Olipas aikamoinen maaliskuu. Tästä vuodesta näyttää tulevan alun perusteella melkoisen "kirjaisa". Eikä siinä ole sitten muuten yhtään mitään vikaa.
Alla koko lista maaliskuun luetuista. Neljä äänikirjaa, kolme painettua (kirjastosta!) ja viisi ekirjaa.
Kaikkiaan tuli maaliskuussa siis luettua tai kuunneltua 12 kirjaa! Menee vaan hurjemmaksi kuukaudesta toiseen. Sen lisäksi, että luin reippaasti, sain näköjään myös jotain kirjoitettua blogiinkin ja tarkempia ajatuksia löytyy näistä seuraavista:
Lisäksi minulla on pohdinnassa kirjoittaa jotain Hanne Kettusen Väsyneet naiset kirjasta. Naisiin ja naisten kuormitukseen liittyviä kirjoja on ilmestynyt viime vuosina yllättävän paljon ja aina löydän niistä paljon itseäni. Kettunen pohtii syitä väsymykselle ja myönnän, että aika moni kohta kolahti. Hän myös koittaa pohtia ratkaisuja ja vaihtoehtoja. On mahdollista itsekin vaikuttaa edes vähän, vaikkei maailma suostuisikaan muuttumaan.
Näiden jälkeen jää vielä 8 luettua kirjaa ilman kiinnekohtaa ja joukossa on useampi, joiden lukemisesta todella nautin.
Abhir Mukherjeen The Rising Man osoittautui oivaksi 1920-luvun Intiaan sijoittuvaksi dekkariksi. Poliittiset jännitteet, murha ja vasta maahan saapunut etsivä tutkimassa rahan ja vallan kiemuroita. Pidin kovasti.
Valérie Perrinin Vettä kukille puolestaan kertoo hautausmaan vartijan tarinan. Hyväksikäyttöä, trauma, tragedia, mutta silti myös kauneutta ja toivoa. Tämän kirjan lukemisesta tuli hyvä mieli.
Mari Luoman Mintun makuinen murha oli viihdyttävä ja pikkuisen liikuttavakin murhatarina esiteineille. Mainitsin ohimennen Totolle välipalaksi hieman puuduttavaksi ja hitaasti eteneväksi osoittautuneen Draculan keskelle, mutta toistaiseksi ei ole onnistunut (eikä ole Draculakaan edennyt).
Hyvin Vuonna 1984 klassikolla alkanut Toton lukuvuosi siis näyttää vähän jäätyneen paikoilleen. Eivät ole klassikot aina helppoa luettavaa, vaikka kertoisivat vampyyreistä. Minä puolestaan sain Orwellini luettua uudelleen ja myönnän, etten kauheasti kirjasta muistanut noin 35 vuoden tauon jälkeen. Aihe ja teema ovat karmaisevan ajankohtaisia, mutta ehkä tuo tarina nyt oli kuitenkin vähän puisevaa luettavaa...
Hömppädekkareita luin kaksi, joista historiallinen versio eli A Lady's Guide to Etiquette and Murder oli viihdyttävämpi ja yllättäen jopa vähemmän kliseinen. Mestarinnaa kehuttiin aikoinaan paljon historiallisena romaanina, mutta minulla se jäi vähän välipalaksi. Satu Rämön Talo maailman reunalla puolestaan oli ihan ok mielenkiintoinen ja sopi pätkissä iltakuunteluun.
Monenlaista kirjaa siis mahtuu 12 luettuun ja yllättäen vain yksi lievää ärsytystä aiheuttava eli se naiivi hömppädekkari. Saa nähdä, tuleeko huhtikuusta yhtä vilkas kirjakuukausi. Huomaan keränneeni myös podcasteja kuunneltavaksi, joten niihinkin kuluu aikaa.
Lisäksi olen Instan taas vähemmälle jättäneenä innostunut lukemaan Substack-palvelusta uutiskirjeitä (tai postauksiksi niitä väittävät). Jostain luin tällaisen hitaamman median olevan tulossa takaisin ja itse huomaan uutiskirjeen lukemisen jälkeen olon olevan huomattavasti virkeämpi ja parempi kuin pikaviestien skrollaussession perään.
Mitäs muut tuumitte ? Onko kukaan liittynyt tuohon palveluun ?
Kannattaisiko ajatella uutiskirjettä blogin rinnalle tai jopa tilalle ?
On kyllä hurja luku/kuuntelumäärä! Listaltasi olen pari lukenut (Turtonin ja Mukherjeen). Tuo Mukherjeen sarja mielestäni vain paranee edetessään.
VastaaPoistaItse tykkään blogeista, en jaksa uutiskirjeitä lukea enkä muutenkaan halua sähköpostiini enää yhtään mitään lisää :D
Aika paljon tosiaan taisin ehtiä. Tuon Mukherjeen taisinkin bongata nimenomaan sinun blogistasi ja tarkoituksena on lukea seuraaviakin osia.
PoistaEn minäkään blogeista halua kokonaan luopua, mutta nyt tuntuu uutiskirjemuotokin hauskalta.
Todellakin, aikamoinen maaliskuu sinulla on ollut lukemisen suhteen. Ainoastaan Orwellin ja Rämön olen näistä lukenut. Vettä kukille on meillä syksyn lukupiirikirjana.
VastaaPoistaUutiskirjeisiin en ole tutustunut.
Minä innostuin sitten ihan kirjoittamaankin muutaman uutiskirjeen. Saa nähdä, kauanko innostus jatkuu.
PoistaEn ole tuosta Substackista edes kuullut, enkä kyllä missään nimessä lisää aikaa kännykällä kaipaa, päinvastoin aloitin nuo helmiaskartelutkin sillä että tulisi lisää sellaista, joka vie mut kauas minkäänlaisesta somesta. On sitten varaa huomautella miehelle joka on ihan koko ajan puhelin kourassa 😉
VastaaPoistaVettä kukille on ollut mielessä, sen kansi aina ponnahtaa mun silmille kun se tulee skrollatessa vastaan. Evelynin seitsemän kuolemaa aloitin kerran äänikirjana, mutta en ollut riittävän keskittynyt siihen varmaankaan kun se jäi heti kesken. Orwellin olen lukenut ja referoinut yläasteella, se on jäänyt mieleen. Muuten oli sitten enemmän tai vähemmän tuttuja nimiä. Enkuksi en ole nyt toimertunut kuuntelemaan, mutta tuollainen dekkari 1920-luvun Intiasta olisi kyllä varmasti lukulistallani jos suomennettaisiin!
Minäkin yritän somea vähentää, mutta erityisesti sitä ajatuksetonta selaamista. Pidän uutiskirjeiden pidemmästä tekstistä (samoin kuin blogien) ja myös oma kirjoittaminen tuntuu antoisammalta, kun siihen malttaa vähän keskittyä.
PoistaEvelynin seitsemän kuolemaa tosiaan tarvitsee pientä keskittymistä. Siksi se minullakin kai kesti niin kauan. Siinä mennään sen verran vauhdilla ajassa ja ihmisissä edestakaisin, että herpaantunut keskittyminen saa kyllä tipahtamaan nopeasti kärryiltä.