Huomenna menevät koulut kiinni. Saa nähdä, mitä tulee töiden teosta, kun pitää samalla vahtia kuopuksen koulunkäyntiä. Onneksi ei näytä kalenteri ihan kamalan täydeltä. Tänään sitten istuin luurit korvissa senkin edestä.
Jotain olen hieman lukenut. Kuntosalin ollessa kiinni kuuntelin Ruth Hoganin Kadonneiden aarteiden vartija-kirjaa tuossa silittäessäni. Toton kanssa kuunneltiin eilen ja kohta taas Keikaus-tarinaa eteenpäin. Eilen illalla nukahdin Nigella Lawsonin How to Eat-kirjan resepteihin (joista osa pitää kuunnella varmaan tänään uudelleen - se Minstrone keitto kuulosti mielenkiintoiselta, mutten vielä ole päässyt aineslistan alkua pidemmälle.)
Uusia lukuja ja onnellisia loppuja tuli luettua kokonaan jo sunnuntaina ja ehdin siitä blogatakin.
Toto kävi tuossa pyörähtämässä ja pyytämässä äänikirjan kuunteluun. Pitänee mennä. Samalla hän mainitsi, miten kivaa on kun ei tarvitse mennä kouluun huomenna. "Mahtavaa" oli käytetty sana. Saa nähdä, onko huomenna vielä samanlainen fiilis, kun pitää tehdä koulutehtäviä...
Yllä oleva kuva muistuttakoon siitä, että myrskyn jälkeen tulee aina aurinko. Niin meidän rannassa kuin toivottavasti epidemia-aaltojen jälkeenkin. Tällä hetkellä tosin olo taitaa olla enemmän kuin tuossa joutsenen ruokailupaikalla edellisenä päivänä.
Keskiviikko 18.3.2020
Hivenen epätodellinen olo tänään. Sen minä vaan sanon, että onneksi minulla ei ollut samalla lailla kiireinen työpäivä kuin maanantaina ja tiistaina. Ei olisi tullut hommasta yhtään mitään.
Kuopuksen kouluohjeet tulivatt 11:30. Tokaluokkalaiselle ei ole tarjolla opettajan video-ohjausta, joten kaikki tehtävät tehdään sitten äidin valvonnassa. Vähän haki muotoaan meidän toimintamme tänään, mutta saimme kaikki tehtyä - paitsi liikuntapäiväkirjan täydennyksen. Rupesi satamaan. Saa nähdä, päästäänkö tänään ulos ollenkaan enää.
Tästäkin kyllä selvitään. Nyt on jo olemassa tehtävät huomiseksi, mikä helpottaa suunnittelua. Koko päivä aikaa, joten ei kasaannutkaan ihan niin kovasti. Rutiineja luodaan. Huomenna lienee helpompaa.
Ollaan niin kuin myrskyn silmässä kohta. Tänään vielä aaltoili, mutta ehkä jo huomisesta lähtien kellutaan tässä omassa pienessä kuplassamme. Ehkä jätän uutisetkin päiväksi vähän vähemmälle ja keskityn vain lasten Wilma-viesteihin (ja töistä tulevaan viestintään).
Minä en tähän mennessä ole tänään lukenut vielä mitään, mikä ei yllättäne ketään. Toto jatkoi Soturikissat-sarjaa ja seuraavana hänellä on vuorossa äidin lapsuuden suosikki (löytyi hyllystä). Kadun hauskin talo oli muistaakseni kirja, jonka luin useampaan kertaan.
Adlibriksen kirjatilausta odotellaan. Toivottavasti saapuu ennen kuin kupuksen (mieluisat) lukemiset loppuvat.
Paketti tuli ja käytiin hakemassa. Totolla riittänee lukemista ainakin hetkeksi.
Lukulistalla siis :
Seita Parkkola : Usva
Madeleine L'Engle: Hyppy ajassa
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
Arvaatteko mistä hän aloitti ?
Ensimmäinen kirja (Ihmeotukset ja niiden olinpaikat) on siis jo luettu. Tänään istuttiin sohvalla vierekkäin. Äidillä menossa Hyppy ajassa ja Totolla Usva. Viikonlopun nautintoja.
Ennen sohvalle istumista kuunneltiin Keikaus loppuun. Se oli aika jännä ja Toto selvästi kuunteli keskittyneesti. Silti piti vielä vähän jutellalkin sillä selvästi aikakiepaukset ja sen semmoiset vähän menivät vielä ohi. Sinänsä mielenkiintoista, että ajassa matkustaminen on juuri nyt Toton lempiaiheidenlistalla. Se alkoi Stephen Hawkingin elämäkerrasta, jatkui Kiepauksella ja kun Keikaus-romaanissa mainittiin Hyppy ajassa, päätyi sekin lukulistalle...
