Luxusta

Milja Kaunisto: Luxus
Luettavaksi ja blogattavaksi kustantajalta

Yöpöydän kirjapino pienenee. Olet päättänyt ottaa siihen lisää hyllystä vasta sitten, kun nämä on luettu. Tätä tahtia siihen ei mene kovinkaan kauan. Tiesin jo alottaessani, että kyseessä on nautinnollinen pino. Enkä ollut väärässä ollenkaan.

Luxus on Milja kauniston Ranskan vallankumouksen aikaan sijoittuvan Purppuragiljotiini-sarjan ensimmäinen osa. Jo hänen keskiaikaan sijoittuva trilogiansa Olavi Maunupojasta näytti kyseessä olevan taitava kirjoittaja, joka tuntee historiansa. Sama rehevä ja runsas tyyli jatkuu Luxuksessa. Aika on muuttunut, mutta edelleen ihmiset janoavat valtaa ja ylellisyyttä. Edelleen rakkaus on vaikea tyylilaji, himo taas helppoa. Paitsi silloin kun on kasvatettu aatelisnaisena 1700-luvulla. Vain yksi pieni hairahdus voi kääntää koko elämän suunnan. Kreivitär Marie-Constance de Boucard sai huomata vanhempien rakkauden kylmenevän heidän joutuessaan tarjoamaan "vahingoittunutta kauppatavaraa" avioliittomarkkinoilla.

Vallankumouksen kuohuissa Marie kohtaa pyövelinkisälli Isidoren. Ammattinsa vuoksi kunnioitettu, mutta kartettu Isidore ja kreivitär Marie antavat lukijalle kaksi eri näkökulmaa kuninkaanvallan romahtamiseen. Toinen haikailee menetettyjen rikkauksien ja mukavuuksien perään, toinen idealistisesti kansan puhdasotsaisuutta vallankahvassa. Kun seuraan liittyy kammottavamaineinen Markiisi de Sade (juuri hän...), on luvassa paheiden pyörre, jonka syövereissä loppujen lopuksi vain hengissä säilyminen on tärkeää.

Luxux on helppoa luettavaa. Tarina soljuu kepeästi, vaikka kauheita asioita tapahtuu ja hirttosilmukkaa kiertyy kaulan ympärille helppoakin helpommin. Milja Kaunisto osaa luoda henkilöhahmoja, jotka eivät ole hyviä tai pahoja, vaan inhimillisiä. Ehkä siksi heihin kiintyy ja heidän tarinansa jaksaa kiinnostaa sivusta toiseen. Myös juoni on täynnä käänteitä ja kiemuroita, vaikka punainen lanka pysyykin kirjailijan hyppysissä ihailtavan hyvin.

Vallankumouksen aikainen miljöö ei ole ihan niin haiseva ja värikäs kuin keskiajalla, mutta elävä se on. Katujen tunnelmat ja poliittiset kiemurat sotkeutuvat toisiinsa rikkaaksi kuvakudokseksi. Jollain kumman tavalla Kaunisto onnistuu tekemään aikakauden ihmiset ja heidän elämänsä todentuntuisiksi. Olen lukenut ajanjaksosta muitakin kirjoja, fiktiota ja historiankirjoitusta, mutta vasta Luxus puhalsi tapahtumiin elämän. Sitä koki kuin olevansa itsekin seuraamassa yhden ajanjakson veristä päätöstä Ranskan historiassa. Historian faktat tulevat vastaan runsaina, mutta silti kuin vaivihkaa. Missään kohtaa ei lukija tunne olevansa opetettavana, vaikka mitä ilmeisimmin tärkeimmät ajat, tapahtumat ja henkilöhahmot ovat tiukasti ojossa tunnetun tutkimuksen mukaisina, mutta kuitenkin kietoutuneina fiktiivisen tarinankerronnan kiemuroihin.

Tykkäsin hurjasti. Pitkästä aikaa kirja imaisi ja tuli luettua pitkiä pätkiä putkeen. (Toki viikonloppukin auttoi tuohon asiaan). Melkein harmittelen, että kirja tuli luettua niin nopeasti. Koskas se seuraava osa taas mahtaakaan ilmestyä?