19.2.2023

(Luku)päiväkirja : Kirjaston kirjoja ja sosiaalista elämää

 


Tässä on käymässä juuri niin kuin pelkäsinkin. Varausten lista kasvaa, sitten niitä tulee haettavaksi ja ennen kuin huomaankaan, on luettavien kirjojen pino kasvanut stressaavalle tasolle... No, ei niitä vielä ole kuin kolme (ja yksi kirjastossa odottamassa noutoa), mutta kuitenkin. 

Laadussa ei ole valittamista. Sutinen-sarjan jälkeen siirryin Vuolan ja Lindstedtin tyyliharjoituskirjaan eli 101 tapaa tappaa aviomies. Se on juuri niin mielenkiintoinen kuin Takakansi-podcastin jakson jälkeen ajattelinkin, mutta lukemisessa taitaa mennä hetki. Takakansi-podcastin kuuntelu on muuten osoittautunut vähän vaaralliseksi varauslistan osalta. Kummasti sieltä kertyy listalle kirjoja, jaksojen edetessä. Tämä jakso oli myös hurjan mielenkiintoinen muutenkin kuin kirjan kuvauksen takia. Keskustelu syklisestä väkivallasta ja kirjailijoiden välisen yhteistyön muodoista ja vaatimuksista viihdytti mainiosti Turkuun ajaessa. Matka tuntui lyhyeltä. 

Muut lainassa olevat ovat Silja Koiviston Sataman kapakan Hilda, jota olen tässä pikkuhiljaa lukenut eteenpäin ja Virginia Woolfin päiväkirjojen ensimmäinen osa, jota en ole vielä ehtinyt edes aloittamaan. 

Kotkan laivatyttöjen (ja muuten "siveetöntä elämää viettävien joutilaiden naisten" historia ei ole ylentävää luettavaa, mutta onneksi sitä on nyt kirjattu ylös muutenkin kuin vain poliisin pidätyskorteissa. On aina yhtä raivostuttavaa lukea, miten seksin ostaminen on aina sitä myyvän naisen vika. Ihan kuin se olisi aina naisen oma valinta. Ihan kuin ostajalla (miehellä) ei olisi asian kanssa mitään tekemistä. Kysynnän ja tarjonnan laki lienee paheksujilla unohtunut jonnekin matkan varrelle. 

Osasyynsä kirjastonkirjojen etenemisen hitauteen on tietysti se, että luen myös muuta. Sain juuri loppuun joululahjakirjani Tutankhamonin salaisuudet, joka oli todella mielenkiintoinen kooste niin Tutankhamonin kuin muutaman muunkin faaraon historiasta. Eikä sovi unohtaa kuvausta siitä, miten arkeologia on kehittynyt, samoin kuin suhtautuminen arkeologisiin löytöihin ja niiden omistukseen. 

Sänkylukemisena minulla on ollut Siiri Enorannan Maailmantyttäret. Kirjaa on kutsuttu utopiaksi ja sellaiselta sen kuvaama maailma vaikuttaakin. Surua ja tuskaa ei kuitenkaan ole poistettu, vaikka luontoa ja ihmiskunnan välisten suhteiden tasapaino toimiikin. Huomaan kuitenkin koko ajan odottavani, milloin tarinassa on jokin katastrofaalinen käänne. Saa nähdä, tuleeko sellaista, ja millainen. 

Äänikirjana minulla on tällä hetkellä kesken Vera Valan Storytelille kirjoittama Pimeyden paratiisi. Melko melodramaattinen Seychellien paratiisisaarelle sijoittuva tarina kertoo kouluajan katastrofin vaikutuksista aikuisiän ihmissuhteisiin. Ahdistava tunnelma johtaa väkivaltaan, mutta vielä en ole päässyt niin pitkälle, että linkitykset olisivat edes hahmottumassa kunnolla. 


Mitäs teiltä muilta löytyy lukulistalla hiihtolomaviikolla? 


Täällä etelässä siis hiihtoloma alkaa huomenna. Tai kenellä nyt alkaa... minä teen tiukasti töitä koko viikon, mutta sain isännän sentään kotiin Totoa viihdyttämään. 

Muutenkin tuli taas todettua, miten tärkeää on tavata ihmisiä. Ystäväpariskunta oli eilen meillä päivällisellä ja hitsit, että oli kivaa. Olen koittanut opetella rennompaa emännöintiä eli mahdollisimman helpot reseptit ja koti siivotaan pääasiassa valaistusta himmentämällä (no, vähän sentään imuroitiin ja siistittiin muutenkin). Stressittömillä järjestelyillä saa itsekin nautittua seurustelusta. Ihanaa! 