Viikko muuttui loppua kohden toisaalta helpommaksi, toisaalta työläämmäksi. Rutiineja alkaa löytymään, mutta uutuudenviehätys on katoamassa eli Totoa ei perjantaina enää oikein huvittanut. No, ensi viikolla on taas pakko huvittaa.1-3. luokkalaiset saavat kuulemma mennä kouluun, jos on "pakko" - meillä ei ole. Minä teen joka tapauksessa kotona etänä töitä, joten Toto jää isoveljien tavoin myös kotiin. Eiköhän kaikki väen vähentäminen auta Koronaa vastaan, joten me jäämme massasta pois.
Mutta nyt on onneksi lauantai. Uunissa on tonnikalapannari ja jälkkäriksi vielä päivällä tehtyä piirakkaa (ja jätskiä!).
Ihan varmasti istun myös uuden lukulamppuni valoon ja jatkan Hyppy ajassa-seikkailua. Se on yllättävän kiehtova, vaikka kerronnaltaan hivenen yksinkertaistettu. Jännä nähdä, miten se etenee. Kirjan perusteella on tehty elokuva, mikä ei ihmetytä. Tarina on täynnä erikoistehostepaikkoja.
Viikko päättyi rentoihin tunnelmiin. Kaunis auringonpaiste houkutti ulos ja välillä maailma unohtui. Tekee hyvää näinä aikoina.
Rupesin lukemaan JP Koskisen Tammikuun pimeä syli - dekkaria. Sellainen vähän synkkäsävyinen, lakoninen, "tammikuumainen" kerronta on yllättävän rentouttavaa. Aika alussa vielä, mutta taattua Jokista. Hänellä on oma äänensä, josta olen aiemminkin pitänyt.
Pikkuisen kuuntelin myös Kadonneiden tavaroiden vartijaa ruokaa laittaessani. Kun ei pääse salille niin juoksumattokirja siirtyy kokkauskirjaksi.
Huomenna on maanantai. Meillä käydään koulua kotoa tälläkin viikolla - ja tehdään töitä.
Tällä viikolla loppuun luettuja:
Vuokko Hurme: Keikaus
Trilogian kolmas osa toi maailmojen välisen dimension lisäksi myös aikamatkailua.
Madeleine L'Engle: Hyppy ajassa
Klassikko matkasta maailmojen välissä. Perinteinen maailmojen välinen seikkailu. Jännä nähdä, mitä Toto tuumaa, kun ehtii lukemaan.
Hurjasti tsemppiä ja jaksamista teidän arkeen! Kivaa, että jaksat silti blogatakin. Tämän jutun kirjoista olen lukenut Seita Parkkolan Usvan (ja muutkin Parkkolan kirjat ovat tosi hyviä, suosittelen!), joka oli huippuhieno. Hyppy ajassa oli vähän outo minun makuuni, mutta luin kuitenkin loppuun asti. JP:n kirja on minullakin tulossa lukuun kenties jo tällä viikolla. Dekkarit tuntuvat olevan just nyt se genre, jota menee parhaiten alas.
VastaaPoistaKiitos! Bloggaaminen on osoittautunut pieneksi henkireiäksi (rantakävelyjen lisäksi)
PoistaAion itsekin lukea tuon Usvan, mutta sattuneesta syystä kirja on nyt varattu. Hyppy ajassa oli jotenkin vähän outo tosiaan, mutta ihan ok tyylilajissaan. Jännä nähdä, mitä Toto siitä sitten tuumaa.
Huomaan itsekin tarttuvani dekkareihin ja mieluummin sellaisiin, jotka eivät ahdista liikaa. Seuraavana vuorossa uusin Ellen Lähde.
Mahtavaa, että lapsesi viihtyvät noin hyvin kirjojen parissa. Kotikaranteenin pito on paljon miellyttävämpää, jos ei joudu koko päivän kuuntelemaan PlayStationin mäiskettä. Aloitin itsekin JP Koskisen kuukausisarjan lukemisen, mutta helmikuusta, ja saatan edetä tässä projektissa siksi, että sarja tuntui sopivan leppoisalta tässä maailmantilanteessa. Yhtään epidemia-aiheista teosta en aio haalia ainakaan tarkoituksella, tosi elämän draamassa on ihan tarpeeksi kestettävää juuri nyt.
VastaaPoistaOlen ihan innoissani, kun tämä kuopus näköjään uppoutuu kirjoihin pienestä pitäen. Helpottaa tosiaan elämää, kun on hiljaista pitkiä pätkiä kerrallaan.
PoistaLeppoisat dekkarit ovat tosiaan tämän ajan luettavaa. Nollaavat mukavasti ja vievät ajatukset pois uutisista.
