Miina Supinen : Liha tottelee kuria

Tätä kirjaa on kehuttu monessa blogissa hervottoman hauskaksi ja viihdyttäväksi - minulle tuli tarinasta enemmänkin alakuloinen olo. Välillä tietysti hymähdytti ja taisin vähän naurahtaakin, mutta enimmäkseen minun kävi sääli niin totaalisen hukassa olevia perheenjäseniä. Lisäksi jäin pohtimaan, että kärjistetyistä henkilöhahmokuvauksista huolimatta, saattaa kirja kuvata monenkin hyvinvoivan "eliittiperheen" dynamiikkaa. Nykyäänhän kovasti puhutaan nuorison pahoinvoinnista ja siitä, miten vanhemmat omien kiireidensä keskellä korvaavat läsnäolonsa lompakon sisällöllä.

Lisäksi minua jäi hiukan häiritsemään kirjan "ruumiillisuus". Ihmisen keho ja sille tehtävät asiat tuntuivat olevan kaiken keskipisteessä. Elämänhallintaa etsittiin kovasti tekemällä omalle ruumiille väkivaltaa ylenmääräisen kuntosaleilun ja steroidien kautta tai sitten etsimällä mahdollisimman alistavia seksuaalisia kokemuksia. Tätä tematiikkaa tietysti enteilee jo kirjan nimikin, eikä lähestymistapa tietysti ole meidän aikanamme kovin kaukaa haettu. Mediahan on täynnä erilaista ehdotuksia keinoiksi parantaa omaa elämäänsä - laihdutusvinkit, kauneusohjeet, seksioppaat jne. kertovat samaa.

Luettava kirja kuitenkin ja hyvin kirjoitettu. Ainakin tämä herätti ajatuksia...

Anni.m esimerkiksi kirjoitti tästä blogissaan, joten sieltä voi käydä lukaisemassa toista tulkintaa kirjasta.

Junamatkan vampyyrivälipala

Monessakin blogissa on mainittu Harlekiinin uudesta nocturne-sarjasta, joka keskittyy kovasti trendikkäisiin vampyyrien ja muiden yliluonnollisten olentojen rakkaussuhteisiin.

Helsingin rautatieasemalla silmiini osui kyseistä sarjaa Michele Haufin Rakas vampyyrini. Pitihän se tietysti sitten napata mukaan. Olisin saanut kirjan luettua Helsinki-Turku-välillä, jollei puhelin olisi koko ajan soinut tai piipannut, eikä siitä kauheasti jäänyt enää iltalukemiseksikaan. Kevyttä siis.

Oliko sitten hyvää kevyttä kirjallisuutta ? No jaa, ehkä käsiini osui jotenkin turhankin Harlekiinimainen tarina, mutta minulle ainakin tuli déjá vu (tai lu) olo. Aika samanlaista hömppää, johon en oikein ole jaksanut vuosikausiin keskittyä kuin ns. normaalit Harlekiinitarinatkin. Siis huolimatta siitä, että päähenkilöinä oli vampyyrien heimonvanhin ja ihmissusiprinsessa.

Pariskunta menee pakosta naimisiin, jotta rauhansopimus vampyyrien ja ihmissusien välille saataisiin aikaiseksi. Ja kuinkas sitten kävikään ? Sen arvannevat kaikki. Lisäkäänteitä tuovat jonkun verran molempien heimojen petollisuus rauhansopimuksen suhteen ja ihmissusiprinsesessan isän julmuuden ilmentymät, mutta ei kirjassa oikeasti ollut mitään kovin uutta.

Kannattaako sitten lukeakaan ? No, kyllä tuo sai junamatkan tuntumaan lyhyeltä... kevyttä viihdettä. Eikä Harlekiinilta kai oikein muuta voi odottaakaan, vai ?

Lyhyt filosofian oppimäärä nuorille ja vähän vanhemmillekin

Kyllä minä taidan olla jo liian vanha - tai sitten vaan väsynyt. Joka tapauksessa totesin, että tieto ei enää lukemalla oikein tartu ja vanhakin oppi on autuaasti unohtunut.

Luin pitkästä aikaa uudelleen Jostein Gaarderin Sofian maailman. Kirjan kuvaukset filosofeista ovat edelleenkin mielenkiintoisia ja itse tarinakin menettelee, mutta kun yritin aina parin luvun jälkeen muistella lukemaani (ja huom. joskus aiemmin ainakin osittain oppimaani) niin lopputuloksena oli hyvin vajavainen tieto. Onneksi ei joudu tenttimään eikä kukaan anna arvosanaa oppimisesta. Aika pelottavaa kuitenkin...

