29.8.2020

Kivenä koskessa



Ympärillä kuohuu. Yksi muuttaa maan toiselle puolelle. Toinen löytää unelmatyönsä. Kolmas puskee opintoja läpi. Minä istua kökötän virran keskellä. Olen se kivi, joka ei hievahdakaan, vaan kääntää virran ohitseen. Mikään ei  muutu, paitsi liike ympärillä. Minä en muutu.

Ehkä minun tarkoitusenani on olla nyt se kiinnekohta ja tuki. Juurtua kallioon ja pitää edes jotain paikoillaan. Houkutus heittäytyä kosken vietäväksi on välillä suuri, mutta ei nyt, ei vielä. Tulee se muutoksen aika minullekin. 


Muutan minäkin tosin jotain. Lopetin Nextoryn tilauksen, vähensin Audiblea, seuraavan tulilinjalla ovat ylimääräiset tv-kanavat. Järkeistän kuukauden menoja ja poistan painetta. 

Ai, että mitä painetta? No, kun on tuollainen palvelu, josta voi lukea niin paljon kuin ehtii, saa suorittaja itselleen stressiä aikaiseksi lukemaan ehtimättömyydestään. Enkä nyt oikein ehdi lukemaan. Liikaa töitä, liikaa neulomista, liikaa... no, vähän kaikkea. 

Sitä paitsi, toinen stressin aiheuttaja ovat työpisteen ympärillä kasvavat kirjapinot ja puhelimessa odottavat kuunneltavat kirjat. Jos välillä keskittyisi niihin - ja syksyn arkeen. Tällä viikolla se nimittäin tuli, syksyinen tunne. Ensimmäistä kertaa tuoksui aamulla syksylle, eikä sukkahousujen ajattelu aiheuttanu tuskaista oloa. 

Tänään ostin pari kynttilää olohuoneen pöydälle. Se ei nimittäin muutu, että syyskuussa viimeistään alkaa kynttiläkausi. 

Olen minä jotain sentään lukenutkin ja peräti loppuun. Salaisuuksien galleria osoittautui jonkinlaiseksi sekamelskaksi yliluonnollista ja dekkaria. En oikein pitänyt kirjan tyylistä. Siinä sekoittui liian monta asiaa ja väsähdin ihmissuhteiden vaikeuteen ja sitten helppouteen. Tasapaino puuttui. Kuuntelin kuitenkin loppuun. 

Pienen hauen metsästys piti linjansa loppuun saakka. Tykkäsin. Se oli outoudessaan kiinnostava ja sen hahmot, niin ihmiset kuin omituiset otukset kauniita kaikessa rumuudessaan. 

Historian jännät naiset on edelleen sohvapöydällä ja siihen se jääkin uusien kynttilöiden kaveriksi. Ehdottoman luettavaa ja ihanan lyhyitä pätkiä, joihin jaksan kyllä keskittyä väsyneenäkin. 


8 kommenttia:

  1. Historian jännät naiset on minunkin lukulistalla, kunhan kirja tulee joskus kirjastosta. Tosi kiinnostava aihe. Katsoin kirjailijan haastattelun telkkarista ja heti varasin kirjan itselle.
    Pimeneviin iltoihin kuuluu tietysti kynttilät.
    Lukuiloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja samoin!
      Kynttilät palavat minulla suurimman osan vuotta. Pienessä liekissä on otain ihanan rauhoittavaa.
      Historian jännät naiset on tosi mielenkiintoinen!

      Poista
  2. Minäkin olen miettinyt BookBeatin tilauksen lopettamista, just sen takia että siellä on heti kaikki uutuuskirjat tyrkyllä ja luku/kauunteluaikaa ei minulle ole nyt ihan hirmuisesti. En oikeastaan stressaa BookBeatin takia (ehkä...) mutta tuntuu, että maksan nyt hieman turhasta ja ärsyttää, kun välillä tulee pidettyä mielessä kirjaa siitä, monta kirjaa olen lukenut tai kuunnellut kuukauden aikana. Se ei nyt ihan ole sitä, mitä lukuharrastukselta kaipaan. Omiin kirjoihin ja satunnaisiin kirjastolainoihin keskittyminen saattaisi tuoda rauhaa omaankin syksyyn. :)

    Salaisuuksien galleria oli tosiaan melko erikoinen kirja, varsinkin loppua kohden. :D Tavallaan tykkäsin, ja jatko-osakin kiinnostaa, ainakin aion jossain vaiheessa kokeilla meneekö juoni liian oudoksi vai vieläkö pystyy lukemaan. :) Hyvää alkavaa syksyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikesta sitä saakin itselleen stressiä aikaiseksi. Lopettaminen toi asian suuruuteen nähden täysin suhteettoman helpotuksen tunteen...
      Minä en taida ainakaan ihan heti tarttua tuon Salaisuuksien gallerian jatko-osaan. Meni jo vähän turhan sekavaksi minulle.
      Ihanaa syksyä!

      Poista
  3. Historian jännät naiset kiinnostavat minuakin. Tällä hetkellä tosin tuntuu siltä, etten saisi kirjaa luettua kuin pienissä pätkissä. Yöpöydällä on yksi tiiliskiviteos, joka edistyy tyyliin sivu illassa, jonka jälkeen nukahdan. Onneksi kissaulkoiluilla voi lukea fyysisestikin kevyempää kirjallisuutta.

    Ihanaa syksyä sinulle! Nuo kynttilät ovat todella kauniit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienissä pätkissä lukemiseen tuo HIstorian jännät naiset on aivan täydellinen sillä luvut ovat tosi lyhyitä (eli kovin syvällistä tietoa ei naisista saa, mutta pääsepä mielenkiintoisimmista sitten etsimään lisää tietoa)
      Ihanaa syksyä! :)

      Poista
  4. Minulla on taas huono omatunto siitä, että en juuri kirjoihin koske. Tuntuu, että teki sitten niin tai näin, niin aina on parannettavaa. Niin kai se on, että ihminen ei koskaan ole valmis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, aikansa kutakin. Kyllä kirjat sitten taas jossain kohtaa tulevat ajankohtaisiksi. Näin selitän itsellenikin, kun olen viime aikoina lukenut kovin vähän.

      Poista