Se on sitten jo ensimmäinen kesälomaviikko pojilla takana. On ollut aurinkoa ja sadetta, aurinkoa ja sadetta. Toto on kiertänyt korttelia pyörällä ja touhunnut kavereiden kanssa. Isommat pojat touhuavat omiaan. Me vanhemmat teemme töitä.
Toisin sanoen, yritämme tehdä töitä. Isäntä siinä jotenkin onnistuu, mutta minun täytyy myöntää olevani jo aikalailla kesälomatunnelmissa huolimatta edessä olevista viikoista ennen kuin se loma oikeasti alkaa. Tässä voi olla vielä tuskalliset ajat edessä läppärin vieressä muksujen lomaillessa.
On ihanaa, miten pihalla kaikki kasvaa ja sadekin näytti vain kiihdyttävän tahtia. Vesikrassia on saksittu salaatteihin ja leivän päälle jo viikon ajan. Tänään nappasin kolme ensimmäistä retiisiä kasvulaatikosta.
Siinä tuntee jotain alkukantaista tyydytystä, kun voi napsia ruokapöytään jotain itse kasvattamaansa. Eihän meidän pikkupihaltamme tätä konklaavia varsinaisesti saa ruokittua, mutta jotain sentään löytyy lautaselle. Pihalla olenkin käynyt vahtimassa kasvutahtia varmaan joinakin päivinä melkein parin tunnin välein...
En siis ole koko viikkona saanut oikein mitään järkevää aikaiseksi sen paremmin töissä, blogissa kuin huushollissakaan. No, jotain sentään olen lukenut ja kuunnellut. Peräti kolme kirjaa.
Huomenna alkaa Dekkariviikko! Tänä(kin) vuonna kirjabloggaajat huomioivat monien suosikkigenren ja odotettavissa on dekkaripainotteisia postauksia laidasta laitaan. Luetut.net -blogi emännöi ja sieltä löytyy lista mukana olevista blogeista. Kannattaa lähteä kierrokselle!
Viikolla loppuun luetut
Ulla-Maija Paavilainen: Suurin niistä on rakkaus - Kirsti Paakkasen tarina
Lukija: Karoliina Kudjoi
Mielenkiintoinen kirja mielenkiintoisesta naisesta. Vähän melodramaattinen ja paikoin nimidroppailu vähän väsytti, mutta samalla kirja antaa hyvän kuvan niin suomalaisesta talouselämästä, erityisesti tekstiiliteollisuudessa kuin vaikuttavan persoonan elämästä.
Katarina Mazetti: Roistoja ja roskaajia
Lukija: Kati Tamminen
Seikkailuserkut jo viidennessä seikkailussa. Nyt alkoi Totoakin jo väsyttämään. Kivoja kirjoja, mutta kovasti on kaavamainen juoni. Plussaa tietysti ajankohtaisista aiheista - nyt pohdittiin saastuttamista ja ympäristönsuojelun tärkeyttä.
Anna-Kaari Hakkarainen: Dioraama
Kauniisti kirjoitettu, mutta hivenen vaikeaselkoinen rakkaustarina - tai mitä sitä piilottelemaan, en tainnut oikein ymmärtää tämän kirjan juonta ja jujua ollenkaan. Toisinaan vaan kaunis kieli riittää.
Tsemppiä viimeisiin työpäiviin Minna <3
VastaaPoistaKiitos ja samoin!
PoistaAjattelinkin, mistä ihmeestä olet löytänyt noin kauniita retiisejä, mutta omasta maasta. Näyttävät todella hyviltä. Pidän retiiseistä tosi paljon ja niistä on ihanat lapsuusmuistot. Vaari niitä nosteli kasvimaalta lastenlasten syötäviksi.
VastaaPoista"Oma maa" kuulostaa ehkä meidän osalta hiukan suureelliselta. Yhdessä kasvulaatikossa ja toisessa säkissä on vähän retiisejä. Mutta ovat ne ihania suoraan maasta! Ovat varmaan olleet lapsille tosi herkkua :-)
Poista