12 kommenttia:

  1. Minulla on menossa Bernardine Evariston hitti Tyttö, nainen, toinen. Olen lukenut noin 200 sivua ja tykkään kyllä. Sitten on pikkuisen aloitettuna Akwaeke Emezin Makeaa vettä ja Keigo Higashinon Uskollinen naapuri. Mukavan kansainvälinen meininki siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hyvin eri puolilta maailmaa :-) Tuo Uskollinen naapuri oli jännällä tavalla erikoinen ja kuitenkin silti klassinen dekkari.

      Poista
  2. Täällä on vähän samanlainen tilanne menossa, kun kevään uutuudet alkavat tulla kirjastoon. Maailmantyttäret on lukulistallani, mutta juuri nyt luen Annamari Marttisen uutukaista ja Iida Rauman Hävitystä. Jälkimmäinen etenee hitaasti, joten Elämä jota en odottanut on hyvää vastapainoa sille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kummasti tuota lukemista näyttää kertyvän :-) Voin hyvin uskoa, että Hävitys on hidas etenemään. Minä en ole vielä saanut siihen edes tartuttua.

      Poista
  3. Mulla on varauksia kirjaston maksimimäärä! :D Ja kesken kirjoja on jotain 15 taas, huokaus. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen koittanut rajoittaa varausintoani - ja aika paljon luenkin itse asiassa Storytel-lukijan kautta. Se vähän auttaa... Keskenolevien listaa puolestaan en taida uskaltaa edes katsoa. Luulen, ettei 15 riitä.

      Poista
  4. Minulla on lukemisen alla Espoon varhaiskasvatussuunnitelma työn puolesta :) Muuta ei löydy lukulistalta tällä hetkellä.
    Ihania lukuhetkiä sinulle Minna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tuossa suunnitelmassa lienee luettavaa vähäksi aikaa :-)
      Aurinkoista tulevaa viikkoa!

      Poista
  5. Kun vielä luin pelkästään paperikirjoja mulla oli ihan sama juttu, ahnehdin varauksia ja sitten niitä kertyi... ja muut kirjat päälle. Joskus hulluina aikoina meillä kahdella aikuisella oli yli 80 lainaa 🙈

    Tuo sama Vera Valan dekkari on mulla harkinnassa nyt kun meillä ainakin vielä on Storytel käytössä. Melodramaattinen ei tosin kuulosta houkuttelevalta 😅

    Hiihtoloma tosiaan taisi olla tällä viikolla, meillä se ei näy mitenkään joten ihan normi viikko muuten, mutta meillä on tänään kaksi viikkoa täyttävät koiranpennut täällä 😍

    Kesken olevaa... Esimerkiksi Eeva Kiviniemen Keikka, se on kolmas osa dekkarisarjaa. Ruth Gallowayssa pääsin juuri ajan tasalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vala on osoittautunut jatkossa alun oletuksia paremmaksi, joten kannattaa kokeilla. Toki siinä vieläkin on kirjailijalle tyypillistä dramaattisuutta...
      Kiviniemi onkin ihan uusi nimi minulle. Pitää tarkistaa.
      Eikä taida koiranpentujen kanssa tarvita ylimääräistä puuhaa edes hiihtolomalle :-)

      Poista
  6. Ymmärrän ja jaan tuskan Takakansipodcastin, ja tietysti monen muunkin kirjasometilin seuraamisen kanssa. Kaikkea mielenkiintoista kun ei ehdi millään lukea! Mutta toisaalta juuri siksi onkin hyvä, kun voi toisten esittelyjen kautta kokea edes hiukan. Tuo 101 tapaa tappaa aviomies kiinnostaisi kyllä lukea ihan itsekin.
    Onpa kiva, että luet Sataman kapakan Hildaa! On ollut ihan alkuvuoden ykköskirjoja minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukulistan kasvaminen somen myötä on tosiaan hivenen tuskallista, mutta kirja kerrallaan :-)

      101 tapaa tappaa aviomies oli mielenkiintoinen, mutta samaan aikaan todella hämmentävää luettavaa.

      Hilda ei minulle puolestaan ollut ihan niin suuri kokemus kuin sinulle, mutta toki tärkeä aihe tuoda esiin myös naisen historian ja elämän kautta. Hyvin kirjoitettukin se oli.

      Poista