Copycatin suklaalusikat

Herkku ja Koukku -blogissa tehtiin suklaalusikoita joulunajan tuliaisideana. Se olikin sen verran hyvä idea, että piti kopioida samantien. Olenhan minä noita aina silloin tällöin nähnyt jossain, mutta eivät aivot vaan ole rekisteröineet tekemisen helppoutta ihan kotioloissa.

Tarvittiin siis suklaata ja sitähän meiltä löytyy aina. Puulusikoita ei löytynyt, mutta grillitikuthan ajavat saman asian, eikös vain ? Varsinkin, kun ne leikkaa lyhyemmiksi. Suurinta päänvaivaa aiheutti muottien keksiminen, mutta tässä apuun tuli vuosien takainen Tuppervaarainvestointi. Kerran vuodessa kaivan kaapin pohjalta silikoniset pikkumuotit. Kun nämä ovat olleet minulla jo yli 10 vuotta, niin investointikin alkaa melkein jo olla kannattava. Ainakin nyt päivä pelastui, eikä tarvinnut kaakaonhimossa lähteä kauppareissulle.

Suklaa sulatettiin ja valutettiin muotteihin. Tikut törkättiin keskelle ja sitten niitä nostettiin pystyyn parin sekunnin välein. Voitte kuvitella, mikä tikutussessio seurasi lötkön silikonivuoan nostamisesta jääkaappiin. Jos olisi ollut fiksu, niin olisi laittanut vuoan suklaineen jääkaappiin pariksi minuutiksi ja törkännyt tikut vasta sitten jo vähän jähmettyneeseen massaan, mutta eihän sitä kaikkea voi aina tulla tekovaiheessa ajatelleeksi. Muistakaa te muut sitten ajoissa...

Lopputuloksena oli vain vartin jääkaappivisiitin jälkeen tosi "makeita" suklaatikkuja kaakaonvalmistukseen. Testikäyttö osoitti ne hyvinkin toimiviksi. Täytyy vaan muistaa tikulla sekoittaa tosi hyvin, ettei suklaa alussa pohjalle vaan sulaa maitoon.

No niin tutut ja kumminkaimat. Näitä saatte tuliaisina lähiaikoina, jos pyydätte vaikka kaakaolle !

Mitä käsistään kätevälle 8-vuotiaalle ?

Toisena joululahjavinkkinä tänä vuonna on kirja, tosin ei mikä tahansa sellainen. Kirjoja lukiessa voi päästä mukaan uuteen maailmaan, tai sitten kirjaa lukemalla voi oppia jotain uutta ihan käytännössä. Meidän pojistamme ei kumpikaan lukutaitoinen ole osoittanut hurjaa innostusta fiktion suhteen, mutta nuorempi lukee välillä tietokirjoja iltasadukseen...

Samainen nuorimies on myös kätevä käsistään. Viime aikoina on äidille kannettu iltapäiväkerhosta jos jonkinlaista origamiviritystä. Iltaisin on kinuttu internetin käyttöoikeutta uusien mallien löytymiseksi. Mikä siis olisikaan parempi joululahjakirja, kuin "Opettele origami-taitajaksi". Kirjassa on vaihekuvat moneen kauniiseen tuotokseen, enkä ollenkaan epäile pojan kykyä kehittää taitojaan joulutorttumallista vaikka kannessa näkyvään kurkeen. Olisipa ainakin poissa pahanteostakin sen aikaa.

Äidillä on tässä tietysti myös eräs tietty taka-ajatus. Omat olemattomat askartelutaidot eivät ole estäneet ihastelemasta toisten kauniita tuotoksia, joita on kiva saada ja lahjoittaa. Olisikohan tässä mahdollisuus saada äidille oma hovihankkija kylätuliaisten ja pienten muistamisten suhteen ? Täytyykin ostaa vähän jotain hienoja papereitakin samaan pakettiin...

Kirjan kävin Bulevardilla ostamassa WSOY:n omasta kaupasta. Ei ollut myyjillä ensin mitään muistikuvaa origamikirjan olemassaolosta, mutta onneksi älysivät tarkistaa koneelta - ja onneksi nykyään niistä löytyy vaikka mitä. Siellä näitä nökötti kaksi odottamassa ottajaansa. Yksi lahja vähemmän hankittavana.

