Pieni pihmmea on nyt ihan piukassa kasveja. kun Viherpeukalot -tilauskin tuli. Löytyy mansikkaa, tomaattia ja jopa pari pilariomenapuuta. Täytyy varmaan pistää tännekin pieni pihaesittely, kunhan vielä hiukan kasvavat... aika paljon saa mahtumaan pieneenkin tilaan.
Olemme siskon kanssa ihan höpsähtäneitä. Hänellä on parveke täynnä, minulla piha ja melkein päivittäin lähetämme kuvia kasvun edistymisesta - eikä kyse ole lapsista...
Oman jännityksensä tähän puutarhavillitykseen tietysti tuovat myös pihan citykanit ja linnut. Meillä on sellainen vähän isompi pyramidikuusi pihan kulmassa ja siinä on muutamana kesänä ollut rastaanpesä sopivasti lastenkin silmien ulottuvissa. Niin tänäkin vuonna. Tällä kertaa tosin pesänrakennukseen käytettiin myös multaa minun purkeistani eli ensimmäinen salaattikylvö meni siinä. Kasvaakohan meillä kohta pyramidikuusen sisällä salaatinlehtiä ? Toivottavasti asukkaat osaavat sitten arvostaa.
Lauantaina repäisimme näin Korona-aikaan ja suuntasimme Espoosta Turkuun katsomaan isovanhempia. Emme pysähtyneet matkalla, meillä oli eväät mukana ja söimme ne piknikillä mummin ja pappan takapihalla. Turvaväli säilyi. Sinänsä taisi olla oikea hetki mennä käymään nyt, kun torstaina menee kaksi kolmesta muksusta kouluun... Katsotaan sitten kesäloman alusta vielä hetki, että tarttuiko sieltä jotain ennen kuin lähdetään uudestaan porukalla moikkaamaan kasikymppisiä.
Tänään on äitienpäivä. En oikein tiedä, mitä ajatuksia tuo minussa herättää sillä olen äiti vuoden jokaisena päivänä. On mukavaa saada herkkuja ja lasten kortit ovat aina ihania, mutta noin muuten ei meillä ole ollut tapana niin kauheasti tehdä mitään ihmeellistä. Nautimme perheenä olosta muinakin viikonloppuina.
Onhan se tietysti hienoa, että äitiyttä muistetaan ja arvostetaan yleisemminkin edes yhtenä päivänä vuodessa.
Taisin jo sanoakin, että lukeminen on ollut vähäistä. Inspector Hobbes huvittaa edelleen. Gold Diggers vei Andyn Hobbesin seuraksi karuille seuduille telttaretkelle, toi vastaan luurankoja sekä tietysti etsittäväksi kulta-aarteen. Myös mielenkiintoisten henkilöhahmojen joukko kasvaa ja onpa ilmassa pientä romantiikkaakin...
Nyt kuuntelen toistaiseksi ilmeisesti viimeistä Hobbesia eli Inspector Hobbes and the Bones. Goodreadsin mukaan Wilkie Martin on vasta kirjoittamassa viidettä eli kestänee jonkin aikaa, ennen kuin se on saatavilla...
Jonkun verran olen viikolla lukenut Koodinmurtaja-romaania, mutta se ei jostain syystä houkutua. En millään saa pysyttyä sen maailmassa ja tarina vaikuttaa jotenkin vain listaukselta tapahtumia ja ihmisiä, joista ei synnyt mielenkiintoista kuviota. Muistaakseni tuota on kovasti kehuttu, joten en oikein tiedä, mistä tämä minun kiinnostuksenpuutteeni kumpuaa.
Wilkey Martin : Inspector Hobbes and the Gold Diggers
Nämä vaan ovat ihanan viihdyttäviä. Eskapismia parhaimmillaan ilman sen kummempaa suurta jännitystä tai edes ylenpalttisia tunteita. Tällä kertaa etsitään pankista ryöstettyä kultalastia, tutkitaan vanhaa kaivosta telttaretkellä ja opitaanpa jotain Hobbesin taustastakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti