19.11.2022

Hobitti teatterissa

Kuva: Turun Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen 

 Jännästi leijuvat irrallaan nämä marraskuun viikot. Ranskan jälkeen en oikein ole saanut kiinni ajan virrassa ajelehtivista hetkistä. Päivät kuluvat tunti kerrallaan, teen töitä, ruokaa, kotihommia, neulon, mutta kaikki jotenkin puuroutuu hämärään. Asiaa ei tietysti auta pieni flunssa ja koulussa kiertävä korona, joka piti meidät tällä viikolla melko tiiviisti kotona. 

Onneksi tänään on satanut lunta ja onneksi aina välillä on tapahtumia, jotka virkistävät. Viime viikonloppuna käväisimme Turussa ja Turun kaupunginteatterissa koko konkkaronkka. Oli kivaa! 

Keväällä kävin siskon kanssa katsomassa Amadeus-esityksen, josta pidin kovasti (vaikken saanutkaan aikaiseksi blogata) - Hobittia katsomaan piti tietysti ottaa pojat mukaan, sillä kaikki tuntevat tarinan ja suurin osa seurueestamme on jopa lukenut kirjan. Minä tietystä muutamaankin kertaan. 

Eikä hobitti pettänyt. Tapahtumarikasta ja nyansseiltaan kerroksellista tarinaa on tietysti vaikea saada näyttämölle, mutta kunnianhimoisesti on Turun kaupunginteatterissa tarinaan tartuttu ja se on toistettu melkoisen uskollisesti (dramatisointi : Sami Keski-Vähälä). Tässä on tietysti hyvä ja huono puolensa - toisaalta näytelmästä tulee väkisinkin vähän sellainen sarja kirjasta tuttuja kohtauksia ja tarina etenee hieman nytkähdellen, toisaalta kukaan ei voi väittää, etteikö oltaisi uskollisia alkuperäiselle tarinankaarelle. Sitä paitsi, kaikkihan nyt tietävät, mitä juonessa tapahtuu (lue: pitää tapahtua), eikös ? Rytmityksessä olin parissa kohtaa eri mieltä. Minusta kotkien pelastus ja Smaugin kuolema olivat pikkuisen hätiköityjä, mutta kaipa tarinaa piti saada reippaasti eteenpäin. 

Näyttelijöistä Bilbo (Teemu Aromaa) ja Klonkku (Miska Kaukonen) olivat huikeita. Heidän yhteiskohtauksensa luolissa oli suorastaan lumoava. Koko shown varastivat kuitenkin Turun taideakatemian sirkuslinjalaiset. Örkkien tulishow kirvoitti spontaanit aplodit ja hämähäkkien liikehdintä puistattaa vieläkin. 

Hämähäkeistä puheenollen on myös aivan pakko mainita upea ja toiminnallinen puvustus, joka loi osaltaan tunnelmaa. Juurikin nuo hämähäkit selässä keikkuvine jalkoineen olivat inhaakin inhempia ja puvut toimivat mahtavan hyvin taitavan liikehdinnän mukana luoden todellisen illuusion verkkojen asukeista. Myös jätit oli luotu hienosti. 

Lavastuksesta ja tehosteista olin jo aiemmin kuullut ylistäviä kommentteja, eivätkä ne olleet millään tavalla liioiteltuja. Konnun hobittilaan teki itsekin mieli poiketa teelle ja varsinkin örkkien luolan aukeaminen ja Bilbon harhailu sormuksen varjona olivat vaikuttavia. Smaugin luola ja lohikäärme itse oli samalla ihanan klassinen toteutus ja niin elävä! 

Kaikkiaan nautin näytelmästä suunnattomasti. Näytös kestää väliaikoineen melkein kolme tuntia, mutta aika meni yhdessä hujauksessa. Klassikkotarinassa on imua ja Turun kaupunginteatterille oli luotu upea fantasiamaailma. Näytöksiä on vielä muutama ennen joulua, joten jos kaipaat jotain nautinnollisen viihdyttävää piristystä pimeään aikaan, niin Hobitti on oiva vaihtoehto. 

10 kommenttia:

  1. Minulle tuo esitys olisi melkoinen prima vista sillä en ole koskaan saanut aikaiseksi lukea Hobittia. :D Sormusten herrat olen lukenut kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oohhh... sinullaon Hobitti vielä lukematta! Oi, nyt kannattaa heti tarttua siihen, jos yhtään pidit Sormusten herroista.
      Vaikka kyllä tuossa teatteriesityksessäkin juoni selviää tapahtumiltaan varsin hyvin.

      Poista
  2. Jos Turku olisi lähempänä, olisi tämä tietenkin nähtävä. Varmasti nauttisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti. Huikea tarina ja mahtava toteutus, mutta ymmärrän kyllä etäisyyden haasteet. Me käymme Turussa muutenkin, kun olen sieltä kotoisin, joten onnistui siinä mielessä helposti.

      Poista
  3. Kuulostaapa tosi hienolta. Samaa mietin kuin Tuulevi: jos välimatka olisi lyhyempi, voisinpa hyvinkin mennä yleisöksi.

    VastaaPoista
  4. Olen vieraillut Turun Kaupunginteatterissa muutaman kerran ja aion myös suunnata sinne keväällä katsomaan Pikku naisia. Hobitit tai TSH ovat tietenkin klassikoita, mutta eivät ole saaneet minua lumoihinsa. Ekan leffan näin ja en voinut ymmärtää, miten niin karmeaa väkivaltaa näytetään nuorille tai vanhemmillekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tykännyt leffoista ollenkaan. Minusta niissä missattiin ihan kokonaan tarinoiden pointti ja keskityttiin mäiskintään.

      Poista
  5. On jäänyt jotenkin mieleen, että ysiluokalla kävimme koko ikäluokka katsomassa Kuopion kaupunginteatterissa Hobitin. Mitään en kyllä itse esityksestä muista. Mutta onhan tuosta aikaakin, että ei se esityksen laadusta kerro. Muuten olen kyllä aika huono Tolkienin suhteen. Hobitin kuuntelin vuosia sitten äänikirjana, eikä ollut yhtään minun juttuni. Tarun sormusten herrasta olen katsonut vain leffamuodossa. Filmatisoinneista kyllä pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään Hobitista ja Taru sormusten herrasta -kirjoista. Elokuvista en innostunut ollenkaan. Minusta niissä missattiin suurin piirtein kaikki se, mikä oli kirjoissa hienoa ja keskityttiin rumiin maskeihin ja taisteluun.

      Poista