Vinkki I löytyy täältä (+ arvonta)

Suklaaholistin lempikakku

Minä olen jo aiemminkin sekä tunnustautunut suklaaholistiksi että hehkuttanut isojen suklaapussien oston autuutta.  Tänään esittelen vähän tarkemmin "hovihankkijaani" eli Valrhonaa. Samalla pääsette maistiaisille alunperin nimenomaan Valrhonan reseptivihosta bongatun suklaakakun myötä. Se on niin pilvenkeveän tuntuinen, ettei kunnon suklaakakuksi uskoisikaan. Kuitenkin maku on täyteläisen tymäkkä ja pieni pala herkkua riittää pahimmallekin addiktille.

Valrhona on meidän perheessämme tuttu suklaamerkki jo vuosien takaa.  Syykin on hyvin yksinkertainen.  Mies on kotoisin aika läheltä suklaatehdasta, joka kaiken lisäksi on sopivasti keskellä Rhônen viinialueen tunnetuimpien tilojen maita.  Merkin nimikin on peräisin kotialueeltaan eli Vallée de Rhône on muotoutunut Valrhonaksi...  

Tain l'Hermitage oli ja on edelleenkin siis itseoikeutettu etappi lomamatkalla. Isännälle Chapoutierin ja Jaboulet:n viinejä, emännälle ja lapsille suklaata tehtaanmyymälästä.  Kylä on pieni, mutta sieltä löytyy paljon maisteltavaa viinien ja suklaan muodossa. 

Tehtaanmyymälässä poikkeaminen kannattaa, jos noille maille sattuu vierailemaan.  Myymälässä on upeita suklaataideteoksia näytillä ja ostosten lisäksi saa "kaupanpäällistä" yleensä melkein ostosten verran kassiin mukaan. 

Pitkäaikainen haaveeni on myös ollut päästä osallistumaan tehtaan "chefin" pitämälle suklaakurssille. Ennen noita kursseja oli tarjolla vain ammattilaisille ja isommille ryhmille. Nyt näköjään myös kuluttajille tarjotaan mahdollisuus oppia suklaan saloja superammattilaisen johdolla. Ehkäpä sitten ensi kesänä. 

Muutaman vuoden ajan on Suomessakin ollut mahdollisuus päästä osalliseksi Valrhonan laatusuklaista Niitä kun löytyy Espan Gallerian Valrhona-liikkeestä (josta muuten tässä näkyvät kauppakuvat) . Itse olen tottunut ostamaan muutaman kuukauden välein kolmen kilon pussin joko Caraibe tai Manjari-suklaita, jotka kuluvat sitten niin leivonnaisissa, jälkiruuissa kuin kahvin kaverinakin.  Eivätkä hinnat muuten ole sen kalliimpia kuin Ranskan tehtaanmyymälässäkään. Viime tarkistuksella mentiin aikalailla samoissa kilohinnoissa. 

Leivonnassa suklaan laatu on erityisen tärkeää ja Valrhona onkin monen huippuchefin ja -kondiittorin luottomerkki. Seuraavassa reseptissä käytetään sekä Valrhonan kaakaota että suklaata. Muitakin merkkejä toki voi kokeilla, kunhan pitää laadusta huolta - ja suklaan kaakaopitoisuudesta. Ainakin yli 60% sen olla pitää. Muuten kärsii  maku eikä keveää koostumusta synny. 

Cake au Chocolat de Valrhona

3 kananmunaa

vajaa 1 dl hunajaa

1 dl hienosokeria

vajaa 1 dl mantelijauhetta

80g crème fraîchea

1,25 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 rkl kaakaojauhetta

50g sulatettua voita

1 rkl rommia tai muuta alkoholia maun mukaan 

30g suklaata sulatettuna 

Yhdistä kananmunat, hunaja ja sokeri. Lisää mantelijauhe ja sihtaa joukkoon jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Sekoita joukkoon crème fraîche ja sula voi. Lisää rommi ja viimeiseksi sulatettu suklaa. 

Kaada kakkuvuokaan (leipävuoka) ja kypsennä uunissa 160 asteessa noin 45 min. 

Anna jäähtyä hetki vuoassa ennen kuin käännät kakun siitä pois. 

Toisinaan kuorrutan kakun myös hyvin yksinkertaisella kuorrutteella. Sulata yhdessä 100g suklaata ja vajaat 50g voita. Sekoita ja anna jäähtyä hetken aikaa. Ole kärsivällinen. Minä kuorrutan aina liian aikaisin, jolloin osa kuorrutuksesta valuu lautaselle. Valuta kakulle ja jäähdytä loppuun. 

Merenneito lumihangessa ei ole hyvä yhdistelmä

Camilla Läckbergin kirja Merenneito pitäisi lukea kesälomalla auringonpaisteessa rantahietikolla löhöten. Talven pimeydessä ja kylmyydessä pääsee tarinan hyytävä tunnelma liikaakin iholle, varsinkin kun ei oikein ehdi lukemaan kuin sängyssä viimeiseksi ennen nukahtamista. Minun oli itse asiassa pakko jättää puolessa välissä loput kirjasta viikonloppuun, että ehdin loppuun lyhyenä valoisana aikana nuorimmaisen ollessa päiväunilla.

Merenneito on dekkari, jossa talvisessa Fjällbackan kylässä etsitään kadonnutta miestä. Patrik Hedström poliisikollegoineen on käynyt läpi jokaisen mahdollisen johtolangan löytämättä mitään. Sitten Patrikin vaimo Erika saa selville kylässä asuvan esikoiskirjailijan saaneen uhkauskirjeitä. Hän ryhtyy tutkimaan asiaa ja tapahtumat kiihtyvät. Pahuus tuntuu saavan vallan kylän asukkaista.

Silmitön viha, lapsuuden traumat ja psyyken järkkyminen tuovat kaikki oman osuutensa järkyttäviin tapahtumiin. Vuosien takaiset käyttäytymismallit järkkyvät, mutta kuka lopulta on syyllinen ja kuka uhri ? Eri henkilöhahmojen ajatukset ja tunteet on kirjoitettu elävästi. Jokaisella on jotain salattavaa tai surtavaa. Jokainen on omien olosuhteidensa vanki ja pyristelee turhaan irti.

Camilla Läckberg on kirjoittanut vahvatunnelmaisen romaanin, jonka jännite ei herpaannu yhdelläkään sivulla. Vain loppu vaikutti jotenkin turhalta ja irralliselta. Ainakaan minä en ymmärtänyt sen tarpeellisuutta itse tarinan kannalta. Toivottavasti en tuhoa kenenkään lukukokemusta, kun sanon olevan ihan kuin kirjailija olisi halunnut murskata viimeisenkin toivonmurusen.

Kaikkiaan kirja kuljettaa monella tasolla. Vaikka lukija voi aavistella totuutta maskien takana, on tarina kuitenkin traagisempi kuin osaa ajatella. Eivätkä henkilöhahmot jätä rauhaan kirjan päätyttyäkään. Jossain on tälläkin hetkellä lapsia, joilla ei ole hyvä olla. Millaisia hirviöitä luovat välinpitämättömät aikuiset ? Näkyvätkö säröt päällepäin vai voiko lähellä olla huomaamattani joku aivan särkymispisteessä ?

Kirja on hyvä ja tarina kokonainen. Siltikään en voi suositella tätä iltalukemiseksi tähän vuodenaikaan. Talviseen kylmyyteen sijoittuva ja inhoreaktioita aiheuttava romaani on tosiaan paras lukea stressittömänä ja lämpimässä ilmanalassa välttääkseen ikävät vilunväristykset. E-lukijassa odottaa Majakanvartija, mutta taidan suosiolla jättää sen lukulistalle kevättä varten.

Joulukuun lempileipää - helppoakin helpompaa

Satuinpa tässä eräänä päivänä katsomaan Sikke Sumarin ohjelmaa televisiosta. Sikke teki helppoakin helpommalta näyttävää mallaslimppua. Näin joulukuun alussa minun tekee mieleni kaikkea, jossa maistuu ja tuoksuu siirappi. Saaristolaisleipä siintää suunnitelmissa joulunalusviikon työlistalla, mutta tämä limppu maistuu hyvältä kiireisessä alkukuussa.

