(Luku)päiväkirja - blinejä ja kaikkea muuta mukavaa

Bistro Manun mustikkamisu oli juuri sopivan raikas jälkkäri

13.1.2020 Maanantai

Kuuntelin minä tänään metrossa vähän Confessions of a Bookseller -äänikirjaa ja kohta varmaan luen vielä hetken Janet Framen elämäkertaa An Angel at My Table. (Kovasti muistelmapainotteista näköjään.)

Muuten meni ilta mukavasti ihan muissa kuin kirjallisissa merkeissä, enkä edes tehnyt töitä. Pääsin nimittäin Nelkytplusblogien mukana testaamaan Bistro Manun blinejä. Nam! En ole ikinä onnistunut blinien teossa, mutta nyt saimme myös ohjeet ja blinipannun - jos ei näillä onnistu niin sitten en onnistu koskaan...  Pitää testata.


15.1.2020 Keskiviikko 

Eilen en kirjoittanut mitään. Oli kiireinen ilta, kun piti ehtiä joogaan. Palattuani luin sentään jonkun aikaa Janet Framen elämäkertaa ja kuuntelin tietysti Toton kanssa uutta kirjaa eli Risto Räppääjä ja Sevillan saituri... Kuopuksella tosin tuntuu olevan pieniä keskittymisvaikeuksia. Hän kun sai uuden Soturikissat kirjan ja se houkuttaa koko ajan.

Tänään ei ollut töiden jälkeen mitään ohjelmaa. Mitä nyt toimin harrastekuskina, lämmitin iltaruoan ja jatkoin hetken töitä. Yhden lyhyen blogiartikkelinkin tulin kirjoittaneeksi. Lukemaan en ole vielä ehtinyt. Tällaiset suhteellisen rauhalliset koti-illat ovat nykyään aika harvinaisia, mutta jotenkin päädyn aina istumaan silloinkin koneen vieressä.

Nytkin kulutin jonkin verran (melko kauan) aikaa myös HelMet-kirjaston kautta käytössä olevaan Overdrive-palveluun ja sen kirjalistojen selailuun. Kaipasin jotain tosi kevyttä fantasiatyyppistä viihdettä piristykseksi. Löysinkin, mutta sivuakaan en ole vielä ehtinyt lukemaan.

Itse asiassa ainoaa lukemista (työjuttujen lisäksi) tänään on ollut kirjakauppiaan tunnustusten kuuntelu eli luku huhtikuu.

16.1.2020 Torstai 

Aika kuluu taas nopeasti. Sellaista se on, kun on paljon tekemistä. Huomenna on taas jo perjantai ja sitten onkin jo viikonloppu.

Mitään kovin jännää en tosin ole ehtinyt tekemään - mitä nyt töitä jonkun verran ja kävin salilla. Sitten saattoikin mennä hyvällä omalla tunnolla Burger Kingin kautta kotiin... eipähän tarvinnut kokata kenellekään mitään.

Lukeminen muuttui eilen kovasti kevyeksi. Iltarentoutukseen nimittäin otin Overdrivesta kummitus-cozy mysteryn nimeltään A Wee Murder in My Shop... Petollinen poikaystävä, Skotlannista mukaan tarttunut kummitus jne. Kovin pitkällä en ole, mutta ehkä tämä rentouttaa ja helpottaa nukahtamista. Ainakaan se ei toistaiseksi ole jännityksellä valvottanut.

Toki olen kuunnellut eteepäin myös Confessions of a Bookseller (toukokuu melkein lopussa), mutta yhtään kirjaa en tällä viikolla ole vielä saanut loppuun...

Perjantaimättö kevyemmässä muodossa eli tofunugetit salaatissa

17.1.2020 Perjantai 

Onneksi on perjantai. Yhtään en tosin vielä ole ehtinyt lukemaan ja kello on jo puoli yhdeksän. Käy varmaan samoin kuin eilen illalla, että sitten jäänkin jumiin lukemaan A Wee Murder in My Shop. Se on osoittautunut yllättävän hauskaksi, kunhan ei liikaa mieti, miten helposti 1300-luvun skotti tuntuu sopeutuvan nyky-Amerikkaan (siis se kummitus). Kysymyksiä riittää, mutta ei sen kummempaa.

Janet Framen kirjakin houkuttaisi, mutta jotenkin huomasin sen painavan mielialaani alas. Vaikka sävy ei olekaan valittava tai edes kovin alakuloinen, henkii kirjasta jotenkin painostava tunnelma. Ehkä An Angel at My Table vaikuttaa juuri siksi. En oikein tiedä, muisteleeko Frame onnellista lapsuutta vai karseita kokemuksia. Tavallaan varmaan molempia, vaikka jotenkin tarinasta tulee mieleen keskelle perhettään heitteille jäänyt tyttö. Oli miten oli, jotenkin kirjan ilmapiiri sai minut hivenen hermostuneeksi ja nukkumaan huonosti. Siksi tauko ja välillä vähän kevyempää.

Kuopus ja keskimmäinen ovat nyt sitten suurin piirtein vaihtaneet huoneita päittäin. Toki vielä on järjestettävää, mutta ensimmäinen yö kummallakin edessä "vieraassa" sängyssä. Kuopus pääsee viimein kiipeämään himoitsemaansa parvisänkyyn ja äiti toivoo hänen myös pysyvän siellä yön ajan tippumatta laidan yli.

Parasta ja kenties huvittavinta koko hommassa oli, kun keskimmäinen ehdotti ihan itse petaavansa pedit (!) Tämä siis sen jälkeen, kun tietokone oli vaihtanut huonetta ja hän tajusi illan peliajan radikaalisti lyhenevän pikkuveljen aikaisemman nukkumaanmenoajan myötä...

Sunnuntai 19.1.2020

Se oli eilen kampaaja- ja kokkauspäivä. Käyn kampaajalla Helsingin keskustassa ja Jonyn luona käynti on aina piristävä ekskursio. Tarjolla on aina hyvää kahvia, mielenkiintoisia ihmisiä ja mukavaa keskustelua - siis sen lisäksi, että saan jätettyä sinne aina muutaman ikävuoden. Kun en niin kamalan usein käy keskustassa, yhdistyy reissuun tietysti myös asiointia. Tosin eilinen tihkusateinen kylmyys ajoi minut suoraan kotiin - enkä kävellytkään käyttämään lahjakorttia vaatekauppaan. Vielä kuukausi aikaa.

Koska olin itsekseni liikkeelle, oli myös Kobo mukanani. Luin metrossa, luin lounaalla ja itse asiassa luin vähän aikaa myös kampaajalla väri päässäni. Lopputuloksena sain loppuun kevyen A Wee Murder in My Shop... ihan kiva, mutten taida kirjoittaa siitä allaolevaa yhteenvetoa kummempaa. Välipala-aineistoa.

Illan kokkaus oli sitten huomattavasti välipalaa tuhdimpaa sillä testasin blinien tekoa. Menestyksestäni voi lukea vaikka täältä. Juonipaljastuksena mainittakoon, että todennäköisesti blinejä tehdään meillä vielä uudestaankin.

Illalla sitten kuunneltiin Toton kanssa Risto Räppääjä ja Sevillan saituri loppuun. Se taitaa olla tähän mennessä kuuntelemistamme Räppääjistä paras! Pitääkin tehdä jonkinlainen summaus viime aikoina kuuntelemistamme lastenkirjoista. Niitä on kertynyt jo muutama.

Näyttää siltä, että näiden viikkopostausten kuvat ovat pahasti kääntyneet ruoan puolelle. Keli on ollut sellainen, etten nenääni ole pahemmin ulos laittanut ja öisinkin uni on katkennut ropinaan tai tuulen kolisteluun. Ruoanlaittoinnostus ei kuitenkaan ole auttanut keittokirjahaastettani yhtään eteenpäin. Tämä viimeisinkin pinaattinen palak paneer kaurapaloista -resepti on Maku-lehdestä. Itse asiassa en ole kerinnyt keittokirjoja edes selailemaan.

Enkä taida ehtiä nytkään. Ulkona nimittäin vilahtelee välillä satunnainen valoilmiö nimeltä aurinko. Ei yhtään tekosyytä olla lähtemättä kävelylle. Ehkä saisin kuunneltua myös seuraavan kuukauden kirjakauppiaan tunnustuksia. Ollaan jo heinäkuussa - kirjassa siis, valitettavasti ei muuten.

Joku vanha aleostos...

Edit vielä illalla

Kävin kävelemässä (kuuntelin heinäkuun) ja sitten pääasiassa luin. Kevyttä ja hupaisaa. Ei ehkä ihan niin koukuttavaa kuin Sookie aikoinaan, mutta kyllä Charlaine Harris osaa luoda erikoisen ympäristön outoine henkilöhahmoineen - niin, että noista hahmoista  pitää. Tällä kertaa vuorossa oli Midnight Crossroad, jossa nuori selvännäkijä  muuttaa pieneen yhteisöön risteyksessä. Vähän ennen hänen muuttoaan on nuori nainen kadonnut, sitten löytyy ruumis ja luurankoja lienee jokaisen asukkaan kaapissa, välillä kai ihan kirjaimellisesti.

Niin, ja melkein unohdin. Luimme Toton kanssa yhdessä Simonin kissa -sarjakuvakirjan. Hihitimme melkein samoissa kohdissa.



Tällä viikolla loppuun luettuja : 

Sinikka Nopola, Tiina Nopola : Risto Räppääjä ja Sevillan saituri 
Toton kanssa ollaan taas innostuttu kuuntelemaan yhdessä iltasatuja. Risto Räppääjä ja Sevillan saituri oli oikeasti jännä ja ihan sikahauska. Tykättiin molemmat! 


Fran Stewart: A Wee Murder in My Shop
Leppoisa, ihan hauska, rentouttava. Siinä kai ne tärkeimmät. En ihan tajunnut, mikä rooli kummituksella tässä nyt oikeasti oli, mutta saihan siitä pieniä kommelluksia aikaan. Ehkä aaveen tarina tarkentuu seuraavissa osissa? 
Varsinainen murhatarina oli vähän yksinkertaistettu, enkä oikein pidä loppuratkaisusta, jossa yhtäkkiä lukijalle kerrotaan vanhaa tarinaa ja paljastetaan taustat jne ihan erillisessä luvussa, mutta varsinaisen juonen henkilöhahmot ovat autuaan tietämättömiä. Minusta keino tuntuu vähän helpolta oikotieltä, mutta ainakaan ei tarvinnut jäädä ihmettelemään tapahtumien taustoja. 
Mutta siis - skotlantia, romantiikkaa ilman turhaa imelyyttä ja sujuvasti etenevä tarina. Kyllä tuon luki. 


Charlainen Harris: Midnight Crossroad 
Tästä(kin) kirajsarjasta on ilmeisesti tehty myös tv-sarja, eikä se sinänsä ole mikään ihme. Harris osaa kirjoittaa ja luoda maailmoja ja erityisesti niiden erikoisia asukkaita. Tällä kertaa nuori selvännäkijä  muuttaa pieneen yhteisöön risteyksessä. Vähän ennen hänen muuttoaan on nuori nainen kadonnut, sitten löytyy ruumis ja luurankoja lienee jokaisen asukkaan kaapissa, välillä kai ihan kirjaimellisesti. Juoni sinänsä ei ole maailman jännittävin, mutta ainakin minä luin mielelläni enemmän risteyksen henkilgalleriasta. Jokainen hahmo on omanlaisensa ja jokaisen salaisuuksia raotetaan pikkuhiljaa tarinan edetessä.Viihdyttävää ja mukavaa sunnuntailukemista. 

Simon Tofield : Simonin kissa 
Sarjakuva, joka varmasti osuu kaikkiin nykyisiin tai entisiin kissanomistajiin ja joka on suositeltava kaikille kissan hankintaa suunnitteleville. Näitä löytyy myös YouTubesta. Kirja puolestaan löytyi lastenhuoneen hyllystä muutto-operaation yhteydessä.