Koodinmurtaja ei nyt iskenyt

Olen viime aikoina kärsinyt jonkinlaisesta lukujumista ja ylenpalttisesta kriittisyydestä lukemiani kirjoja kohtaan. Olen useamman kohdalla jumittunut viikoiksi, vaikka kyseessä olisi ihan helppolukuinenkin teos. Niin kävi Koodinmurtajallekin. 

Tarina matemaattisesta nerosta, josta tulee Kiinan salainen ase tiedustelupalvelun koodinmurtajana kuulostaa mielenkiintoiselta ja jotenkin olin siinä käsityksessä, että kyseessä olisi historiallinen suku- / kehitystarina. Ei varsinaisesti ollut eikä Koodinmurtaja nyt iskenyt sitten yhtään.

Onneksi vaihtelevien kelien keskellä on aurinkoisia hetkiä, niin olen voinut lähteä vähäisinä vapaahetkinäni ulos aina kun lukeminen jumittaa - vaikka sitten kuuntelemaan linnunlaulua, kun ei äänikirjojakaan ole aina viitsinyt.


Mai Jia: Koodinmurtaja
Oma ostos Elisa Kirjasta

Minua suoraan sanottuna tylsistytti ja välillä vähän ärsyttikin Koodinmurtajaa lukiessa. Alku oli lupaava, kun esiteltiin eri sukupolvien tarinaa. Sitten kun päästiin päähenkilöön ja hänen kehitykseensä, homma jotenkin lässähti.

Totta kai hän oli matemaattisesti lahjakas. Totta kai hänen lapsuutensa oli erikoinen. Totta kai hänestä tuli Kiinan salaisen palvelun täsmäase koodien purkamiseen. Totta kai tarinassa tarvitaan jotain kamalaa, jotta juonessa on kunnon käänteitä. En kuitenkaan pidä lainkaan siitä, että minulle kerrotaan etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vihjailut tyyliin "ei siis liene ihme, että juuri siksi tapahtui niin kuin tapahtui" tai "ja tästä johtuen kai sitten onnettomuus saappui", ottavat lievästi sanottuna päähän ja saavat minut useimmiten laskemaan kirjan sivuun. Tuntuu turhalta lukea eteenpäin, kun kerran jo tietää (tai arvaa), mitä seuraavaksi tapahtuu. Rasittavaa.

Henkilöhahmot olivat jotenkin kaksiulotteisia ja heihin liittyi paljon vihjailuja, joiden setviminen vei aikaa. Juurikin noiden "ennakkovaroitusten" vuoksi kai tarina tuntui olevan vailla varsinaisia käänteitä ja juoni tuntui kiertävän spiraalissa ja vähän edestakaisin, ilman että tarina varsinaisesti täydentyisi.

Kuitenkin luin kirjan loppuun? Miksiköhän? Ehkä siksi, että kirjassa oli kuitenkin mielenkiitoisiakin kohtia ja teksti itsessään helppolukuista. Kovin montaa tuntia ei mennyt kirjan lukemiseen, vaikka kalenteriaikaa kuluikin useita viikkoja taukojen vuoksi. Aihe itsessään on mielenkiintoinen. Ajatus älykkyydestä ja sen vaikutuksista ihmisen mahdollisuuksiin ja rajoituksiin on kiehtova. Aika useinhan esim. matemaattisesti huippulahjakkaat ihmiset mielletään sosiaalisesti kömpelöiksi. Voivatko eri lahjakkuuden lajit tavallaan sulkea toisiaan pois? Kirjan päähenkilökin on monella tavalla erikoinen eikä vain lahjakkuutensa vuoksi, eikä lahjakkuudesta ole pelkästään hyötyä vaan siitä löytyvät myös "tuhon siemenet".

Lisäksi tietysti kuvaus Kiinan tiedustelupalvelun toiminnasta ja myös toimittajan mahdollisuuksista saada tietoa, valtarakenteista ja yleensä vain koodinmurtamisen dynamiikasta on varsin mielenkiintoista luettavaa. Harmi vain, että paketti oli noin hajanainen. Jonkinlaisena tietokirjana tämä olisikin saattanut itse asiassa olla parempi. Romaanina minulle tuli tunne keskeneräisyydestä ja huolimattomuudesta.