Se on kumma, miten aina välillä tuntuu jäävän jumiin johonkin tiettyyn aikakauteen tai ympäristöön. Viime aikoina olen seikkaillut Thomas Cromwellin aikalaisten seurassa oikein urakalla. Nyt tosin alkaa Tudorien ajanjakso loppumaan sillä kirjapinossa edessä on enää Susipalatsin loppuratkaisu. Seuraavaksi muutan Egyptiin. Kirjastosta tarttui mukaan "Minä, Kleopatra" - tiiliskivi ja myös Waltarin "Sinuhe" on pahasti alkutekijöissään...Mutta vielä tästä Shardlaken seikkailusta. "Luostarin varjot" ei ollut ollenkaan hullumpi, mutta kuten monissa blogeissa on mainittu niin tämä toinen osa "Musta tuli" on vielä huomattavasti parempi. Juoni on kompleksisempi ja tarina pysyy jotenkin paremmin kasassa. Myös loppuratkaisu, kaikesta mielikuvituksellisuudestaan huolimatta, on jollain tavalla uskottavampi.
On kulunut muutama vuosi ensimmäisen osan jälkeen. Matthew Shardlake on pysytellyt erossa Cromwellin juonitteluista ja hoitanut perusbisnestään kiinteistoalan asianajajana - eikös kuulostakin modernilta ammatilta ? Sitten eräänä päivänä hän lupautuu puolustamaan nuorta tyttöä, jota syytetään nuoren serkkunsa murhasta. Tyttö on kovaa vauhtia päätymässä "prässätyksi" eli kidutuskuolemaan, jossa hänet murskataan hitaasti painojen alle, kun Shardlake saa odottamatonta lisäaikaa tapauksen ratkaisemiseen. Aikaa ei kuitenkaan lahjoiteta ilmaiseksi, vaan hänen pitää auttaa Cromwellia kinkkisen juonittelun selvittämisessä.
Shardlakella ja hänen avukseen nimitetyllä John Barakilla on aikaa vain kaksi viikkoa löytää historiallisen "kreikkalaisen tulen" kaava, paljastaa juonittelijat ja selvittää nuoren pojan kuolemantapaus. Kaksi julmaa murhaajaa kintereillään he kiiruhtavat Lontoota ristiin rastiin erilaisia johtolankoja ja epäiltyjä seuraten.
Kirjan tunnelma on aina välillä kuin kaikkein moderneimmissa vakoojatarinoissa ja takaa-ajot suorastaan hengästyttäviä. Samalla kuitenkin myös älynystyrät saavat pientä harjoitusta ja Tudorien ajan Englanti tulee tutuksi yksityiskohtaisten tapojen ja ympäristön kuvausten ansiosta. Viihdyttävää ja samalla opettavaista lukemista.
Pidin siis kovasti. Lukukokemukseen toi vielä oman lisänsä, että kyseessä on ensimmäinen kirja, jonka luin kokonaisuudessaan uudella lelullani. Olen miltei yllättynyt siitä, miten mukava Kobo on käytössä. Pokkareissa kirjaimet ovat välillä aika pieniä väsyneenä luettavaksi ja nykyään lukuaika pitää varastaa 1-vuotiaan kaitsijan harvoista lepohetkistä. Lukijassa säädin kirjaimia vähän isommiksi ja täytyy sanoa, että jaksoin pidempään. Sitä en tiedä, oliko tuo välttämättä hyvä asia. Yöunet kun jäivät entistä lyhyemmiksi.
Itsekin odotan tämän kirjan lukemista jo innolla... on nyt varauksessa kirjastosta. Ensimmäisestä osasta pidin kovasti, ja jos tämä on vielä parempi, niin jee :)
VastaaPoistaOli tämä toinen osa parempi. Ilokseni huomasin, että sarja myös jatkuu vielä. En tiedä, onko suomennettu (tai tulossa), mutta ainakin englanniksi löytyy vielä muutama osa lisää...
VastaaPoista