Kirja on kuitenkin lukemisen arvoinen, jos on vähänkään kiinnostunut filosofian historiasta. Sofian mukana pääsee filosofian kurssille, jolla käsitellään tärkeimmät länsimaiset filosofit Antiikin ajoista melkein nykyaikaan. Tämän voisi mielestäni melkein ottaa kouluissa kaikille nuorille pakolliseksi lukemiseksi... heillä kun voisi vielä jäädä jotain muistiinkin vastaisen varalle. Onhan se myös tärkeää, että osaa yhdistää vastaantulevia väitteitä ja teesejä historiallisen ajattelun kehitykseen ja myöskin aina välillä aikakausien kontekstiin. Antaa suhteellisuudentajua ja helpottaa omien mielipiteiden muodostamista.

Marguerite Yourcenar : Le Coup de Grâce (Armonlaukaus)

Ensin luin Hadrianuksen muistelmat, sitten lyhyet rakkaustarinat (Feux) ja nyt viimeiseksi vuoden alussa Armolaukauksen. L'Oeuvre au Noir on vielä alkutekijöissään, mutta työn alla kuitenkin. Kolme ensimmäistä ovat hypänneet suoraan suosikkilistani kärkijoukkoon, neljännestä en vielä tiedä.

Le Coup de Grâce on se kirja, jota hehkutin jo aiemmissa kirjoituksissa uudeksi lempikirjakseni (tai siis yhdeksi niistä parhaista). Tarina on hirvittävä ja kauhea, mutta se on kirjoitettu niin kauniisti, että kauheuden melkein unohtaa. Samalla joutuu väkisinkin miettimään ihmismielen ja -käytöksen monimutkaisuutta, sekä ihmisten välisten suhteiden vaikutusta tapahtumiin että historiallisen kontekstin vaikutusta ihmisten käytökseen ja kohtaloihin.

Päähenkilöinä tarinassa ovat Eric ja Sophie, joiden elämät kietoutuvat toisiinsa 1919 Baltian sotatantereilla punaisten ja valkoisten ottaessa mittaa toisistaan sisällissodan melskeissä. Teini-ikäinen Sophie rakastuu Ericiin epätoivon vimmalla, mutta tämä ei pysty vastaamaan tunteisiin. Alkaa varjomainen piirileikki, johon osallistuvat ihmiset toimivat ympärillä riehuvan sodan aiheuttamien impulssien ajamina. Rakkaustarina synkkenee tragediaksi. Loppuratkaisua ohjaavat historialliset tapahtumat, jotka ajavat ohi ihmisten välisten suhteiden ja tunteiden.

Ei siis helppoa luettavaa, mutta kielellisesti ja tarinana myös jollain tavalla puhdistava kokemus. Taas yksi kirja, johon tulee varmasti palattua vielä uudelleen. Kuten myös muihinkin kirjailijan teoksiin. Kaikki ne ovat kovasti erilaisia ja kuitenkin selkästi Yourcenarin tuotannoksi tunnistettavia. Hadrianuksen muistelmat on yksi parhaista ikinä lukemistani historiallisista romaaneista. Feux taas melkein surrealistisen keveitä (ja kuitenkin myös traagisia) lyhyitä tarinoita rakkaudesta klassisen kirjallisuudenhistorian puitteissa. Suosittelen ehdottomasti ja erityisesti alkukielellä - valitettavasti en tunne käännösten tasoa...

Kaikkein parasta rentoutusta

Oikeastaan minun varmaan pitäisi hehkuttaa jo mainitsemaani ihanaa kirjaa, mutta lomanjälkeisen ekan työpäivän jälkeen ei aivoissa oikein riitä energiaa mihinkään syvälliseen (Minä kuulin tuon hymähdyksen ! Tiedän kyllä, etten yleensäkään kovin syvälliseen analyysiin yllä, mutta nyt mennään vielä enemmän pinnan tuntumassa.)

Siksipä tässä SUURIA suosikkejani dvd-pinosta. Poirotit ja erityisesti David Suchetin tähdittäminä ovat kyllä aivan omaa luokkaansa - melkein parempia kuin itse alkuperäiset Christien kirjat. Ja se on paljon sanottu se.

Sisko leikki joulutonttua ja täydensi kokoelmaani vasta nyt Suomen televisioon tulleilla jaksoilla (ja muutamalla muulla). Näitä pitää katsella verkkaiseen tahtiin ja nautiskellen. Kaksi jaksoa on katsottu uusista, osaa pitää säästellä äitiysloman alkuun. Saa nähdä maltanko.

Eka 2011 - Jane Harris : The Observations

Onko teille jäänyt koskaan kirjan lukemisen jälkeen sellainen olo, että kuluneen ajan olisi voinut käyttää paremminkin ? Minulle kävi taas juuri niin tämän kirjan jälkeen.

Lukaisin sen kokonaan (yli 500 sivua) yhden päivän aikana, mikä sekin kertonee syventymisen asteesta ja jotain kirjan tasostakin. Tarina oli sen verran kiinnostava, että halusi tietää, miten se päättyy, mutta lopussa käteen jäi... no, kovasti heppoinen juoni ja sekavat henkilöhahmot. Sanalla sanoen kertomus, joka unohtunee aika nopeasti. Että sillä tavalla vuoden alkuun.

Kirja kertoo outoon taloon palvelijattareksi saapuvasta Bessystä. Talon emännällä tuntuu olevan jokin synkeä salaisuus ja Bessyllä itselläänkin on hyviä syitä pysyä hiljaa menneisyydestään. Tarinan edetessä mukaan tulevat kummitusjutut, emännän järjen valon himmentyminen ja Bessyn historian vähittäinen selviäminen. Aineksia siis olisi vaikka mihin, mutta vähän sekavaksi tarina jää. Tuntuu, että kirjailija on halunnut käyttää elementtejä romanttisesta kummitustarinasta, sekoittaa niitä jonkunlaiseen yhteiskuntaluokkien kuvaukseen ja aikakauden yhteiskuntakritiikkiin ja sitten jäänyt loppuun saakka miettimään, että pitäisikö sittenkin kirjoittaa seikkailutarina. Vähän kaikkea eikä lopussa mitään kunnolla.

Onneksi tämän jälkeen tartuin kirjaan, josta tuli samantien yksi kaikkien aikojen suosikeistani, mutta siitä lisää sitten vähän myöhemmin.

Loppiaisen lopetusta

Kaipa se on vaan alistuttava ja myönnettävä, että joulu on auttamattomasti ohi ja loppiainenkin meni jo. Kuusi pitäisi riisua ja joulukoristeita taas pistää säilöön ensi vuotta varten. Kelikin on muuttunut vetisen lotisevaksi.

Tässä nyt kuitenkin vielä kuva meidän tämän loppiaisen "kuninkaankakusta" ja alla vielä valittu kuningatar, joka tosin ei ollut kovinkaan ihastuksissaan kruunustaan.

Loppiaisen mantelipiirakkahan on meillä isännän kotimaasta (Ranskasta) tullut tapa juhlistaa loppiaista. Ja mikäs siinä on juhlistaessa, herkullistahan tuo on.
Reseptiä kaipaaville tässä vielä linkki jo aiemmin julkaisemaani...

Vielä viime vuodesta ja Quantum Thiefistä...

Monen muun blogin innostamana aloin minäkin oikein laskemaan, että paljonkos sitä tulikaan viime vuoden aikana luettua. Yllätyin. Olen näköjään ehtinyt kirjojen pariin enemmän kuin uskoinkaan.
Tilastoni tosin on vain suurin piirtein puolen vuoden ajalta (eli tämän blogin tähänastisen elämän ajalta), mutta sinä aikana olen Library Thingissä pitämäni listauksen mukaan lukenut 29 kirjaa. Ei paha, sehän on noin kirja viikossa.

Okei, myönnetään, joukossa on tosi paljon helppolukuisia dekkareita, mutta eikös nekin kuitenkin lasketa kirjoiksi ?

Ja mitä näistä luetuista sitten jäi mieleen vielä vuoden vaihduttua ? No, ainakin nuo uudet vanhat dekkarituttavuudet eli kirjailijoina Ngaio Marsh ja Martha Grimes, jotka tarjosivat hyvinkin viihdyttäviä hetkiä. Tänään Akateemisessa näin pokkarihyllyssä ainakin Ngaio Marshia englanninkielisenä, joten sieltä löytyy halukkaille...

