Koko alkuvuoden olen valitellut, miten keskittymiskykyni on aivan kadoksissa. Hyppelen kirjasta toiseen, enkä malta edes istua sohvalla kuin pienen hetken ennen kuin taas nousen ylös ja lähden tekemään "jotain". Yleensä jonkin triviaalin pikkujutun, kuten vaikka vien joltain jääneen kupin tiskikoneeseen.
Sama näkyy myös blogin kirjoittamisessa. Aloitettuja postauksia on useampia, mutta ennen kuin saan julkaistua, aloitan seuraavan ja sitten seuraavan. Ajatukset poukkoilevat. Kyselykierros lähipiirissä osoittaa samoja oireita löytyvän useammalta kuin niistä vapaita henkilöitä.
Kuitenkin valmiiksi saaminen on tärkeää. Keskeneräisyys stressaa, ruksi listassa tuottaa hyvää mieltä. Liekö tämä saavutuskeskeisen kulttuurimme syytä vai mistä kumpuaa, mutta näin on. Siksi ajattelin koittaa tänään poimia pitkään kesken olleen kirjan, josta suunnittelemani postaus on sekin ollut kesken jo... no, aika kauan.
Jussi Ahlroth : Kirje Buddhalta - Länsimaisen filosofian buddhalainen historia
Tekoälyä vai filosofian historiaa. Se oli suuri kysymyksemme yhdessä työpalaverissa. Nauraa rätkätimme tiimiläiseni kanssa ensin uusien työnimikkeiden monimutkaisuutta - ei niitä meinaa millään muistaa, mutta kirjainyhdistelmä vääntyi mukavasti Super Sonic Legendiksi. Sitten puhuttiin lievästä turhautumisesta kaikkeen tekoälyhypeen. Kollega purki turhautumistaan tekoälyn testaamiseen ja sai aikaiseksi hyödyllisen työkalun kotitalouden suunnitteluun. Minä kerroin tarttuneeni buddhalaisuuden ja länsimäisen filosofian historiaan. Selviytymismekanisminsa kullakin.
Jussi Ahlrothin teos Kirje Buddhalta oli siis työn alla jonkun aikaa. Lukeminen eteni hitaasti sillä sisältöön pitää vähän keskittyä. Huomasin omien tietojeni hataruuden ja sen, miten kaipaisin laajempaa näkökulmaa, mutta tällä mennään, kun ei muuta voida. Olisi kai pitänyt keskittyä vähemmän työntekoon ja enemmän lukemiseen vuosien varrella, mutta minkäs teet.
Tässä muutamia pohdintoja lukumatkalta. Ajatukset olen poiminut aamusivuistani.
8.1."Kirje Buddhalta on osoittautunut ehkä vähemmän historiaa sisältäväksi kun odotin. Minulla on koko ajan hiukan sellainen tunne kuin olisin opetuksen ja vähän kai käännytyksenkin kohteena. Todennäköisesti kyseessä on kuitenkin asialleen omistautunut kirjoittaja ennemmin kuin käännytys. Asetelma vain tuntuu olevan kovasti länsimaisen filosofian kehittyminen tietyillä osa-alueilla kohti buddhalaisuuden oikeita ajatuksia. Arvotus tulee läpi. Ei Jussi Ahlroth peittele mitenkään omaa buddhalaisuuttaan, mutta kaikkeen "oikeaan oppiin" ehkä vähän allergisesti suhtautuvana asetelma syö uskottavuutta silmissäni, enkä oikein jaksa keskittyä. Ei tuossa kai muuta vikaa ole kuin että taas esitellään jonkun määritelmät "oikeana tapana" - tai niin minä huomaan tekstiin reagoivani. Tiedä sitten, kertooko tuo enemmän minusta vai kirjasta. "
16.1. "Kirje Buddhalta - kirja on parantunut edetessään. Se on vähemmän buddhalaisuuden paremmuutta ja enemmän aitoa vertailua. Ehkä sävy on muuttunut siksikin, että esim. Humen ajatukset ovat jo osuneet aika lähelle. On asetelma vieläkin niin, että länsimaiset filosofit pääsevät melkein samaan, mutta eivät ihan, kuin buddhalaisuus 2500v sitten. Se toki tulee myös ilmi, että on buddhalaisuuskin fragmentoitunut eri koulukuntiin. Ahlroth edustaa yhtä, joka hänen mielestään on "se oikea". Inhimillistä ja myös kiinnostavaa, mutta minä taidan olla kaikille vähänkin paatosta tai -ismi-ajattelua edustaville ajatuksille niin allerginen, että asetun automaattisesti hälytystilaan ja vastahankaan. Pitää pakottaa itseni objektiivisempaan sisältölukemiseen, sillä kirjassa on paljon mielenkiintoista sisältöä ja tietoa mm. filosofian historiasta. Pitää käsitellä heränneitä tunteita vähän erikseen. Pitäisi myös lukea enemmän ja laajemmin, jotta voisi oikeasti muodostaa oman käsityksensä."
17.1. "Kant - kokemamme perustuu aina aistien ja järjen, aiempien kokemusten, tulkintaan." - "Filosofia kääntyy tutkimasta, mitä maailma on, tutkimaan , miten maailman koemme." - "Ymmärrettävää. Meikkaa senssiä tai jotain sinnepäin.. kai." - "Filosofia on järjen itsekritiikkiä - Buddhalaisuuden mukaan järki on rajallinen työkalu, vähän kuin lapio"
25.1. "Nyt pitäisi ehkä kirjata teksti kuoleman pelottavuudesta ja siitä, miltä oman katoavaisuuden ajattelu tuntuu. Kuilun reuna sekä vetää puoleensa että pelottaa. Sen on totta. Ajatus siitä, että "minä" lakkaa olemasta, ettei ole ketään tai mitään, joka edes muistaisi minun koskaan ajatelleen tätä... Vatsassa muljahtaa ja päässä pyörii. Buddhalaisuuden mukaan tuon ajatuksen ja tunteen läpi pitä kulkea, jotta... niin mitä ? Pitänee lukea uudelleen. Olin eilen illalla liian väsynyt."
Väsymys onkin ollur varsinainen alkuvuoden teema ja kommentoin väsymyksen tasoa teksteissäkin
"Ehkä ei ole hyvä asia sekoittaa mieltä lisää lukemalla filosofiasta. Päädyn vielä buddhalaiseksi. Onhan siinä tietysti hyviä ajatuksia, mutta meditoimisen aloittaminen kuolemanpelon läpikäymiseksi vaatisi vähemmän haavoittuvaista olotilaa. Huono idea."
Sitten kirjoittelin kaikenlaista erikseen mm. Heideggeristä ja kielen merkityksestä. Se osuus olikin yksi kirjan mielenkiintoisimmista. Samalla tuli pohdittua, että ihmisiä ne filosofitkin ovat ja alttiita virhetulkintoihin siinä kuin me kaikki muutkin.
"Kielen merkitys olemisen ymmärryksessä on mielenkiintoista. Onko "meitä" olemassa ilman kieltä ? Heideggerin mielestä saksa ja kreikka olivat olemisen oikeita kieliä. Ahlrothin mukaan kyse on yksilön kokemuksesta, ei yleistettävissä olevasta. Minä mietin, miten kielen olemassaolo on ihmisyyden perusta. Eri kielillä on vain eri sanoja/muotoja samoille perukokemuksille. Niinkö ? Mitä jää, jos kieli poistetaan? Miten ymmärrämme käsitteitä?Kokemuksia? Pää menee pyörälle. "
Lukeminen jatkui. En nyt kirjaa tähän kaikkia (sekavia) kommettejani, mutta seuraava kohta taisi summeerata koko kirjan lukukokemuksen :
"Ei ole kuin liike. Olemisen unohtaminen on sen unohtamista, että oleminen ei ole vain valmiita asioita - se on keskeneräsitä ja osittaisen poissaolon määrittelemää liikettä." - "Tuntuu, että saan tuosta vaistolla kiinni, mutten osaa artikuloida. Aika paljon tämän kirjan lukukokemuksessa on kohtia, joita en ymmärrä kirkkaasti, mutta jotka reseonoivat jossain, Milloin missäkin päin kroppaa huvittavaa kylläkin. Ei vain aivoissa. Onko kyseessä se "gut feeling". Tulee samanlainen olo kuin seuratessa silmäkulmasta kissan katoamista kulman taakse. On vain liike, kun hännänpää vilahtaa juuri ulottumattomissa - tai ketulta tuo ehkä enemmän vaikuttaa. Tuleeko filosofi vastaan ketunhäntä kainalossa? Maallikko jää leikkimään sanoilla ja sanonnoilla. Alitajunnan tuotoksia? "
Alitajunta vei pohdintoja eteenpäin ihan uravalintoihin saakka
"Oleminen on pysähtymistä. Kokemus vangitaan, sarjaksi kokemuksia ? Avaruus (mielessä) siis sisältää kaiken. Minun oma tulkintani : Elämä koostuu hetkistä olla läsnä. Yksinkertaistettuna. Kaikki on olemassa mahdollisuutena, jonka tiedostaminen/kokemus tekee läsnäolevan hetken. Heh... ehkä minun olisi pitänyt ruveta filosofiksi"
Mitä tästä jää käteen ? Elä hetkessä, älä juokse "jonkun / jonkin" perässä. Kuulostaa jotenkin tutulta. Näinhän paljon puhutaan, kun kuvataan "hyvää elämää".
Mihin sitten päädyttiin ?
2.2. "Eilen illalla sain loppuun Kirje Buddhalta - teoksen. Se päättyi...." enpäs kerrokaan, kysykää jos kiinnostaa, ettekä aio lukea kirjaa ... "En ihan tiedä mitä ajatella. Jotenkin tuli sellainen olo, että minun kohdallani juna meni jo. Kun en ole viettänyt vuosikymmeniä lukien filosofiaa ja mietiskellen, en voi enää ymmärtää. Ihmisikä vaaditaan oppimiseen. Ehkä niin onkin. "
Sellaista - onnittelut, jos pääsit tänne asti. Kirje Buddhalta oli varsin mielenkiintoinen nimenomaan lukukokemuksena. Se vei lukijansa matkalle ja vaikka lopputulos onkin toisenlainen kuin kirjoittajalla, sain paljon pohdittavaa ja mieli virkistyi vähän haasteellisemmasta (ja myönnän, välillä minulle ihan liian vaikeasta ajattelusta). Jos johonkin kirjan jälkeen päädyin, niin ehkä siihen, että filosofiasta voisi lukea enemmänkin - ja että tärkeintä on keskittyä elämään.
Eteenpäin!
