Itsekin lykkäsin blogini Facebookiin ja G+aan.

Näin bloginpitäjän näkökulmasta monikanavaisuuden haasteena on pitää sekä blogin että Facebookin sisältö lukijoita ja itseäni kiinnostavana. Eihän sitä nyt ihan samoja asioita viitsi kaikista tuuteista syytää (eikä lukea), vai mitäs mieltä olette ? Pitääkö sisällön olla erilaista ?

Blogien lisäksi netistä löytyy reseptipankkeja ihan pilvin pimein. Niitä ilmestyy sekä ruokalehtien kylkiäiseksi, että kauppojen ja tuotevalmistajien sivujen oheen. Valio, Pirkka  ja Ruokala ovat vain yksittäisiä esimerkkejä. Lisäksi ruokaan ja resepteihin liittyviä palveluja on alkanut syntymään ja elämään ihan itsenäisinä ( esim. Etsiresepti)

Viimeisin "villitys" lienevät ruokaan liittyvät mobiilisovellukset, joiden avulla sekä reseptit että  ostoslistat kulkevat aina mukana. Pirkka ja  Foodie.fm ovat esimerkkejä Suomesta. Jamiella tietysti on oma palvelunsa jo ollut jonkin aikaa.

Kaikkien näiden vaihtoehtojen keskellä saattaa kotikokille tulla ähky. Minä ainakin olen aika radikaalisti rajoittanut digimedian käyttöäni lähinnä blogeihin - ja sitten noihin perinteisiin.

Mitenkäs te muut hallitsette tätä kanavatulvaa ?


Kaupallisuuden kourissa 

Entäs se raha sitten ? Olemme yleisesti ottaen tottuneet siihen, että kirjat maksavat, lehdet maksavat, tv-kanavista osa maksaa, mutta internetistä kaiken saa ilmaiseksi - ainakin näennäisesti. Monet ruokapalveluista on perustettu joko tukemaan tuotteen tai kaupan myyntiä tai sitten sivuilla joutuu katselemaan mainoksia. Myös blogeissa on näkyvissä enemmän ja enemmän sponsoroituja bloggauksia. Trendistä voidaan olla montaa mieltä, mutta se on varmaa, että kaupallisuus on aina ollut osa ruokaan liittyvää toimintaa ja on tullut jäädäkseen myös digikanavien tarjontaan.

Selkeimmin kaupallisuus näkyy ehkä Jamie Oliverin kaltaisten "tuotteistettujen" nimien tarjonnassa. Alussa mainitussa Windows 8 sovelluksessa vain ensimmäiset reseptit olivat suoraan saatavilla. Loput pitää ostaa erikseen paketteina. Jokainen 10-20 reseptin paketti maksaa vähän alle kaksi euroa ja mukana on myös ohjevideoita.

Olisitteko valmiit ostamaan ?