24.3.2019

Zoo City - Eläinten valtakunta

Viime vuosina fantasiakirjat ovat edustaneet lukustatistiikassani yhtä eniten lukemistani kirjallisuuslajeista. Siksi onkin kovasti yllättävää, ettei alkuvuoden luetuissani ole kuin yksi fantasiaromaani, eikä sekään kovinkaan perinteinen. Itse asiassa kirjaa voisi luonnehtia melkein enemmän tyyliltään "film noir" -dekkariksi joillakin fantasiaelementeillä.

Lauren Beukes: Zoo City - Eläinten valtakunta 
Oma ostos Elisa Kirjasta

Lauren Beukes on eteläafrikkalainen kirjailija, jonka fantasiaromaanissa rikoksiin tai pahoihin tekoihin syyllistyneet ihmiset saavat kiinteäksi seurakseen eläinkumppanin. Zinzillä kumppani on laiskiainen, jonka mukana hän sai myös kyvyn löytä ihmisten kadonneita asioita.

Tavaroiden etsintäbisnes kokee takaiskun, kun yksi Zinzin asiakkaista murhataan. Sitten musiikkialan suurin moguli palkkaa hänet etsimään listojen kärjessä keikkuvan kaksosduon tyttöä. Tarinassa vain tuntuu olevan useampi taso ja kun "eläimellisiä" löydetään surmattuina ja eläimistään eroon leikattuina, muodostuu kuvasta pelottavampi kuin olisi voinut kuvitellakaan.

Zinzin Johannesburg on slummeja ja muurien takana asuvia rikkaita. Tunnelma vinkkaa silmää Marlowen ja muiden kovaksikeitettyjen etsivien suuntaan päähenkilön puolittaisen "hälläväliä, kurjaa on kuitenkin" - asenteen, tummasävyisen miljöökuvauksen ja päähenkilön kertojaroolin myötä, mutta samalla kirjassa on värinää. Vaikka väkivalta, julmuus ja rikokset ovat jokapäiväisiä, löytyy kovan kuoren alta myös usein solidaarisuutta ja myötätuntoa.

Tarina itsessään on kiemurainen jo siihen pisteeseen saakka, etten väitä ihan kaikki juonenäänteitä välttämättä kokonaan edes ymmärtäneeni Pääasiat kuitenkin selvisivät ja tarkemmin ajatellen kyseessä on tavallaan aika perinteinen dekkari kuorrutettuna fantasiaeläimillä ja pienellä ripauksella taikuutta. Pahikset ovat tosi pahiksia, mutta monet rikollisiksi mielletyt vain yrittävät selvitä päivästä toiseen.

Päähenkilö on ristiriitainen, eivätkä hänen motiivinsa ja taustansa oikein auenneet minulle. Muuten ympärillä on sekalainen seurakunta enemmän tai vähemmän karikatyyrisia hahmoja. Lopputuloksena on aikamoinen sekamelska kaikenlaisia motiiveja ja tavallaan järjettömän loogisilta vaikuttavia tekoja, kun omaa etua ajetaan voimalla.

Ajoittaisesta sekavuudestaan huolimatta pidin kirjasta. Se nyöritti virkistävällä tavalla eri dekkarin ja fantasian kliseitä yhteiskunnallisesti kantaaottavaan romaaniin. Vaikka välillä jäin hieman hämmennyksiin, on päällimmäisenä jälkikäteen mielessä vetävä tarina, jonka kanssa ei päässyt kyllästymään. Luin tämän putkeen, enkä yhtään harhaillut toisten kansien välissä, mikä lienee tässä lukuhyppelymoodissa kirjalta jo aikamoinen saavutus.

16 kommenttia:

  1. Minä ihailen kirjailijoiden valtavaa mielikuvitusta, mutta fantasia ei ole oikein minun lajini. Heikki Kännön pyöritykseen kylläkin olen ihastunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin tarkistaa kyseinen kirjailija. Ihan vieras nimi minulle.

      Poista
  2. Olen tämän teoksen myös lukenut, ja palattuani arviosi kautta sen maailmaan, voin onnitella itseäni, että sain sen luettua. Rakastan ja kerään afrikkalaista kirjallisuutta, mutta afrikkalainen skifi on haasteellista...tämä ei kuitenkaan ollut kaikista haasteellisin skifin näkökulmasta, hyllyssäni on jokunen lukematon afro-skifikirja, joita en vain ymmärrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jouduin oikein muistuttamaan itseäni, että kyseessä oli Etelä-Afrikka. Jotenkin tunnelma ja kuvaus (joitakin sanoja lukuunottamatta) vei minut kovin amerikkalaisiin tunnelmiin...

      Poista
  3. Fantasia kirjallisuus on piristävää. Varsinkin, jos on lukenut jotain raskasta tekstiä aikaisemmin.
    Mukavaa viikkoa sinulle Minna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Välillä on ihana lähteä jonnekin aivan muualle, toisenlaiseen maailmaan ilman sen kummempia linkkejä todellisuuteen.

      Poista
  4. Muistan, kun tästä aikoinaan kohistiin ystäväpiirissäni ja kehotettiin lukemaan kirja. Lukematta silloin jäi, mutta ehkä annan tälle mahdollisuuden vielä joskus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ihan mielenkiintoinen ja omanlaisensa. Ihan viihdyttäväkin.

      Poista
  5. Vaikka olen dekkarifani ja fantasiakin välillä uppoaa, en ole varma kiinnostaako tämä minua. Kuulosta hieman liian sekavalta makuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon oli elementtejä ja käänteitä, mutta sinänsä ihan mielenkiintoinen.

      Poista
  6. Itse olen pähkäillyt tämän kanssa, että lukisiko vai ei ja nyt viimein kallistun lukemisen puolelle! Vaikutta todella värikkäältä ja runsaalta kirjalta, sopivan "skitsoltakin" ja tykkään märehtiä ja spekuloida, joten tässä kirjassa varmaan pääsen sellaista tekemään - eri asia sitten, miten paljon ymmärrän tai tulkitsen "oikein", mutta sitä voi miettiä sitten. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole ihan varma onko oikeita tulkintoja edes olemassakaan, mutta tässä pääsee kyllä varmasti arvailemaan...

      Poista
  7. Onpa huikea yhdistelmä, "dekkari kuorrutettuna fantasiaeläimillä" :) Fantasia on minulle vaikea kirjallisuudenlaji mutta tämä tuntuu niin käsittämättömältä kirjalta, että jo sen vuoksi tekisi mieli lukea! Kiitos vinkistä!!/Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. Tämä onkin kyllä mielenkiintoinen tuttavuus.

      Poista
  8. Hah. Minun ensimmäinen mielleyhtymä oli animaatioelokuva Zootropolis ja hetken mietin, perustuuko se kirjaan, mutta ei sentään 😊
    En ehkä tähän tarttuisi itse, mutta sinänsä jo alkuasetelma kuulostaa kiinnostavalta ja mukavan erilaiselta.

    VastaaPoista
  9. Esittelysi perusteella arvioin, että kirja olisi tosi jees, jos osuisi suoraan johonkin hermoon. En taida kuitenkaan uskaltaa ottaa riskiä, ellei sitten taas äänikirjana, jos tulee. On tuota lukupinoa kertynyt sen verran muutoinkin...
    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista