Kesäkirjoja - kummaa dekkaria ja fantasiaa

Kesäloma alkoi. Kädessä GT seljankukkahäivähdyksellä istun aurinkoisella pihalla rennosti kirjan vieressä. Nojaan taaksepäin ja huokaisen, mikä rauha... Niin, mikä rauha?

Äitii, äitii, äitii, äitii ja äitii... ja sitten sataa vettäkin niskaan.

Joo, on unelma kesälomasta ja sitten on se todellisuus. En silti valita. Loma on ihanaa!

Eikä tuo todellisuus toisaalta niin kamalan kaukana - olen minä kirjoja lukenut ja lukumaratoniinkin pääsin osallistumaan jo ennen kesälomaa. Vielä en tosin ole maratonkirjoja ehtinyt kunnolla bloggaamaan.

Jos nyt aloittaisi ensimmäisestä. Alan Bradleyn Flavia-kirjat ovat taattua maratonkamaa. Kirjan jaksaa hyvin lukea kerralla, se ei vie ylenmäärin aikaa ja tarina vie mennessään.


Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Flavia de Luce on nopeasti noussut yhdeksi suurista etsiväsuosikeistani. Hänen tutkimuksensa sijoittuvat tietysti dekkarigenren pariin, mutta on niissä jotenkin pieni viba kummaakin. En tiedä johtuuko se sitten Flavian miltei yliluonnollisesta kyvystä joutua tekemisiin murhatapausten kanssa, vaiko kylän oudolla tavalla sulkeutuneesta ja salaisuuksia vilisevästä ilmapiiristä, mutta jotenkin näissä kirjoissa ollaan vähän kummarajan toisella puolen.

Loppusoinnun kaiku kalmistossa vie Flavian kirkkomaalle ja hautaan. Tosin ei sillä perinteisellä tavalla. Kylässä kaivetaan esiin vanhaa suojeluspyhimystä 500 vuoden jälkeen, eikä kaikki tietenkään mene ihan niin kuin suunnitellaan. Kryptasta löytyykin vähän aiemmin kadonnut kanttori.

Tarina tietysti etenee kiemuraisesti ja monia polkuja pitkin jalokivistä rakkausjuoniin ja Flavian isän rahahuoliin. Flavia on aina askelen edellä kilpailijoitaan, mutta ei hänkään voi sentään ihan kaikkea aavistaa, varsinkaan lopun koukkua, joka taitaa pakottaa lukemaan seuraavan osan mahdollisimman nopeasti.

Viimeksi toivoin pientä uudistumista ja lisäloogisuutta tarinankulkuun sarjan edetessä. Toiveeseeni vastattiin. Tämä osa on taas taattua Flaviaa - ei liian helposti etenevää, mutta kuitenkin Flavian kykyjä täysin käyttävää. Tykkäsin kovasti. Eniten tykkäsin sarjan henkilöhahmokategoriasta, sekä siitä, miten siskosten välinen pehmeneminen hiukan etenee, eikä vihasuhde ole enää niin mustavalkoinen. Isästäkin löytyy ihan uutta inhimillisyyttä, mikä sekin tuo osaltaan pienen piristysruiskeen jo hivenen paikallaan junnaavaan kehystarinaan.


Neil Gaiman's How the Marquis got his coat back
HelMet / Overdrive 

Jo ennen lukumaratonia ja kesälomaa tulin kuunnelleeksi myös BBC dramatisoinnin äänikirjana. Jos esittelyssä lukee BBC ja Neil Gaiman, voi teoksen rauhassa lainata. Tulossa on jotain vähän päätöntä, mutta varsin viihdyttävää taitavasti toteutettuna. Tämä ei ole poikkeus.

Lyhyt, Neverwheren maailmaan sijoittuva tarina siitä, miten Marquis kadotti takkinsa ja taas löysi sen, sopii erittäin hyvin myös riippumattokuunteluun. Gaiman on terässä ja tarina vie kiemurasta toiseen hillittömällä vauhdilla. Vähän vaatii keskittymistä englanninkieleen enemmän kuin samankieliset äänikirjat. Kuunnelma on aina hiukan vaativampi.

Ei voi kuin suositella. Varsinkin, jos sattuu pääasiallisesti tykkäämään Gaimanista niin kuin minä.


Mutta nyt paistaa vaihteeksi aurinko ja se tarkoittaa pikaista siirtymistä ulkoilmaan - seuraavaan sadekuuroon saakka. 

Meille tuli jäätelökone

Karvasmanteliaromilla maustettuna kovasti aikuiseen makuun

Kesän tullessa alan aina haikailemaan kotijäätelön perään. Osaksi siksi, että se nyt vaan on niin hyvää, mutta pääasiassa kai ihan vain pihiyttäni. Kesäkuun ajan katselin miltei päivittäistä ravaamista lähimarketissa jäätelöostoksilla. Älkää käsittäkö väärin, jäätelö kuuluu kesään, mutta kun viisihenkinen perhe lähtee hakemään jälkkäriksi lemppareitaan, on lasku sen mukainen. Rantakävelyjen jäätelöpalloista puhumattakaan. Välillä saan ennakoitua täyttämällä pakkasen jollain halpispaketilla, mutta yleensä en. Kalliiksi tulee.

Jossain kohtaa sitten lasken mielessäni, miten nopeasti tuosta rallista olisi jäätelökone rahoitettu. Enkä nyt puhu niistä sorbettimasiinoista, joiden kulho pitää jäädyttää pakastimessa. Meidän pakastimeemme ei mahdu. Vaan haaveissani siintää kiinteän kylmäkompressorin sisältämä mötikkä, joka tietysti vie keittiössä ihan liian paljon tilaa, mutta josta saisi ihanaa kylmää, samentinpehmeää herkkua, joka kaiken lisäksi vielä sisältäisi vain niitä aineita kuin itse siihen tunkisin.

Toki jäätelöä voi tehdä ilman jäätelökonettakin, mutta silti... mieleni minun tekevi - ja eilen sitten ryhdyin tuumasta toimeen.

Blogikierroksen uhri, tunnustan ihan suoraan. Tulin lukeneeksi Dioriina-blogista hänen uudesta jäätelökoneestaan ja ihan kateuttani menin Verkkokauppa.comiin tarkistamaan hinnan. Eilen sinne sitten oli ihan jotain muuta asiaa, mutta "katson vain pikkuisen millainen" - kohdan jälkeen isäntä huomasi seuraavaksi roudaavansa jäätelökonelaatikkoa pitkin kauppaa.

Kuopuksen "pilvijäätelö"

Niinpä meillä on nyt Wilfa ICM - C15 . Sen kapasiteetin pitäisi olla noin 1,5l jäätelöä, mutta ihan siihen en kyllä eilisillä kokeiluilla vielä päässyt. Lisäksi jäätelö takertuu harmillisesti sekoitusvispilään ja siinä tuntuu menevän hukkaan, vaikka miten kaapisi. Dioriinan kone on se isompi XL, johon en yksinkertaisesti masiinan hieman isomman koon vuoksi taipunut. Ehkä 2l purkilla olisi helpompaa, vaikka epäilen tilanteen kyllä olevan ihan sama.

Jäätelö itsessään on kyllä uskomattoman herkullista ja koostumukseltaan juuri sellaista kuin pitääkin. Siis kunhan ei tee ihan täysin ohjeiden mukaan. Ensimmäisestä satsista tuli hieman liian kovaa, jolloin jäätelö oli vaikeahko saada pois kulhosta. Seuraavat jätin huomattavasti lyhyemmälle valmistusajalle, jolloin jäätelö oli heti koneesta otettaessa ihanan pehmeää, mutta kovettui kyllä pakastimessa (menettämättä kuohkeuttaan).

Unelmanpehmeä jäätelöherkku 

Ensimmäiset kokeilut tehtiin ihan perinteisestä kerma-kananmunasekoituksella ja sitten somessakin paljon huomiota saaneella kolmen aineen -yhdistelmällä. Viimeksimainitussa loraus glukoosisiirappia sai rakenteen varmaan vieläkin kuohkeammaksi. Varsinkin tuota jälkimmäistä voi hyvin tehdä myös ilman jäätelökonetta, mutta kyllä koostumuksesta tuli vielä paljon samettisempaa koneen kanssa.

Wilfan koneen mukana tuli "Hyvän olon jäätelökirja" (Virpi Mikkonen & Tuulia Talvio - Cozy Publishing). Siinä näyttäisi olevan moniakin kokeilemisen arvoisia "terveellisempiä" vaihtoehtoja, jotka kuulemma voi tehdä koneella tai ilman. Kokeiluja siis tulossa.

Eilen jaoin perusmassan kahtia ja pyöräytin koneessa kahdessa erässä. Näin sain kahta eri makua, eikä massa pursunnut pois koneesta. Aikuiseen makuun tipautin jätskiin pari pisaraa karvasmanteliaromia ja muksuille sekoitin joukkoon kourallisen Pirkka Origo-keksejä (siis ihan oikeasti, eikö originellimpaa brändäystä olisi löytynyt?)

Kolmen aineen perusmassa 

6dl kuohukermaa kevyesti vaahdotettuna
1prk kondensoitua maitoa 
loraus (ilman jäätelökonetta 0,5dl) glukoosisiirappia 

Sekoitetaan, laitetaan jäätelökoneeseen ja lisätään makuaineet lopussa. Tosin nyt murskasin keksit heti alkuun massaan mukaan, jolloin lopputuloksena oli sileä jäätelö kevyellä keksimaulla.

Kaikkiaan olen jäätelökoneeseen ihan suht tyytyväinen. Aika näyttää, miten paljon sitä tulee käytettyä, luulen aika paljon. Ehkä se ei nyt ole ihan varsinaisesti välttämätön keittiöväline, mutta mukava olemassa kumminkin.

Arkiston kätköistä: Kesällä syödään jäätelöä

Kesällä syödään jäätelöä litroittain - ainakin meillä. Konstit ovat monet, kun himo iskee ja kylmää herkkua saa helposti tehtyä kotonakin - jäätelökoneella tai ilman. 

Viime päivinä olen sattuneesta syystä jättelöjuttuja mietiskellyt ja kaivoin arkistoista tällaisen summeerauksen: 

2.6.2015 pohdittiin tällaisia 

Minulla ei ole jäätelökonetta. Pakastin on liian pieni (ja täynnä) jäätelökonekulhon jäädyttämiseen, enkä sopivaa itse jäähdyttävää jäätelökonetta ole löytänyt  sen jälkeen, kun tyhmänä jätin tarjouksessa olleen sopivan vehkeen kauppaan pikaisessa kitsauskohtauksessa. Pidän kuitenkin ihanan kermaisesta ja pehmeästä jäätelöstä. Sellaisesta, joka valuu paksuna piirakan päältä tai muuten vaan jäätelökulhossa.

Olen minä toki saanut kotona aikaiseksi kylmää herkkua ilman jäätelökonettakin eli glukoosisiirapin avulla. Esimerkiksi suklaajäätelöstä saa ihan yhtä herkullista kuin kaupan pakastealtaasta löytyvät kalliimmat merkit. 

Suklaajäätelön tein ihan perinteisellä jäätelöreseptillä (glukoosisiirappia lukuunottamatta), mutta jätskiä voi toki valmistaa muutenkin. Yksi parhaista kokeiluistani kautta aikojen on ollut kookosmaitoon tehty jäätelöpohja, jonka maustoin mansikka-raparperilla. Ihan tajuttoman hyvää. 

Kookosjäätelömassankin keitin, mutta nyt pääsi Copycat testaamaan helppoakin helpompaa reseptiä. Instasta bongasin ensin kuvia ja sitten löysin useammankin kondensoidusta maidosta kerman kanssa ilman keittämistä valmistetun jäätelömassan reseptin. En nyt kuollaksenikaan muista, mistä loppujen lopuksi tämän nappasin, mutta täyteläisen hyvää on Tosin massa kyllä kovettuu pakkasessa ihan kivikovaksi, mutta pehmenee hetken malttamisen jälkeen ja pysyy koossa ihanan kermaisena.


Kylmää ilman kuumaa

6dl vispattavaa kermaa
1prk kondensoitua maitoa
0,5dl glukoosisiirappia
haluamiasi makuaineita. Minä murskasin joukkoon tummia täytekeksejä.

Sekoita jäätelömassan ainekset ja vatkaa ne tiukaksi vaahdoksi. Sekoita varovasti joukkoon keksimurut (tai muut haluamasi makuaineet).

Pistä kannelliseen pakasterasiaan ja vähintään muutamaksi tunniksi jäätymään. Jos jätät pidemmäksi aikaa, niin nosta rasia pois pakastimesta ainakin 15min ennen kuin haluat tarjota jäätelön.

Yksi jäi kesken, toisen kahlasin

Minä tuossa jo ihmettelin, miten on mahdollista osua ottamaan luettavaksi vain hyviä kirjoja. Olen tainnut tähän saakka lukea iloisesti läpi  pääasiallisesti kaikki aloittamani kirjat, tai oikeammin sanoen, en ole keskenolevien pitkältä listalta tehnyt tietoista päätöstä jättää yhtään kesken - ennen kuin nyt. Aloin jo pitämään itseäni täysin arvostelukyvyttömänä lukijana, joka on pehmittänyt aivonsa ylenmääräisellä "väsymys-" ja "pääntyhjennys" - luettavalla. Onneksi (?) nyt heräsin huomaamaa, että ihan kaikki ei sentään mene minunkaan seulastani läpi.

Taisin innostua vähän liikaa, kun käsiin osui niin hauskoja kirjasto-teemaisia romaanisarjoja. (kuten tämä ja tämä). Nappasin Overdrivesta lisää kirjamaailmaan sijoittuvia dekkareita, mutta tällä kertaa kävi kahden kirjan kanssa köpelösti. Toisen lopetin aika alussa - en vain kestänyt tarinan ja varsinkin sen päähenkilön yksinkertaisuutta. Toisen luin päättäväisesti loppuun, mutta sarja ei lähellekään läpäise "kolmen osan testiä"*. Pääsen siis välillä haukkumaankin.


Lucy Arlington : Buried in a Book 
HelMet Overdrive 

Keski-ikäinen nainen saa potkut työstään ja ottaa innoissaan vastaan harjoittelijan paikan kirjakustantamossa. Paikka on tietysti aika kamala (onko kirjoissa kivoja harjoittelija-paikkoja?), pomo kylmä ja kohtuuttoman vaativa, pöytäkin joku vanha koulun pulpetti (?). Sitten vielä maankiertäjän näköinen tyyppi menee kuolemaan respan sohvalle.

Onneksi on uusi "gorgeous" työtoveri, joka heti huomaa pistojäljen kaulassa ja tulee kuiskimaan päähenkilölle kyseessä olevan varmasti murha. Sitten sitä lähdetäänkin tutkimaan vainajan mökkiä keskellä metsää (ihan siitä vaan) ja keskustelemaan löydetystä päiväkirjasta uuden ystävän eli alakerran kahvilanpitäjän kanssa. Onhan se nyt selvää, että kahvia ja pullaa tarjoilevasta naisesta tulee ensimmäisen kupillisen jälkeen harjoittelijan sydänystävä...

Jep, en jaksanut pidemmälle. En vaikka kuvaan astui vielä komea poliisikin, joka sekä tutkii murhia että huolehtii päähenkilön pojan törttöilyjen rankaisun lieventämisestä. Tokihan poika sentään on kiva tyyppi, kun kerran äitikin näytti murhapaikalla niin herttaiselta. Rajansa kaikella.

Taitaa olla parempi vain yrittää unohtaa tuo kirja. Epäuskottavuus, kliseet ja kertakaikkisen älyttömältä (huonolla tavalla) kuulostava juoni, yhdistettyä töksähtelevään kerrontaan ja typerään päähenkilöön - not for me.


Kate Carlisle : Homicide in Hardcover
HelMet Overdrive

Tämäkin kirja sijoittuu kirjojen maailmaan. Päähenkilö on vanhojen kirjojen entisöijä, jonka oppi-isä aamutaan tulevan kirjanäyttelyn markkinointibileissä. Arvatkaa kuka löytää ruumiin ? Niin, ja arvatkaapa kuka löytää päähenkilön ruumiin vierestä? No tietysti komea, arvoituksellinen ja niin kiehtovan ylimielinen sankari, joka osoittautuu turvallisuuskonsultiksi.

Miksi ihmeessä kirjojen sankarittaret niin usein tuntevat vetoa ylimielisiin ja tietysti taidoiltaan ja voimiltaan kovin ylivertaisiin miehiin? Ihan oikeasti, jos joku nauraa sinulle ja antaa sinun kokea olevasi vähän tyhmähkö tai muuten herttaisesti huvittava, ei hän ole huomion arvoinen - vaikka olisi kuinka seksikäs. Jonkunlaista itsekunnioitusta pitäisi löytyä sentään romaanisankarittariltakin. Niin ja ihan tiedoksi vaam, että tasa-arvoiseen suhteeseen tarvitaan molemminpuolinen kunnoitus.

No, tarina sinänsä on ihan ok ja siinä on vielä toinen ruumis lisää ja vähän murhayritystäkin. Tosin loppuratkaisu kuulosti vähän kaukaa haetulta ja motiivikin pikkuisen heppoiselta, mutta no... hyviä viinejä valmistavassa hippiyhteisössä asuva perhe oli ihan mukava yksityiskohta ja ainahan sitä kirjabloggari luke mielellään ihmisistä, jotka rakastavat kirjoja.

En taida kuitenkaan olla tarpeeksi kiinnostunut sen enempää päähenkilöstä kuin seuraavasta tarinastakaan, joten tämä sarja jäi nyt tähän.


Huh, nyt tuntuu paremmalta. Pääsin vaihteeksi retostelemaan ilkeästi, eikä pääni olekaan ihan pelkkää hötöistä sientä. Tästä on hyvä aloittaa kesäloma! Työläppäri ja -puhelin on jo kätketty reppuun kaapin pohjalle. Edessä neljä viikkoa vapautta, siivousta, leipomista ja sen sellaista rippijuhlia varten sekä tietysti kirjoja. Mitäs minun keskeneräisten listaltani taas löytyykään?


*"kolmen osan testi" = kirjasarja voidaan nimetä lukemisen arvoiseksi, jos tökkimättä saa luettua ainakin kolme ensimmäistä osaa ja tekee vieläkin mieli jatkaa. 

Kirjabloggaajan kesäaakkoset O-U

Taas mennään aakkosissa eteenpäin...

O = Ote  - Otatko kiinni ja luetko otteen? 

Ote onkin jännä sana. Ote tekstistä tai ote kirjasta kertoo osasta, näytteestä, esimerkistä tai tärkeästä ajatuksesta, jota esitellään. Se voi kuvata alkuperäistä kokonaisuutta edustavasti ja kattavasti, tai olla kontekstistaan irrotettuna täysin harhaanjohtava.

Ote kädestä. Kenen kädestä? Lapsen, rakkaan tai välillä ystävän. Ohjaako ote? Tarjoaako se turvaa vai rajoittaako?


P= Plääh (ja miksikö?) 

"Epäsana", joka kuvaa täydellisesti olotilaani nyt, kun joudun arpomaan loman alkamispäivää projektin statuksen mukaan. Mistä se johtuukin, että juuri ennen loman alkua menevät asiat saletisti pieleen ja paniikki puskee päälle?


Q = Q  Kuka tästä tule väistämättömästi mieleen? 

Minulle Q tuo aina ja ikuisesti mieleen James Bondin kaikenlaisilla härpäkkeillä varustavan tiedemiehen. Enkä edes ole mitenkään erityisemmin Bond-fani.

Oliko tuo tylsä vastaus?

Queen Elizabeth I on historiallisista henkilöistä yksi kaikkein kiinnostavimpia. Samoin hänen inspiroimansa taideteokset, kirjallisuus, näytelmät, elokuvat ovat loputon lista toinen toistaan mielikuvituksellisimpia tarinoita eivätkä monet siltikään taida jännittävyydessään päästä lähellekään todellisen historian kiemuroita.

Tähän assosioituu myös Orlando - tiedättekö mikä ja miksi?


R= Ruoka (tietysti) 

Kuinkas muuten. Ruoka pyörii meillä puheissa koko ajan, sitä syödään mielellään, paljon ja hyvää.

Ruokaa laittaessa pyritään välttämään Roskien tuottamista eli käytetään mahdollisimman paljon tuotteet kaikilta osiltaan ja syödään varastot tyhjiksi.

Ruolla myös Rakastetaan. Sillä näytetään, miten paljon välitetään. Kun mies tekee minulle lounasboksin töihin valmiiksi ja huolehtii sen minulle lähtiessä mukaan, tiedän hänen välittävän. Noin vain esimerkkinä tältä aamulta.

Tai sitten hän vain välttelee Riitaa, joka olisi väistämättä edessä nälkäisen vaimon palatessa ärtyneenä töistä...


S= Suklaa - Siitä puhe, mistä puute? 

Suklaata tekee aina mieli, vaikken edes saisi syödä sitä. Se saa minut yskimään.

Toki S-kirjaimeen liittyy paljon muutakin mukavaa - syli, suukot, seksi...
tai paljon puhuttavaa, kuten vaikka sää, joka onkin ollut jatkuvana puheenaiheena tänä kesänä.


T= Turun tori eli mitäs lempparipaikkoja niitä onkaan?

Turun torilla on ihan oma tunnelmansa ja sinne pitää päästä edes kerran kesässä ostamaan herneitä.


U= Uusi

Kaikki uusi on aina mielenkiintoista, ainakin siihen saakka, kunnes se muuttuu liian tutuksi. Kaikki uusi ei kuitenkaan välttämättä ole hyvää, tai ainoaa tutustumisen arvoista.
Pätee muuten varsinkin kirjojen kohdalla.

Kirjojen elinkaari on nykyään markkinamielessä ihan liian lyhyt. Yksi syy enemmän pitää e-kirjoista sillä niiden kohdalla ei tavara katoa hyllystä, vaikka sesonki olisikin ohi tai seuraavan kauden uutuudet työntymässä alekorien eteen.


Tähän sitten vielä yksi T eli Tauko. Jatkoa seuraa...

Täältä voi kurkkia kaikkia aakkosiani.

Nollameridiaani ja muita kosmisia tarinoita

Jussi Katajala: Nollameridiaani ja muita kosmisia tarinoita 
Kustantajalta luettavaksi 

Katajalan aiempi novellikokoelma Leonardon rasia ja muita historiallisia tarinoita on kuulunut suosikkeihini pitkän aikaa. Pidin sen seikkailutarinamoodista.
Odotukset siis olivat suhteellisen korkealla aloittaessani tällä kertaa avaruuteen ja välillä vaihtoehtoistodellisuuksiin sijoittuvia novelleja.

Pidin näistäkin, vaikka täytyy sanoa, että Leonardon rasia jäi suuremmaksi suosikikseni. Se tosin johtunee henkilökohtaisesta viehtymyksestäni historiaan avaruuden kustannuksella. Ei silti, eivät nämä nyt ihan pelkkää avaruusalus-scifiä ole. On vanhoja kulttuureja, uudisasukkaina vaeltavia ja sitten niitä, jotka syövät toisia sivilisaatioita kulkiessaan.

Novellit on ryhmitelty kolmeen sarjaan. Toisenlaisia aikoja käsittää ajatuksia vaihtoehtoisista historioista ja siitä, miten eri todellisuuksien välinen yhteistyö voi olla hyvinkin tärkeää, tai siitä miten Suomessakin heimot olisivat voineet jatkaa maan ja kansan jakamista. Terra-novellit kertovat kummallisista kohtaamisista ja vyöhykkeistä maassa. Kirjan niminovellissa on nollameridiaani, jonka toisella puolella aika ei etene. Rajan voi tosin ylittää vain erityisissä olosuhteissa.

Eniten kuitenkin pidin Kosmos-osioista. Sen novellit kertovat yhtä tarinaa, mutta mielenkiintoisesti eri näkökulmista. Kertomus kehkeytyy vähitellen auki ja lukija ymmärtää jossain vaiheessa, mitä aiemmin on tapahtunut. Sitten mietitään jatkoa taistelun eri osapuolien ja erilaisia ratkaisuja tekevien osallistujien kohdalla. On mielenkiintoista seurata, miten erilaisiin johtopäätöksiin ja kohtaloihin sattuma voi johdattaa. Kaikki on kiinni vain siitä, mitä näemme ja miten taipumustemme mukaan kokemuksiimme suhtaudumme.

Kaikkiaan kirja on täynnä mielenkiintoisia kiepsahduksia ja on taattua Osuuskumma-laatua. Olen tainnut tykätä suurin piirtein kaikista heidän julkaisemistaan kirjoista. Niissä on sopivasti juuri sitä kummaa, joka piristää ja kiehtoo arjen keskellä. Jännästi vinksahtanutta.

Kyllä meillä kokataankin - ainakin isäntä ja pojat

Blogista päätellen ei meillä ole vähään aikaan syöty, paitsi ehkä pikaisella käynnillä jossain ulkosyöttölässä. Tämä ei tietenkään kolmen kasvavan pojan taloudessa pidä paikkaansa, mutta se taas pitää, että miesväki kokkaa. Äiti ei ole vielä kesälomalla ja se näkyy poissaolona keittöstäkin (muunmuassa).

Jotain sentään tulee aina välillä tehtyä. Viimeksi minun alkoi tehdä mieli kesäkurpitsa"pihvejä". Nämä ovat nopsa ja herkullinen kesäiltapala - varsinkin, kun seuraksi tekee tsatsikia.

Kesän kesäkurpitsavakkari 

Pari keskikokoista kesäkurpitsaa
3rkl vehnäjauhoja
suolaa, pippuria ja haluamiasi lisämausteita
öljyä pannulla paistamiseen

Tsatsiki:
Puolikas kurkku raastettuna ja ylimääräiset nesteet pois puristettuina / valutettuina
0,5 valkosipulinkynttä raastettuna
1rkl hunajaa
ripaus suolaa ja pippuria
jugurttia maun mukaan eli suhteessa kurkkuun, niin kuin haluat

Sekoita tsatsiki maustumaan.

Leikkaa kesäkurpitsa siivuiksi ja sekoita jauhot ja mausteet lautasella.
Kierittele kesäkurpitsasiivuja jauhoissa ja paista erissä öljyssä pannulla. Muutama minuutti per puoli riittä eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Kurpitsan ei ole tarkoituskaan muuttua mössömäisen pehmeäksi, mutta sen pitää kyllä olla kauttaaltaan kuumaa.

Tarjoile heti tsatsikin kera.

N.Y.T. - Kesälukumaraton 2017 ja sen videokooste

Kello löi jo kakstoista, keisari seisoo palatsissaan ja äiti sohvannurkassa katsoo kirjojaan... Paitsi, että minun on ihan kamalan vaikea pysyä hereillä puoleenyöhön, ainakaan lukematta. Ja jos kerran luen...

Siispä aloitan tämän kesän lukumaratonin nyt virallisesti jo perjantaina kello 21:30 ja vastaavasti se loppuu sitten lauantaina illalla klo 21:30.

Alla tämänhetkinen valikoima.

Pino on siis valmiina, Kobo ladattu ja puhelimenkin akku täynnä. Lukumaraton voi alkaa!

Päivitän maratonin jatkoa tänne blogiin, mutta ehkä vielä useammin Instan tarinoihin eli @minna_vuocho. Tervetuloa sinnekin mukaan!

Aloitukseksi lähtee Uppo-Nalle äänikirjana iltasaduksi kuopukselle... Mitä sitten tänä iltana tapahtuu, kurkatkaa Instan puolelle...


Lauantaina 08:07

Elina Karjalainen : Uppo-Nalle (34min) 
Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa (270s) 

No niin. Eilen kuuntelin siis Uppo-Nallea äänikirjana kuopuksen kanssa (yhteensä34min). Häpeäkseni täytyy tosin myöntää, että nukahdin (taas) pojan sängyn viereen ja jouduin kuuntelemaan kirjasta vartin verran toiseen kertaan. Muuten en kehtaisi sitä luetuksi merkitäkään...

Seuraavaksi tartuin Flavia de Lucen seikkailuihin eli Loppusoinnun kaiku kalmistossa. Arvaatte varmaan, miten siinä kävi? Huolimatta kirjan mielenkiintoisuudesta uni voitti. "Onneksi" olen viime aikoina nukkunut huonosti ja tänäkin aamuna heräsin jo 4:30. Siispä sain Flavian viidennen seikkailun juuri loppuun. Se oli yhtä hyvä, jollei parempi kuin edelliset... ja loppui varsinaiseen cliff hangeriin.

Nyt menen leipomaan viikonlopun sämpylöitä. Eilen nimittäin oli taas juuren ruokintapäivä ja se tarkoittaa lämpimäisiä aamuun. Äänikirja (Penric's Demon by Lois McMaster Bujold) korviin ja toimeksi.

Klo 10
Loic McMaster Bujold: Penric's Demon (50min) 

Äänikirjan kanssa kestikin vähän kauemmin kuin ajattelin, vaikkei se edes edistynyt kuin 50min. Sämpylät tulivat valmiiksi ja aamiainenkin syötyä - ja jonkin verran seurusteltua perheen kanssa.

Penric's Demon on ihan kelpo fantasiaa kuunneltavaksi, mutta nyt vaihdan vaihteeksi painettuun kirjaan. Vuorossa Claes Andersson ja Hiljaiseloa Meilahdessa.


Klo 13:30 
Claes Andersson: Hiljaiseloa Meilahdessa (223s) 

Ajatuksia herättävä kirja vanhuudesta, mutta ennen kaikkea eletystä ja elettävästä elämästä. Tykkäsin.

Ulkona alkoi ripsottamaan vettä eli ajatus kävelystä äänikirjan kanssa taitaa jäädä odottamaan pilvien väistymistä. Mitähän sitä seuraavaksi lukisi ? Ehkä jotain kevyttä ja viihdyttävää tai par lyhyempää juttua.


Klo 19:45

Aikamatkaajan opas historiaan (39s) 
Anthony Bourdain: Kitchen Confidential (95s) 
Lisää Penric's Demonia (70min)

Iltapäivä ei mennyt ihan niin putkeen kuin olisi voinut. Kävin nimittäin ensin kävelemässä (kiltisti kuulokkeet korvilla) mutta sitten vielä lähdettiin kuopuksen kanssa ulos. No, tauko tuli ihan tarpeen.

Nyt olen leikkinyt YouTuben ja puhelimen videoiden kanssa. Saa nähdä saanko lukumaratonista oikein videokoosteen aikaiseksi... mutta nyt pitäisi vielä lukea 1h45min eli puoli kymmeneen.


Klo 21:30

P.D.James : Valepotilas (112s) 

Se oli sitten siinä - tämä kesälukumaraton. Viimeiseksi luin vielä taattua dekkaria eli P.D.Jamesia. Aina yhtä hyvä.

Kaikkiaan lukumaratonin lopputulos on ihan ok ja ilman stressiä tehty:

Luettu 739sivua ja äänikirjaa kuunneltu 2h34min 

Toki sivumäärä olisi voinut olla hivenen suurempikin, mutta se olisi tarkoittanut vielä vähemmän nukkumista ja perheen kokonaan huomiotta jättämistä. Hyvä näin ja kiva lauantai.

Tsemppiä vielä maratoniaan jatkaville! Ja muita maratonkoosteita löytää emäntäblogista!

Tässä loppuun vielä Kesälukumaraton 2017 videokoosteena :

Kirjabloggaajan kesäaakkosia H-N

Pistinpä tuossa alkuun kirjabloggaajan kesäaakkoset ja koska näin kirjoja lukevana voisi olettaa aakkosluettelon olevan kokonaisuutena hallussa, niin pitänee jatkaa listausta taas muutamalla kirjaimella.

H= Huilimisen tarvetta?

Juuri nyt on sellainen olo, että kesäloma tulee todelliseen tarpeeseen. Koko kevät on ollut sellaista pyöritystä, että on tosiaan tauon paikka. Huhtikuun puolenvälin jälkeen olen käytännössä lentänyt jonnekin päin Eurooppaa miltei joka viikko.

Mitään ihmeellistä ei lomalle ole suunnitelmissa. Ollaan vaan lasten kanssa, tehdään pieniä reissuja lähelle ja kerätään voimia uuteen syksyyn.

Kunhan tuo kelikin tuosta vielä muuttuisi hivenen lämpimämmäksi niin kesä voisi tosissaan lähteä käyntiin.


I= Iltasadut? Luetaanko niitä? 

Minun täytyy häpeäkseni myöntää olevani vähän huono iltasatujen lukija lapsille. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi tai edes siitä, että olen ollut paljon reissuissa. Kärsin kroonisesta yskästä ja turhan usein ääneen lukeminen laukaisee puuskan. Sitä taas ei ole kiva kuunnella.

Yritys on kuitenkin kova ja viime aikoina olemme kuopuksen kanssa ruvenneet kuuntelemaan äänikirjoja. Pian tulee blogiinkin Toton kommentteja Uppo-Nallesta - kunhan nyt ensin saamme kuunneltua sen loppuun.

Isäntä tietysti lukee myös säännöllisesti ranskankielisiä lastenkirjoja ja satuja, jotta saataisiin sitäkin kieltä vähän tuettua.


J=  Jälkiruokasuosikki? 

Minulle kelpaavat käytännössä kaikki jälkiruoat, mutta viime aikoina yksi on ollut ylitse muiden. Itse asiassa kyseessä on yhdentyyppinen, mutta monta vaihtoehtoa sisältävä jälkiruoka eli kakut. Pieni pala makeaa, marjaista, suklaista tai melkein millaista vaan mehevää kakkua kruunaa aterian kuin aterian.

Tietysti kakkupala sopii myös iltapäiväkahvin kaveriksi... Ja kun tässä nyt kerran ruvettiin herkkutunnustuksia tekemään niin myönnetään sekin, että kakkupala sopii meillä aina välillä aamupalallekin.

Tämän postauksen kuvituksena on tämän viikon herkku eli nutellakakku. Ihan parasta siinä on sekin, että leipurina oli esikoinen. Minua tarvittiin vain vähän reseptiä muistuttamaan.


K= Kaunis ja kesä tai kaunis kesä

Kauneus on tärkeää ja sitä voi löytää monissa asioissa. Kielestä, kuvista, luonnosta, ihmisistä, tarinoista, melkein mistä tahasta.

Kesä tulee joka vuosi. Aina se on kaunis, vaikkeivat kauniit kelit kohdalle osuisikaan. Suomen kesä on kauniisti vihreän eri sävyissä, Ranskan kesästä muistan rusehtavan pohjavärin ja kaikissa sateenkaaren väreissä hehkuvat kukat. Molemmat kauniita, vaikka ihan erilaisia.


L= Lukumaraton! Osallistutko? 

Ihan itseoikeutetusta sillä se on huomenna! Tulettehan muutkin mukaan.
Olen tainnut osallistua ainakin kerran kesässä siitä lähtien, kun näitä on järjestetty ja kerran toimin emäntänäkin. Kivaa touhua eli yksi kesän kohokohdista.


M= Maailmanhistoria, maailmanpolitiikka - Mitä niistä? 

Kirjoja lukiessa ei oikein voi välttyä ajatukselta syklisestä maailmanhistoriasta. Se on oikeastaan aika pelottavaa, jos vähänkin seuraa nykyistä maailmantilannetta. Ihmisvirrat muuttoliikkeenä, maiden tendenssi sulkeutua, taloudelliset vaikeudet, radikalisoituminen ja muut tämän hetken trendit muistuttavat jotenkin turhan paljon 1930-luvusta. Vahvimmin tämä taisi tulla mieleeni alkuvuonna lukiessani Hukkalan kirjaa Tuhat ja yksi. Vaikuttava kirja, vaikkei mikään tiiliskivi. Ei ehkä niinkään itse tarinan vuoksi kuin sen herättämien ajatusten.

Suurten ajatusten jälkeen sitä sitten tuntee itsensä niin kovin pieneksi ja tarttuu johonkin keveään. Eskapismia? Ehkä? Pitäisikö sen sijaan tehdä jotain ? Kyllä. Mitä?


N= Nainen - kirjallisuudessa, työelämässä, perheessä, kaikkialla?

Minä olen mielelläni nainen. Naisena koen minua määrittäviksi tekijöiksi äitiyden sekä mieheni rakkauden. Ne eivät määrää, mitä olen, mutta rakastan sitä, millaiseksi naiseksi he saavat minut itseni tuntemaan - nuo elämäni tärkeimmät miehet.

Työelämässä olen ylpeä siitä, etten koe naiseuden määräävän sitä, mihin kykenen. Toisinaan törmään (vieläkin) rajoittaviin asenteisiin, mutta se lienee globaalissa bisneksessä mahdotonta välttää. Olen kuitenkin vuosien varrella oppinut suhtautumaan siihen kiihtymättä ja pääsen tilanteiden yli nykyään ammattitaidollani (sekä siksi, että toisella puolella yleensä ovat kuitenkin kansainvälisesti toimivat myös alan ammattilaiset, jotka ymmärtävät nopeasti).

Toki olen tehnyt ja tulen tekemään päätöksiä, joiden jotkut saattavat sanoa johtuvan sukupuolestani. Globaalista roolista kieltäytyminen ei kuitenkaan aikoinaan johtunut siitä, että olen nainen, vaan halusin läsnäoloa lasten kanssa enemmän kuin uraa. Onko se naisellinen päätös ? En tiedä, ehkä, mutta myös mieheni on tehnyt samanalaisia päätöksiä uransa varrella, eikä hän ole nainen. Tärkeintä on, että sukupuolesta huolimatta jokainen kokee voivansa itse päättää. Näin ei ole aina eikä kaikkialla vieläkään.

Kirjoissa pidän itsenäisistä ja vahvoista naisista, jotka kuitenkaan eivät ole "niin kuin miehet". Toivon pystyväni kasvattamaan poikia, jotka eivät koskaan väheksy naista missään roolissa, mutta myös rakastavat ja kunnioittavat hänen naiseuttaan. Kova on vaatimus. Tiedän.


Menipäs melkein raskasmieliseksi heti perjantain aamutuimaan - ja kuitenkin tänään on VAPAAPÄIVÄ! Viime viikon loma meni plörinäksi, mutta nyt sitten kylmästi teen lyhyemmät viikot ennen varsinaista lomaa - ja iltapäivällä on pääkaupunkiseudun kirjabloggaajien tapaaminen, johon ajattelin keritä ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Toivottavasti paikalla on muitakin eivätkä kaikki ole vielä kadonneet kesälaitumille. 


Muut kirjabloggaajan aakkoseni löytyvät täältä ja muutkin ovat aakkosiaan kirjailleet. Kannattaa käydä lukemassa vaikka näitä :
Unelmien aika 
Aukeamia 
Oksan hyllyltä 
Elämä on ihanaa
Kirjasähkökäyrä

Kesäkuun luetut

Kesäkuu oli ainakin kirjojen lukumäärän mukaan ihan huippukuukausi. Lähempi tarkastelu osoittaa, että kuukausi oli mielenkiintoinen monessakin mielessä. Jännää on muun muassa se, että äänikirjoja tuli kesäkuussa kuunneltua peräti viisi.

Suman syitä

On minulla äänikirjasumaan muuten ihan selkeä syykin. Totesin jossain vaiheessa olevani työreissuilla sen verran väsynyt, että lentojen aikana parhaiten toimi äänikirja. Puhelin lentokonemoodiin, piuhakuuloke puhelimeen ja äänikirja päälle. Silmät kiinni ja lento menikin nopeasti. Sama koski hotelli-iltojen iltalukemista. Tosin silloin nukahdin usein jo ennen torkkuajan päättymistä ja jouduin sitten aamulla kelaamaan taaksepäin.

Reissusyy ei nyt sitten kuitenkaan selitä kymmentä luetuista. Keittokirjat tietysti ovat aika nopeita luettavia ja niitä osui kesäkuulle peräti kaksi. Molemmat varsin luettavia ja kokattavia. Jotenkin tuntuukin kotimaisten keittokirjojen taso (ainakin minun kriteereilläni) viime vuosina parantuneen, tai sitten olen vaan tullut entistäkin valikoivammaksi sen suhteen, mitä käsiini suostun ottamaan.  Näistä kahdesta löytyy juttua näiden takaa : Alexin keittiössä, Armas aika

Muuten olenkin lukenut aika sekalaisesti, pääasiassa dekkareita ja fantasiaa. Läheskään kaikista en ole vielä kirjoittanut, mutta joistan sentään. Äänikirjoista blogista löytyvät jo Rakkautta vahingossa, Kylän koirat ja Akvarelleja Engelin kaupungista. Tykkäsin kaikista, vaikka ne ovatkin keskenään hurjan erilaisia.

Oikeastaan ainoa kirja, johon en varsinaisesti tykästynyt oli Operaatio Lipstick. Se oli makuuni ehkä vähän turhankin yksinkertaistettu, vaikka toimikin lentolukemisena. Myöskään Katja Kallion Säkenöivät hetket ei tuntunut niin hyvältä kuin muiden blogikirjoitusten perusteella olisin kuvitellut. Siitä lisää jossain vaiheessa.

Kirjastomiljööseen sijoittuvat kirjat olivat varsin viihdyttäviä, sekä dekkari- että fantasia-muodossa. Muista vielä varmaan jossain vaiheessa kirjoittelenkin vielä.

Mistä tiedän, mitä luin?

Jos joku nyt sattuu miettimään, niin tällä tavalla minä luettuja kirjoja seuraan. Proosallisesti Excelissä. Goodreadsiinkin noita merkitsen, mutta sieltä puuttuu välillä lukemiani kirjoja, eikä sieltä saa vuoden lopussa tehtyä statistiikkaa.

Tähän mennessä olen listaukseni perusteella lukenut jo 63 kirjaa.

Heilutaanko heinäkuussa? 

Heinäkuu on jo hurjassa vauhdissa, paitsi että lukemisen suhteen on vähän tahti hiljentynyt. Ei ole reissuja ;-) tai sitten vain kerään voimia lauantain koitokseen. Silloin nimittäin on

KESÄLUKUMARATON! 

Olettehan kaikki jo ilmoittautuneet? Minulla on valmistautuminenkin jo hyvällä mallilla ja odotan lauantaita malttamattomana.

Odotan myös kesälomaa. Viime viikolla minun piti olla jo harjoittelemassa lomailua, mutta pieleen meni. Lomaviikko sujui pahasti töiden merkeissä. Heinäkuun puolessa välissä sitten uusi yritys. Ehkä nuo kelitkin muuttuvat kesäisemmiksi siihen mennessä.