Oma ostos Elisa Kirjasta
Toinen osa Kraan tarinasta on vähintäänkin yhtä vauhdikas kuin ensimmäinen. Kraa harjoittelee voimiensa hallintaa ja totuttelee lymynä elämiseen. Kauan ei rauhallinen olotila kuitenkaan jatku. Tuskin on ehditty hengähtää Varismiekan seikkailusta, kun taas pitää puolustautua.
Tällä kertaa vastaan saadaan kauhea Kärpästen äiti ja taistelu laajenee. Lymyjen elämäntapa on vaarassa, kun itsensä hyljityksi kokenut kärpäslymy etsii hyvitystä ja haluaa vallan sekä ihmisten että lymyjen yli. Valtaa saadakseen Kärpästen äiti tarvitsee Kraan haltuun päätyneen Keskiyön kiven, eikä kaihda keinoja saadakseen sen itselleen.
Minä pidän Kraasta ja muistakin kirjan hahmoista. He eivät ole täydellisiä, mutta haluavat puolustaa omaa elämäntapaansa. Ystävyys on tärkeää, muttei itsestäänselvää. Minua miellyttää myös se, että jotenkin tarinan lukijaa ei päästetä ihan helpolla. Kaikkea ei ole pureskeltu valmiiksi ja sitä joutuu välillä vähän miettimään kuvioita. Nuorisofantasiaa, jossa kohderyhmän lukijoita ei pidetä "nuorina" on miellyttävä lukea.
Tällä kertaa joudutaan pohtimaan myös sitä, mikä saattaa olla pahaksi muuttumisen taustalla. Onko kyse tosiaankin siitä, että joku on luontaisesti paha, vai voivatko toisten teot ja asenteet työntää jonkun "väärälle tielle"? Myös luottamisen helppous ja vaikeus toistuvat tarinassa. Onko asioita, joita ei voi saada anteeksi?
Blackstonen kaupunki on jännästi sarjakuvamainen. Tämä on taas yksi niitä visuaalisia kirjoja, joissa tarinan pystyy kuvittelemaan silmiensä eteen vaikka lukeekin tekstiä. Myös vähän karikatyyrisetkin hahmot ovat kuin suoraan jostain supersankarisarjakuvasta - siis niistä vähän vanhemmista. Tämä lisää ainakin minulla kirjan mielenkiintoisuutta.
Kaikkiaan siis oikein kelpo nuortenfantasiaa, jota lukee vartuneempikin ihan mielellään. Minua vähän harmittaa, että pojat eivät vieläkään ole tähän tarttuneet. No, vielä ehtii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti