15.1.2022

(Ruoka)päiväkirja: Oivalluksia ja lupauksia



Kuuntelin tuossa vaihteeksi Bella Tablen podcastia ja he olivat listanneet kaikenlaista viime vuoden parasta ja tulevan vuoden luvattua. Inspiroiduin itsekin miettimään mennyttä vuotta ja pohtimaan teemoja kuluvalle. 

Suurin oivallus 2021

Viime vuonna minua vaivasi pitkään, oikeastaan koko vuoden ajan, pahemman laatuinen kokkausjumi. Ei vaan kiinnostanut tehdä yhtään mitään. Kun keksin ruokalajin, sain sen kyllä useimmiten aikaiseksi, mutta se keksiminen oli ylivoimaisen vaikeaa. 

Sitten oivalsin jotain suorastaan järisyttävää. "Ei tarvitse aina tehdä alusta alkaen ja uudenlaista, saa oikaista ja se on oikeastaan suositeltavaakin väsyneenä. "

Tämän seurauksena totesin, että Ruokaboksin kaltaiset palvelut, joissa reseptit ja ainekset kannetaan kotiin valmiina kokattaviksi, ovat itse asiassa ihan sika hyvä juttu. Samoin purkeista saatavat ainekset pelastavat tarpeen vaatiessa. 

Päätin siis hyödyntää tarjolla olevat helpotukset ja sen lopputuloksena lapset saivat parempaa ruokaa (ja pääsivät itsekin kokkaamaan valmiista resepteistä) ja äidin stressitaso laski. Win-win. 



Helppoja lemppareita toistaen 

Hyvän toistokaan ei ole pahasta. Ei aina tarvitse innovoida, vaikka pieni vaihtelu pitääkin mielen virkeänä. Pöydässä ovatkin toistuneet muutamat lempparit, joita varioiden ruokakunta pistelee lautasensa tyhjäksi mukisematta.

Olen tainnut täällä aiemminkin hehkuttaa uunipellillä kypsennettävien (200 astetta, 30-40min) kasvisten ihanuutta. Saa kerralla ison satsin ja siitä riittää sitten pari päivän lounaaksikin. Lisäksi varioimalla useita kasviksia saa jokaiselle jotakin. Äiti rakastaa kurpitsaa ja kikherneitä, pojille uppoavat perunat ja porkkanat, lehtikaali (10 viimeistä minuuttia) katoaa kaikkien lautaselta. Mausteiksi laitetaan, mitä nyt milloinkin tekee mieli. Suola ja pippurikin riittävät. Broccolinit, sokeriherneet jne. tuovat vaihtelua ja tuoreena sekaan voi lisätä vielä salaattia tai babypinaattia. Kastikkeeksi jotain jugurttista ja lisukkeena toisinaan vielä jyviä tai couscousryynejä tai vaikka fetajuustoa. Tätä on syöty meillä usein eikä vielä kyllästytty. 

Suureen oivallukseeni liittyen olen viimeisimpänä innostunut Apetit Tuorekset paketeista. Valmiiksi pilkotut kasvikset paketista pannulle kovalle lämmölle, nuudeleita kuumaan veteen, vähän valkosipulia ja sitten seesamiöljyä, sitruunamehua, soijakastiketta tai muita lemppareita sekaan. Kelpaa näköjään melko lyhyelläkin toistovälillä ja seuraavana päivänä fried noodles versiona, joko kananmunan tai silken tofun kanssa.

Kolmen p:n (purkki, paketti ja pakaste) -ruokien aatelia on myös yläkuvassa oleva salaatti. Tuorekset kukkakaalimuru, sulatetut pakasteherneet ja purkkimaissi sekoitetaan keskenään. Joukkoon maun mukaan herkkusienipaloja ja leikattua kurkkua. Lopuksi voi lisätä vielä paahdettuja kikherneitä, mutta niitä ei välttämättä tarvita. Kastikkeeksi hunajadijonista, valkoviinietikasta ja jostain neutraalista öljystä sekoitettu vinegretti. (Älä unohdaa suolaa ja pippuria) Nam. Lisukkeeksi voi sitten laittaa, mitä tekee mieli. Meillä ovat viime aikoina kelvanneet hyvin mm. SoFine tofuvartaat, joka jännästi kelpaavat myös tofua muuten vierastavalle keskimmäiselle. 


Entäs sitten 2022 


1) Helppoa, helppoa, helppoa ja vähän kai pitäisi miettiä terveellistä

Kolmen P:n periaate siis jatkunee ainakin kesän tuoretuotteiden vyöryyn saakka. Kiloja voisi karistaa muutaman - ei siksi, että haluaisin varsinaisesti laihtua, mutta krooninen yskäni innostuu tietyn kilorajan ylittämisestä ihan jo siitäkin syystä, että minulla kilojen karttuminen usein liittyy liikunnan vähyyteen ja huonoon yleiskuntoon. 

Ruokaboksi pääsee jatkoon. Kasvispeltejä ja purkkisalaatteja tulee näkymään pöydässä tänäkin vuonna. Kotiintilausta kohtuullisesti.

2) Hauskaa ja herkullista  

Tulossa on rankka vuosi. Tiedän sen jo nyt. Paljon töitä, perhe edelleen kahdessa maassa, eikä korona auta asiaa. Pelkkä terveellisyys ei riitä. Tarvitaan mielenvirkistystä ja onnellisuutta edistäviä asioita ja maukas ja maistuva ruoka on yksi niistä. Makuihin ja niiden vaihtelevuuteen pitää kiinnittää huomiota. Se ei tarkoita makeita herkkuja, vaikka niitäkin tarvitaan. 

Lisäksi välillä pitää syödä muuallakin kuin vain kotona pöydän ääressä. Piknikit, pihalounaat ja tilanteen/kukkaron salliessa myös ravintolaruoasta nauttiminen kuuluvat 2022 ruokahuoltoon.

3) Lapset mukaan enemmän myös suunnitteluun 

Pojat ovat täysin kykeneväisiä keittiöhommiin. Esikoisen ollessa syksyllä töissä ja nyt armeijassa, on keskimmäinen ottanut enemmän vastuuta myös ruokahuollosta. Eniten tekemällä Ruokaboksin reseptejä, mutta nyt lienee aika myös sopia suunnitteluvastuun jakamisesta. Metatyö ei ole myytti. Suunnittelu, päättäminen, organisointi ja hankinnat vievät huomattavasti enemmän aikaa kuin se varsinainen ruoanlaitto (Siksi Ruokaboksi on niin ihana. Se oikeasti helpottaa). Avainsana lienee siis jakaminen - vastuun ja tekemisen. Siinä on erityisesti äidillä opeteltavaa. 

Tuossa kai tarpeeksi tavoitteita koko vuodelle. Ei ehkä ihan helppoa, mutta katsotaan, miten käy. 

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä tavoitteiden saavuttamiseen. Me pyöritetään sellaista kahden viikon ruokalistaa, ruokia jotka ei jää jääkaappiin pyörimään vaan tulevat syödyiksi :)
    Leppoisaa viikonloppua Minna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi! Minäkin aina yritän standardilistaa, mutta jostain syystä en sitten kuitenkaan osaa pysyä siinä. Siksikin Ruokaboksi helpottaa, kun ei tule hankittua jääkaappiin kaikenlaista "inspiroivaa", jonka käyttäminen sitten kuitenkin osoittautuu hankalaksi.

      Poista