Ihan mahtava lukea, että kuopuksenne on noin innoissaan kirjoista, ja että luette kirjoja myös yhdessä. :)
VastaaPoistaVoin uskoa, että etätyöt ja etäkoulu samanaikaisesti on haastavaa. Aika erikoista on se, että tokaluokkalaiselle ei ole video-opetusta. Jää hirvittävä lasti vanhempien niskoille tehtäväksi samalla kuin yrittää luovia omia etätöitään ja järjestää perheen ruokahuoltoa. Tsemppiä teille!
Sentään yksi kolmeasta muksusta lukee :-) Vaikka totuuden nimissä pitää sanoa, että esikoinenkin on nyt ruvennut lukemaan enemmän noin täysi-ikää lähestyessään.
PoistaHuomenna on Totolla eka "puhelinkonferenssi" open ja luokan kanssa. Varasin omaan työkalenteriini saman ajan, niin ehdin toivottavasti vähän auttamaan :-)
Meillä homma sujuu suht helposti, kun isommat pojat hoitavat omat juttunsa ja Totokin aika kiltisti. Minä mietin vielä enemmän niitä, joilla on nyt pari, kolme päiväkoti-ikäistä siinä vieressä etätöitä "tehdessä".
Mutta kiitos siis tsemppauksesta! Sitä tarvitaan. Varsinkin näin loppuviikosta huomaan jo olevani vähän väsynyt.
PoistaOli tosiaan kiva seurata miten lapsen lukeminen kulkee niin sujuvasti osana arkea. Sitä toivoisi moniin muihinkin perheisiin. Ikävää, että kirjastot menivät kiinni, mutta tietysti menivät, hyvästä syystä. Onneksi pystyy vielä tilaamaan kirjoja, ja oma lukemattomien pinoni on aika korkea :)
VastaaPoistaRuth Hoganin romaani oli ennakkoluuloistani huolimatta ihan kiva - kepeyttä ja toiveikkuutta tähän huolestuttavaan arkeen.
Olen ollut ihan innoissani, kun edes yksi kolmesta innostuu kirjoista pienestä pitäen - enkä mielestäni ole edes tehnyt mitään eri tavalla :-)
PoistaMinullakaan ei lukeminen ihan heti lopu kesken ja digimuodossahan kirjoja saa ihan loputtomasti.
Tämä on todellakin omituista aikaa! Todella paljon tsemppiä sinne, voin vain kuvitella miten paljon energiaa tuo kotikoulu vie kaiken tämän muun lisäksi. Minä olin tämän viikon talvilomalla, mutta sitä ennen ehdin tehdä etätöitä pari viikkoa. Tuntuu, että nyt jo vähän uuvuttaa. Tietämättömyys ja epävarmuus syövät valtavasti energiaa, vaikka meillä on täällä vain kaksi aikuista, lähipiirimme on pysynyt terveenä eikä taloudellisetkaan huolet paina ainakaan vielä. Silti tämä kuluttaa paljon. Pitää vaan muistaa olla armollinen itselleen. Nyt riittää että selviydytään, asetetaan niitä rimoja taas normikorkeudelle kunhan tilanne on hallinnassa.
VastaaPoistaLuulen, että tässä ajassa on kaksi tekijää, jotka väsyttävät. Ensinnäkin tietysti se, että kaikki tekeminen on kotona ja pitää huolehtia työstä ja koulusta ja samalla kotitöiden määrä tietysti moninkertaistuu, kun koko poppoo on koko ajan paikalla. Toinen energiaa syövä asia on juurikin tuo uutisten negatiivisuus ja kaiken epävarmuus. Pelkästään se on jo kuluttavaa. Olet oikeassa siinä, että nyt pitää olla armollinen itselleen.
PoistaMielenkiintoista lukea tällaista lukupäiväkirjaa ja on ihastuttavaa, kun Toto tykkää lukea eli ei tarvitse erikseen patistella.
VastaaPoistaTämä on jokseenkin utopistista aikaa, täytyy etsiä uusia raameja ja tapoja toimia. Hurjasti tsemppiä sinulle! <3
Kiitos. Luulen, että olette huomanneetkin intoni Toton lukuharrastuksesta :-)
PoistaEi tällaista ajatellut olevan kuin ehkä kirjoissa, mutta niin vaan eletään kaiken keskellä. Tsemppiä sinullekin!
Tehtiin just ristiin nuo, minä luin Kadonneiden tavaroiden vartijan ja kuuntelin Colganin kirjan ;)
VastaaPoistaTuo dekkarisarja, tarkoitat JP Koskista :) Sulla oli jossain toisessakin postauksessa mitä juuri vilkaisin, sukunimeksi vaihtunut hälle Jokinen.
Äh, mä en kestä. Jostain jo korjasinkin. Mä en tajua, mistä tuo Jokinen siihen hyppäsi. Korjataan.
Poista