Erikoisimpia tuttavuuksia ehkä olivat nuo Jane Austen väännökset Zombeineen. Ne jäivät vaivaamaan mieltä vielä lukemisen jälkeenkin - eivät tosin sen takia, että olisivat olleet erityisen pelottavia tai aiheuttaneet painajaisia. Lähinnä jäin miettimään sitä, voiko toisen tekstiin noin vain tarttua ja lähteä vääntelemään. Onko kyseessä pilanteko vai kunnianosoitus ?

Vanhoja rakkaita tuttavuuksia joukkoon mahtui ainakin Waltarin "Suuri Illusioni", Mäkelän "Mestari" ja Hemingwayn "Käärme paratiisissa", eikä vuotta voi laittaa plakkariin mainitsematta Coelhon "Alkemistia". Viimeksi mainitun lukeminen oli oikeasti nautinnollista.

Vuoden viimeisenä kirjana on vielä bloggaamaton "Quantum Thief" Hannu Rajaniemeltä. Mitähän siitä nyt sitten oikein sanoisi ? Scifi on minulle osittain vähän tuntematon laji ja kirjan kanssa kesti hetken päästä sinuiksi varmaan ihan vaan tyylilajiin tottumisen takia. Lisäksi kirjan tarina polveilee kovasti, koneet ovat osa ihmistä eikä ihmisen olemus ole ollenkaan totutunlainen. Vai mitä sanotte aineettoman tietoisuuden tai identiteetin mahdollisuudesta vaihtaa ruumista ja käytännössä elää vaikka ikuisesti ?

Tarina sinänsä on aika perinteinen - Jean le Flambeur on varas, joka on aikoinaan rakentanut jotain myös muita kiinnostavaa. Hän ei vain muista sitä. Kirjan edetessä selviää vähitellen, mistä on kyse. Ei siitä sen enempää, ettei pilata niiden lukukokemusta, joilla tämä odottaa vielä luettavien pinossa.

Ihan mielenkiintoinen tuttavuus, mutta en ole ihan varma tulenko jatkossakaan scifiin kovasti keskittymään. Kaipa sitä pitäisi lukea edes muutama...

Tänään täydennettiin kirjahyllyn päällä vaarallisen korkeana keikkuvaa pokkaripinoa. Sekä miehen että minun luettavien kasa kasvoi muutamalla. Minä poimin mukaani muutaman blogeissa kehutun kuten Miina Supisen "Liha tottelee kuria" ja Haruki Murakamin "Suuri lammasseikkailu". Niistä sitten myöhemmin, kun pääsen pinossa eteenpäin.

Hyvää Uutta Vuotta - ja Mäkelän Mestaria

Tämäkin bloggaus kai pitäisi aloittaa anteeksipyynnöllä pitkästä kirjoitustauosta, mutta taidanpa vaan tyytyä toteamaan, että puoleenväliin kestävää pahoinvointia pahempaa on vain raskausnärästys... kumpikaan vaivoista ei onneksi ole vaarallinen sen enempää äidille kuin vatsassa myllertäjällekään, mutta äidin ne saavat kyllä polvilleen - tai tässä tapauksessa sängyn pohjille itkemään kivusta. Se siitä...

Kirjojakaan en ole pahemmin tässä viime viikkoina lukenut, mutta pari sentään on tullut kahlattua läpi. Ennen joulua jo sain loppuun Hannu Mäkelän "Mestarin". Aivan kuten ensimmäiselläkin lukukerralla jo vuosia sitten, kirjan teksti sai minut lumoihinsa heti ensimmäiseltä sivulta lähtien ja piti otteessaan viimeiselle riville saakka. Kyllä Eino Leino on sitten ollut mielenkiintoinen mies.

Tarina kulkee päähenkilön itsensä kertomana. Mäkelän kieli tuntuu jotenkin tuovan tuon aikakauden lähelle ja todeksi, vaikken tietysti tiedäkään, puhuivatko ihmiset mitenkään samalla tavalla (tai kirjoittivatko edes). Runollinen tempo ja poljento sopivat erityisen hyvin runoilijasta kertovaan elämänkertaan. Pääsemme seuraamaan Leinon elämää lapsuudesta alkaen - siitä miten hän kulki veljien jalanjälkiä koulusta maailmalle ja äidin kuolema heitti pojan tuuliajolle. Suuntaa ei sitten elämälle tuntunutkaan enää löytyvän - naisia riitti, samoin kuin ammatillisia menestyksiä ja tappioita. Ainoana johtotähtinään Leinolla olivat vapaus ja kirjoittaminen. Oikea runoilijan stereotypia siis, mutta silti kovasti mielenkiintoinen.

Kirja siis kuuluu sarjaan nautittavat lukukokemukset. Tähän kannattaa palata useampaankin kertaan.

Lopuksi vielä...

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE !

Listoja ja lukemista

Tähän oli pakko tarttua - useammassa blogissa on jo käyty läpi, miten monta samaa kirjaa on tullutkaan luettua.

BBC:n mukaan ihmiset ovat lukeneet keskimäärin 6 kirjaa allaolevasta listasta. Blogeissa luvut vaihtelivat 15 ja 70 välillä. Tässä alla oma listaukseni.

1. Pride and Prejudice – Jane Austen 1.
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien 2.
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte 3.
4. Harry Potter series – JK Rowling 4.
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte 5.
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell 6.
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens 7.
11. Little Women – Louisa May Alcott 8.
12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy 9.
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien 10.
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger 11.
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger 12.
20. Middlemarch – George Eliot 13.
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell 14.
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald 15.
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy 16.
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams 17.
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky 18.
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll 19.
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy 20.
32. David Copperfield – Charles Dickens 21.
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis 22.
34. Emma – Jane Austen 23.
35. Persuasion – Jane Austen 24.
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne 25.
41. Animal Farm – George Orwell 26.
42. The Da Vinci Code – Dan Brown 27.
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving 28.
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery 29.
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding 30.
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen 31.
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon 32.
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley 33.
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez 34.
61. Of Mice and Men – John Steinbeck 35.
62. Lolita – Vladimir Nabokov 36.
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas 37.
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie 38.
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens 39.
72. Dracula – Bram Stoker 40.
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett 41.
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker 42.
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle 43.
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad 44.
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery 45.
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas 46.
98. Hamlet – William Shakespeare 47.
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo

47/100 - no ainakin paremmin kuin BBC:n arvio keskitasosta.

Tässä alla vielä Keskisuomalaisen lista kirjoista, jotka pitäisi lukea ennen kuolemaa.

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen 1.
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta 2.
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas 3.
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä 4.
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 5.
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa 6.
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus 7.
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille 8.
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli 9.
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi 10.
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja 11.
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija 12
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo 13.
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu 14.
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan 15.
22. Umberto Eco - Ruusun nimi 16.
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti 17.
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi 18.
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja 19.
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase 20.
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri 21.
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja 22.
30. John Irving - Garpin maailma 23.
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia 24.
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat 25.
34. A.A. Milne - Nalle Puh 26.
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon 27.
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia 28.
37. Emily Bronte - Humiseva harju 29.
38. William Golding - Kärpästen herra 30.
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina 31.
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa 32.
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani 33.
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha 34.
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää 35.
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja 36.
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira 37.
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut 38.
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli 39.
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma 40.
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö 41.
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa 42.
68. John Steinbeck - Eedenistä itään 43.
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä 44.
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva 45.
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys 46.
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira 47.
80. William Shakespeare - Hamlet 48.
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani 49.
87. Deborah Spungen - Nancy 50.
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla 51.
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus

51 /100 - muutaman enemmän. Tässä näkynee se, että opiskeluaikoina tuli keskityttyä anglo-amerikkalaiseen kirjallisuuteen, kun luin englantilaista filologiaa pääaineena...

Hauskoja listoja. Paljon on tullut luettua samoja kuin moni muukin, mikä tietysti ei sinänsä ole yllättävää. Toisaalta, kun ottaa huomioon, miten hurjan paljon ole vuosien varrella lukumääräisesti lukenut, niin hivenen hämmästyttää, ettei listalta löytynyt osumia enemmänkin. Mitähän minä olen lukenut ?

No, lukemisessä pätee sama kuin monessa muussakin henkilökohtaiseen makuun liittyvässä asiassa - kaikesta ei voi eikä tarvitse olla samaa mieltä. Moni lempparini puuttui listoilta - ja toisaalta joukossa oli kirjoja, jotka minun puolestani voisivat jäädä kaikilta lukematta...