(Luku)päiväkirja: Hormonikiukkua(ko)?

Lauantai 29.2.2022

Olin eilen raivoissani. Siis todella vihainen. Kihisin kiukusta ja puoli työpäivää meni sen vuoksi täysin harakoille. Siinä itsekseni puhistessani mietin, mistä ihmeestä tämä raivo oikein kumpuaa? 

Olenko väsynyt ? No kyllä, oli aikamoinen työviikko jo takana. 

Riehaantuivatko hormonit? Olen kuullut vaihdevuosien aiheuttavan kiukkuista akkaisuutta, mutta ainakin tähän saakka, olen selvinnyt melkoisen tasaisena (tai niin ainakin itse luulen) 

Vai voisiko tosiaan olla kyse siitä, että koin oikeutetusti itseni hyväksikäytetyksi, ohitetuksi ja otetuksi itsestäänselvyytenä? 

Totuus lienee jossain noiden keskivaiheilla. Mihin suuntaan sitten kallistuneekin, aika näyttää. 

Syy jääköön tässä nyt pimentoon. Työelämästä kun on kyse, niin ei viitsi repostella julkisesti. Alkusyy ei itse asiassa ole edes tämän ihmettelyn ydin. Ydin lienee raivon lähteiden olemuksen ihmettelyssä.  Niin, ja siinä millä sain oloni tasaantumaan. 

Lähdin nimittäin ulos kävelylle äänikirja luureissa. Määräsin itselleni jotain hötöä ja kevyttä eli luureihin päätyi parin tunnin pläjäys nimeltään An Accidental Murder. Ei romantiikkaa, mutta kummituskissa ja nimen perusteella oletettavasti myös ratkaistava murha. En ehtinyt kirjaa kuuntelemaan tuntia enempää, eikä murhaa ole vielä selkeästi tapahtunut (kummituksia tosin on tullut lisää), joten odotan mielenkiinnolla, milloin päästäin oikeasti jotain ratkomaan. 

Joka tapauksessa, lääkäri määräsi ihan oikean parannuskeinon. Samoin kuin yllä päädyin ihmettelemään murhan puuttumista, sukelsin kirjan maailmaan ja paha mieleni tasaantui. En unohtanut ja pitää miettiä vähän asioita, mutta tunnemyrsky väistyi analyyttisemmän ajattelun tieltä. Toki raittiilla ilmalla ja lumisella maisemalla on osansa asiaan. 

Miksi tästä kirjoitan ? No, kirjojen lisäksi myös kirjoittaminen puhdistaa systeemiä. Lisäksi tämä on taas oiva esimerkki perusteluista lukemisen tärkeydestä ja vaikutuksesta lukijan mieleen. 

Muutakin lukemista

Tasapainoni on toki muutenkin vielä vähän vinossa, vaikka rutiinit jo pyörivätkin. Kuten arvelinkin, on oloa parantanut kaivautuminen iltaisin sänkyyn tyynykasan keskelle, kirjapino yöpöydällä. Jonkin verran olen jopa lukenutkin ennen nukahtamista. 

Kuuntelin loppuun Torstain murhakerhon toisen osan eli Mies joka kuoli kahdesti. Tykkäsin tästä osasta melkein ensimmäistä enemmän. Nyt mentiin jo sen verran uskottavuuden tuolle puolelle eläkeläisporukan ylivoimaisuudessa, että viihdytyskerroin nousi uusiin lukemiin. Ihan Marvel-kamaa kohta. 

Toisena kirjana luin viikolla Heidi Backströmin ja Laura Hakasen kotiseutuvieraudesta kertovan Kyyryn. Kirjoittajat ovat keskustelleet sekä kotiseutuvierauden tunteena tunnistavien ihmisten että eri asiantuntijoiden kanssa ja kirja on sekoitus pohdintaa, lainauksia ja asiantuntijoiden "lausuntoja". Mielenkiintoinen teos, jonka sisältöön minun kuitenkin oli hivenen vaikea samaistua. Johtunee siitä, että minä olisin valmis muuttamaan heti Turkuun takaisin ja koen itseni edelleen turkulaiseksi yli 20 pääkaupunkiseudulla vietetyn vuoden jälkeen. Ehkä olenkin enemmän mennyt kohti vierautta kuin siitä poispäin. Minun nuoruuden vierauteni myös keskittyi enemmän tiettyihin ihmisryhmiin ja Turku taisi olla tarpeeksi iso tarjotakseen monenlaisia viitekehyksiä oman identiteetin muotoutumiselle. 

Sen kyllä tunnistan, että mennessään tarpeeksi kauas, on vierauden aste jo sellainen, että tuntuu kotoisalta. Minäkin jotenkin tunnen Biarritzissa olevani kuin kotonani melkein enemmän kuin Espoossa. Johtuuneeko sitten siitä, että olen siellä vielä turistina omassa perhekuplassani, vai Kyyryssä puhutusta vapaudesta olla omanlaisensa kaikessa outoudessaan paikallisiin nähden? En tiedä. Pitää pohtia. 

Kyyry ansaitsisi ihan oman postauksen niin kuin muutama muukin loppuun lukemani. Pitää koittaa ryhdistäytyä. Miten tämä kirjoittaminen onkin nykyään mennyt tällaiseksi ajatuksenvirtahöpinäksi ?

Tälle päivälle varattuna on luureissa tuo Accidental Murder ja se taitaa välipalakokoisena tulla ahmaistua nopsaan. Sitten voisi vaikka ruveta kuuntelemaan Janica Branderin tietokirjaa Astrologiaa epäilijöille, joka ilmestyi tuossa viikolla.  Piranesi odottaa Kobossa ja pöydältä löytyy useampi nuortenkirja Totoa (ja äitiä varten). Ei lopu lukeminen kesken.

Ensin tosin pitää tehdä Totolle kotikoronatesti. Hänellä on ollut hieman huono olo, vaikkei mitään varsinaisia oireita. Todennäköisesti olo on eilisen karkkipäivän jäljiltä, jolloin äiti ei ehtinyt vahtimaan, paljonko niitä herkkuja sitten meni ilman kunnon välipalaa. Tehdään nyt testitarkistus kuitenkin ennen taidekouluun lähtöä, kaiken varalta, vaikkei kotitesti ilmeisesti oireettomalta välttämättä näytä mitään. Onneksi siellä sentään on maskit naamalla ja etäisyydet ja kuopuksellakin eka rokote plakkarissa.