26.5.2022

(Seka)päiväkirja: Itsestä huolehtiminen käy työstä

 Tai oikeastaan työlästä ei ole itsestä huolehtiminen, vaan siihen liittyvä ajanhallinta. Kellon hankittuani olen tunnollisesti tehnyt sen suositteleman määrän harjoituksia (ja vähän enemmänkin) ja olen siitä ylpeä. Harjoitukset toki ovat vielä kevyitä ja vaativat vain pari tuntia viikossa. Kävelyä, Juoksukoulun lenkkejä ja satunnaista joogaa. Olen silti ylpeä itsestäni. Tuo parikin tuntia voi joskus tuntua ylivoimaiselta ajalta järjestää, puhumattakaan sitten ajasta suihkuun ja hengähdykseen. 

Liikunnan lisäksi olen "joutunut" käymään selkäni takia fysioterapiassa ja tunginpa aikatauluun vielä hammaslääkärinkin. Kalenteri natisee liitoksissaan, kun venytän sen rajoja. On kuitenkin pakko. Kroppa vaatii jo enemmän kuin pelkkää liikuntaa toimiakseen.

Onneksi olen kevään ajan jutellut myös työpaikan tarjoaman valmentajan kanssa. Hän on auttanut minua ymmärtämään, ettei ehkä aina ole hyvästä jättää omia tarpeita ja toiveita viimeiseksi. Oli pysäyttävää, kun hän kysyi, miksi minun unelmistani omaan luovuteeni ja yleensä omiin toiveisiini liittyvät asiat ovat koko ajan prioriteettilistan viimeisinä. Niinhän ne ovat olleet. Arvatkaapa, paljonko niitä on sitten myös edistetty ? 

Vuosikymmenien ajattelumalli ei tietenkään muutu hetkessä, eikä tässä nyt ole tarkoitus perhettä tai työtä lempata, mutta ihan oman jaksamisen vuoksi on prioriteettijärjestyksen vaihduttava. Muutos alkaa pienestä. On melko hellyyttävää, kun aikuinen nainen riemastuu ja tuntee olevansa kuin salavihkaa pahojaan tekevä pikkulapsi lähtiessään kävelylle eikä työkoneelle autohuollon ajaksi, tai priorisoidessaan oman lenkkinsä päivällisen valmistamisen sijaan ehtiäkseen ennen sadetta. Töissä ei mikään pallo pudonnut, eivätkä pojat olleet millänsäkään tuntia  myöhemmästä päivällisajasta. Pienet voitot auttavat eteenpäin. 

Töissä tahti näyttää vääjäämättä taas kiristyvän, joten lähiaikoina testataan tosissaan kykyäni viedä tätä muutosta eteenpäin. Pitäkää peukkuja. 

Luettujen listan surkeus

Kuten kaikessa muutoksessa, jotain sitten jää vähemmälle uusien asioiden tieltä. Ei puhuta huushollin sekaisuudesta sen enempää, mutta harmillisesti lukeminenkin on vähän jäänyt kaiken muun jalkoihin. En ole edes kuunnellut pahemmin äänikirjoja ulkona priorisoidessani aaltoja ja linnunlaulua tai sosiaalisia kontakteja puhelujen muodossa. Sekin, mitä olen kuunnellut, on lähinnä ollut tuota Juoksukoulun valmentajan ohjeistusta. Pitääkin muuten kirjoittaa Juoksukoulusta uudelleen jossain kohtaa. Kunhan tässä pääsen pidemmälle sen kanssa. 

Toukokuun luettujen lista siis näyttää surkealta. Ollaan kuun lopussa ja luettuja on tähän mennessä kertynyt tasan kaksi. Alkukuussa vielä luin iltaisin Modern Magick sarjan osia 4-6 Storytel-lukijastani ja kuuntelin yhden kirjan loppuun viihdefantasiaa. Sitten fyssari varoitteli, että takaraivoni lihaksissa erityisen solmussa ovat ne silmiin liittyvät. Siristelenkö kenties ? Olenko paljon ruudn edessä ? Ai, että olenko ? No, pitää lisätä optikko itsehoidon listalle, mutta sinne en kyllä taida ehtiä ennen elokuuta. Ei siis pidä pitkien ruutupäivien lisäksi kauheasti lueskella iltaisin.

Äänikirjana olen huvittavasti kuunnellut Helena Kastikaisen Kävele, unohda, rakastu - matkakertomusta. Siinä Kastikainen kertoo, miten käveli Suomen halki. Huvittavaa tästä on tehnyt ajoitus tuon oman kävelyni lisäyksn kanssa samaan aikaan. Vaikka olen lisännyt sekä vauhtia että pituutta kävelylenkeilleni, tuntuvat omat askeleeni tosi kevyiltä verrattuna Kastikaisen kilometreihin, rakkoihin, lihaskipuihin jne... Kaikki on niin kovin suhteellista. 

Tänään on helatorstai. Nukuin aamulla todella pitkään (vähän rikkonaisen yön jäljiltä), päätä särkee vähän ja ulkona sataa. Tämän päivän pieni voitto oli antaa itselleni lupa olla aamupäivä ihan vaan sohvalla ja sängyllä loikoillen ja kuunnella tarinaa itikoiden kasvavasta määrästä pohjoista lähestyttäessä. Mikään ei kotona romahtanut. Pyykkikoneen sain päälle nyt ja lounaaksi hankitaan kohta valmista sushia lomapäivän kunniaksi. Kyllä, myöhäinen lounas. Halusin ensin kirjoittaa tämän postauksen...

Pitää varmaan ruveta listaamaan näitä pieniä voittoja vaikka Instaan ja summata sitten tänne jossain kohtaa. Että itsekin muistaa. 

2 kommenttia:

  1. Täällä on kans priorisoinnit ja mietinnöt käsissä, ku vointi romahti niin pahasti. Itsestä huolehtiminen on tosissaan iso työ, varsinkin kun se ei ole automaattista, vaan pitää opetella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sentään. Voimia! Minulla on vielä ihan ok tilanne ja yritän lähinnä ennaltaehkäistä, mutta sekin jo vaatii vähän keskittymistä.

      Poista