Rakas päiväkirja, on kulunut jonkin verran aikaa...

Rakas päiväkirja, on kulunut jonkin verran aikaa siitä, kun viimeksi kirjoitin. Tarkalleen ottaen edellisestä postauksesta on kuukausi ja yhdeksän päivää. 

Hiljaisuuteen ei ole mitään varsinaista syytä. Kunhan olen elänyt. 

Toki tässä on ollut kaikenlaista puuhaa. Isäntä oli viikon kanssamme kotona, minä ja kuopus kymmenen päivää pääsiäisen nurkilla Biarritzissa. Olen tehnyt töitä, laittanut vähän ruokaa ja jopa lukenut jonkin verran. 

Kaikkein radikaalein muutos viimeisen kuukauden aikana lienee se, että (oikeasti) tajusin viimein olevani totaalisen rapakunnossa. Ehkä herätyksenä toimi se, kun lentopäivän jälkeisen pitkän koneellaistumispäivän jälkeen heräsin yöllä siihen, että minua huimasi. Päivänkin olin vähän kuin hiprakassa, mutta sitten sain joogalla taas veren vähän kiertämään. Nyt minulla on fysioterapialähete ja ranteessa Suunto urheilukello. Storytelistä löysiin taas aloittelijoille tarkoitetun Juoksukoulun. 

Joogaa ja kevyttä lenkkeilyä, ehkä se siitä. Täytyy seurata tilannetta. Vähän ihmetyttää, kun kello näyttää suuriman osan päivää statusta "stressed" eli "rasittunut" vaikken tekisi yhtään mitään. Varsinkin työkoneen viereen istuessa muutos tuohon statukseen on salamannopea. Mitäköhän tuostakin voisi tulkita ? 

En taida tässä sen kummemmin listata tapahtumia. Katsotaan saisinko kirjoitusintoa jotenkin takaisin. Ehkä voisin laittaa muutaman kuvan Ranskasta ja Espanjan San Sebastianin visiiteiltä. Ainakin maaliskuun ja huhtikuun kirjalistat voisi kehuskella, kun kerran olen lukenutkin. Katsotaan. 

Tänään on vappuaatto. Hauskaa vappua siis! Minulla se sujuu rauhallisesti poikien ja erilaisten herkkujen parissa.