Tässä ei tosiaankaan taikinaa tarvitse vaivata. Aikaa kuluu nostattamiseen ja paistamiseen, mutta tarvitseeko sitä silloin vieressä kuikuilla. Sillä aikaa voi vaikka askarrella joulukortteja. Siis, jos omaa tarvittavat taidot ja kärsivällisyyden, toisin kuin minä. Minä surffailin blogeissa ja join glögiä, monta kuppia.

1 vuokaleipä

5dl piimää
1rkl suolaa
1pss kuivahiivaa
1,5dl siirappia
1,5dl spelttileseitä
1,5dl ruisjauhoja
1,5dl maltaita
5-6dl vehnäjauhoja

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lämmitä piimä, siirappi ja suola kattilassa pikkuisen kädenlämpöistä lämpimämmäksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen.

Anna nousta 2h kannen tai liinan alla lämpimässä paikassa. Taikina on sellaista paksua puuroa, joka kaadetaan vuokaan. Paista uunissa 160 asteessa noin 2,5h. Anna jäähtyä hetken aikaa vuoassa ennen kuin kumoat pois.

Kuten kaikki mallaslimput, tämäkin oli parempaa seuraavana päivänä täysin jäähtyneenä.

Marraskuun lempileipä löytyy täältä 
ja lista leipäreseptejä täältä 

ARVONTA - voita kokonainen vuosikerta Glorian ruoka&viini lehteä

Mitä lahjaksi perheenjäsenille, joilla noin periaatteessa jo on kaikkea ? Tätä pääsette kanssani pohtimaan tässä ennen joulua, kun mietin omia lahjahankintojani.  Vinkit otetaan kiitollisena vastaan.

Ihan kaikkea en tietenkään voi tänne laittaa näkyviin ennen joulua, kun saaja saattaa päätyä sivuille lukemaan (sorry sisko ;-), mutta katsotaan nyt ainakin joitain jo ennen pakettien avaamista. Toivottavasti ideoista on iloa teillekin.  

Vielä se varoituksen sana, että minulla on kolme poikaa... tiedossa ei siis ole mitään vaaleanpunaista eikä oikein mitään varsinaisesti söpöäkään (sorry taas sisko). Lisäksi olen huono antamaan kauniita, mutta tarpeettomia lahjoja. Minun lahjoistani on aina jotain hyötyä...

Sarja alkaa itsestäni. Oma joululahjatoive kun on helpoin kirjata (huom. sisko !) Koska en itse tätä lahjaa nyt ole kenellekään hankkimassa niin ajattelin olevan sopivaa, että tarjoan jollekin mahdollisuuden tehdä niin. Siksi siis ARVONTA, jonka ohjeet löytyvät hiukan alempaa !

Minä olen monesti antanut ja saanut lahjan, josta on iloa koko vuodeksi.  Tarkoitan tietysti lehtitilausta. Minusta kun on kysymys, niin itsestäänselvä valinta on tämä nimenomainen lehti eli Glorian ruoka ja viini. Kaikki vuoden numerot on selattu ja luettu tarkkaan useampaan kertaan. Jokaisesta lehdestä olen yleensä tainnut myös hyödyntää ainakin reseptin tai kaksi.  Voin siis lehteä suositella kokemuksen syvällä rintaäänellä. 

Jos nyt innostuit heti lehteä hankkimaan, niin sen saa tilattua esimerkiksi allaolevan linkin takaa

GLORIAN RUOKA JA VIINI

Yhdelle onnelliselle on myös tarjolla alennuskoodi, jolla vuoden tilauksen saa ihan ilmaiseksi. Itselleen tai lahjaksi.  Koodin voi saada vain yhdellä tavalla eli osallistumalla arvontaan.  Arvontaan pääsevät osallistumaan lukijoiksi ilmoittautuneet tai Facebook-sivusta tykänneet  (Teitä ei vielä ole hurjan paljon, joten voitonmahdollisuus on aika hyvä :-) 

Arvontaan osallistuu seuraavalla tavalla :

1) Ilmoittaudu lukijaksi sivupalkissa (jos et vielä ole siinä) tai tykkää Facebookissa ja kirjoita tähän bloggaukseen kommentti, jossa kerrot oman lempilehtesi. Muistathan laittaa myös jotain tunnistetietoja, jotta onnettaren suosiessa saan palkinnon myös toimitettua. Tästä tuloksena on 1 arpa. 

2) Mikäli haluat tuplata voittomahdollisuutesi, niin linkitä tämä arvonta omasta blogistasi. Voit käyttää sivupalkissa olevaa arvonta "logoa". Muistathan mainita linkittämisestä myös kommentissasi. Linkittäneille lukijoille/tykkääjille siis lasketaan 2 arpaa.

Arvonta tapahtuu jouluviikon perjantaina eli 21.12.2012. Osallistua voi tuona päivänä klo 12 saakka. Sen jälkeen tulleita kommentteja ei enää välttämättä oteta huomioon. 

ONNEA ARVONTAAN !

E-kirjat vs. kirjat - kyselyn tuloksissa pienoinen yllätys

Marraskuussa seurattiin muitakin lukuja pihistelyn lisäksi. Teillä kaikilla oli mahdollisuus vastata kyselyyn siitä, millä kirjanne luette. Suurkiitos kaikille vastanneille. Teitä oli yhteensä 44. Otos ei ole suuren suuri, mutta silti vastauksista löytyi pieni yllätys.

Kysymyksenasettelu pisti vastakkain niin erilaiset sähköisten kirjojen lukuvälineet kuin kirjat ja sähköiset kirjat itsessään.Valintamahdollisuuksia oli seuraavasti :

1. Luen Kindlellä
2. Luen Kobolla
3. Luen jollain muulla lukulaitteella 
4. Luen IPadilla
5. Luen puhelimellani
6. Luen tietokoneella
7. EN lue e-kirjoja

 Joukosta saattoi valita vain yhden. Tämä oli täysin tietoinen rajoitus, sillä kaikkihan varmaan lukevat ainakin jonkin verran perinteisiä paperikirjoja, vai kuinka ?

En oikeasti odottanut vastaajista löytyvän noin paljon sähköisten kirjojen lukijoita. Joko siis Blogistaniassa viihtyvät lukijat ovat hanakampia tarttumaan muutenkin teknisiin laitteisiin - täysin mahdollista - tai sitten e-kirjojen lukijat kokivat suurempaa tarvetta vastata kyselyyn. Kyselystä lukijoita nimittäin oli aika paljon enemmän kuin kyselyyn vastaajia. Toisaalta, ehkäpä e-kirjat oikeasti ovat valtaamassa lisää alaa.  

Tällä kertaa siis täytyy todeta, että vastaajien joukosta yli puolet käyttää jonkunlaista sähköistä lukuvälinettä.


Jakauma eri sähköisten lukijoiden välillä ei sitten tuonutkaan varsinaisia yllätyksiä. Kobon kaksi käyttäjää ovat tästä anonyymistä kyselystä jopa ihan tunnistettavissa. (Moi, sisko - sinäkin siis vastasit itseni lisäksi ;-)

Kindle (42%)  taitaa olla Suomessa aikamoinen markkinajohtaja e-lukijoiden saralla. Taitaa johtua siitä, että Amazoniakin käsittääkseni käytetään aika paljon. Itseäni häiritsee tuo Amazon-sidonnaisuus vaikka kuulemani mukaan viimeisimmissä versioissa onkin mahdollista käyttää lukijalla myös muualta ostettuja kirjoja.

Puhelimella lukijoiden määrä oli ehkä hienoinen yllätys kuitenkin. E-kirjojen lukijoiksi ilmottautuneista vastaajista 23% eli peräti 6 ilmoittautui lukemaan puhelimella. Heillä täytyy olla tosi hyvä näkö sillä minä en kyllä Lumian ruudulta jaksaisi kovin pitkään tihrustella. Äänikirjat ovat tietysti sitten ihan asia erikseen, niissä olen todennut puhelimen tosiaan olevan se paras vaihtoehto.

Minusta tämä oli sen verran mielenkiintoista, että taidetaan ottaa uusiksi jossain vaiheessa ensi vuonna. Tulee olemaan hauska nähdä, millaisia muutoksia suhdeluvuissa ehkä ajan myötä tapahtuu.

Mitäs te tuumitte tuloksista ?

Pihistelyn päätös

Se loppui nyt sitten tältä erää tähän tämä pihistely. Eihän sitä joulun alla viitsi, eikä omien hermojen säästämisen puolesta kannatakaan. Katsotaan sitten uudestaan ensi vuoden puolella, kun kauhistellaan joulun Visa-laskua...

Kolmas vertailuviikko meni sentään vähän paremmin kuin viimeksi. Itse asiassa olen aika yllättynyt siitä, miten hyvin. Perusmenoissa tästä viikosta tuli kaikista viikoista alhaisin. Jos olisi oikein tarkkana, niin viikon ruokalaskun saisi näin 5 hengen perheessä pysymään alla 200 euron. Varsinkin, jos unohtaisi kaikki spesiaaliherkut. Tällä viikolla erikoismenoissa on suklaata ja kaakaota tulevia leivontatarpeita silmällä pitäen vähän turhan kalliilla, mutta ei nyt välitetä siitä.

Kuitenkin ollaan syöty hyvin - viime viikonlopun lammaspataa, kasviskeittoa, pasta Bolognesea, mallasleipää mädillä ja savulohella, pizzaa, broilerinsiipiä fetaperunoilla... Ei voi väittää, että olisi jotenkin oltu huonommalla syömisellä. Suurin osa ruoasta tehtiin itse alusta alkaen (no, joo - lohta en ruvennut savustamaan) ja se mitä ilmeisemmin auttaa pitämään kulut kurissa. Niinpä tämän viikon pihistelyvinkki liittyikin pizzoihin. Perjantaiherkkujen lisäksi myös mallasleipä oli itse tehtyä, mutta siihen palataan vielä joskus myöhemmin.

Nyt siis huokaistaan ja aletaan valmistautumaan jouluun. Mitähän kaikkea kivaa (ja kohtuuhintaista) sitä tässä taas keksisikään ?

The Princess Bride

Tiedättehän sen klassikokuvan, jossa kahden peilin kautta näkee pitkään, pitkään käytävään, kun kuvat heijastuvat peileistä uudestaan ja uudestaan ? Tätä kirjaa lukiessa tulee vähän sellainen olo. Kertojan tarinassa Buttercup ja Westley seikkailevat ja heidän tarinastaan johtuu kohtia kertojan omalle elämälle... Sekavaa ? No, niin on kirjakin.

Kirja on myös hyvinkin uskollinen ilmestymisensä aikakaudelle. Sen rakenne ja huumori kun toivat ainakin minun mieleeni assosiaatioita 70-luvun väri-ilottelusta melkein siihen psykedeeliseen asti. Vähän oli tuo ilottelu ehkä kärsinyt ajan kulumisesta, mutta ihastuttavan uskollinen kirja on kirjoitusaikansa tyylille.

No, nyt teillä kaikilla on kirjan suhteen hurjat odotukset ja ihan hauska lajinsa edustaja tämä onkin. Siis minkä lajin ? No, humoristisen fantasian... jos sellaista lajia nyt yleensä on olemassa. Tarinassa kuulemme, miten kertoja on nähnyt suuren vaivan kääntäessään kuvitteellisen maan kuvitteellisen kansalliseepoksen laajemmalle yleisölle sopivaan kieleen. Samalla pääsemme seuraamaan itse eeposta, kertojan kommenteilla höystettynä tietenkin. Minulla itse asiassa kesti jonkin aikaa tajuta, että esipuhe olikin itse asiassa jo varsinaista tarinaa ja jatkuu kehyksenä koko kirjan loppuun saakka.

Mielenkiintoinen ja vähän yllätyksellinenkin rakenne on tämän kirjan parasta antia. Minä ainakin hiukan väsähdin kirjailija-kertoja itsekorostukseen ja valitukseen kaltoin kohdelluksi joutumisesta. Buttercup ja Westley taas ovat aika tavanomaisia romanttisen komedian sankareita. Heidän seuralaisensa ovat ihan mielenkiintoisia, pahikset tosissaan pahoja ja tapahtumat välillä hauskan absurdeja. Kirja siis on hauska luettava kuriositeettina, mutta en ole ihan varma jaksaisinko lukea tätä uudelleen. Todennäköisesti en.

Tästä on kuulemma tehty elokuvakin, joka on ilmestymisaikanaan ollut suosittu ja nykyäänkin sitä pidetään jonkunlaisena fantasia-genren kulttifilminä. Wikipediasta löytää tarkempaa tietoa, mutta jos haluaa lukea kirjan ilman spoilereita, niin sitä kuvausta ei kannata heti lähteä lukemaan.

Pihistelyä perjantaipizzalla

 
Tällä viikolla sitä uskaltaa sentään antaa pihistelyvinkinkin punastumatta. Ollaan onnistuttu pitämään ruokakulut suurin piirtein kurissa, jollei nyt loppuviikonloppuna sitten ihan räjähdä käsiin. Tässä kuitenkin jo tämän viikon vinkki.

Pihistelyvinkki koskee itse tekemistä versus valmiina ostamista. Se on vanha klisee, että itse tekemällä saa halvempaa, mutta se pitää NIIN paikkansa. Alla ihan todistetusti laskettuna.

Syötiin siis koko perheen voimin perjantaipizzaa. Alla on laskettu neljän syöjän mukaan, mutta osansa sai myös nuorimmainen eli Toto 1,5v... On vaan sen verran pieniruokainen, ettei merkitty erikseen. Syöjinä siis oli 2 aikuista ja kaksi lasta (10v ja 8v) + pikku Toto.  Pikkupalat jäivät vielä huomiseksikin. (Pizzaa aamupalallaa - mikä ihana ajatus...)

Pizzoja oli kahta eri laatua.
Tomaattikastikkeella, mozzarellalla, pekonilla ja parmesaanilla höystettyä "punaista pizzaa" ja vanhempien luksusversio sitruunalla ja vuohenjuustolla maustetulla creme fraîchella, parmankinkulla, rucolalla ja parmesaanilla päällystetty "valkoinen pizza".

Totuuden nimessä on kerrottava, että alla näkyvästä laskelmasta puuttuvat tomaattikastikkeeseen lisätyt kuivatut yrtit, suola, oliiviöljy ja sokeri, mutta niiden hinta tuskin voi vaikuttaa tulokseen montaakaan senttiä. Niin, ja puuttuuhan tästä vielä paistamiseen käytetty sähkö. Silti.

Puuttuvista osista huolimatta, uskallan väittää näin todistetuksi, että itse tekemällä säästää. Meidän herkkupizzamme - ja ne olivat tosi herkkua- maksoivat alle 5 euroa nuppia. Näin vaikka joukossa oli parmankinkun tapaista luksustuotetta eikä täytteissä pihistelty.

Verrataanpa Kotipizzan ja Classic Pizzan hintoihin.
Kotipizzassa normaalipizzojen yksikköhinta vaihtelee 7-12 euron välillä
Classic Pizzassa pizzoista saa pulittaa 9-14 euroa kipale.

Ruoka myös tuli pöytään vähintäänkin yhtä nopeasti kuin tilaamalla.

Eiköhän vertailun lopputulos ole aika selvä. Tehdään itse pizzaa pihistelyviikkoina !


Entäs se työ  ? 

Monesti käy mielessä, että eihän sitä pizzaa millään ehdi tehdä, kun taikinan nouseminenkin vie niin paljon aikaa. Totta, että varsinkin arki-iltaisin tarvittavan ajan löytäminen on haasteellista.


Miten nämäkin perjantaipizzat kuitenkin onnistuivat kiireestä huolimatta ? No, tietenkin yön yli jääkaapissa taikinaa nostattamalla. Kun torstaina ennakoi ja nopeasti sekoittaa pizzataikinan jääkaappiin, on perjantaina töistä tullessa valmis taikina odottamassa. Sitten ei tarvitsekaan kuin kaulia pohjat ja antaa lasten levittää niille täytteet. Uuniin 225 asteeseen noin 10 minuutiksi. Ei mennyt puolta tuntia koko perjantain operaatioon.


Pohjataikinan ohje :

Ohje on hyvin yksinkertainen. Laitetaan kulhoon 4 dl lämmintä vettä ja ripotellaan pinnalle 1/4 pussia kuivahiivaa. Sekoitetaan joukkoon 1 tl suolaa ja vajaat 8 dl jauhoja. Vaivataan kiinteäksi taikinaksi ja lisätään jauhoja tarpeen mukaan. Lisätään vielä loraus oliiviöljyä ja vaivataan pikkuisen lisää. Laitetaan kulhoon kansi päälle ja nostetaan jääkaappiin.  Seuraavana päivänä siellä odottaa helposti kaulittava taikina, josta saa ohuenrapeita tai hitusen paksumpi pohjia ihan toiveiden mukaan.