Kuukauden teatterissa ministeriä vietiin vauhdilla

Viikonloppu Barcelonassa, maanantaina kotiin ja tiistai-iltana teatteriin. Kiirusta pitää. Barcelonaan pitää palata vielä pienen kypsyttelyn jälkeen. Vieressä vain vilaus hotellihuoneestamme, joka olisi kyllä varmaan kelvannut ihan ministerillekin.

Ministereistä puheenollen... Syyskuun teatterikäynnillä pääsin työporukan kanssa nauramaan Helsingin kaupunginteatterin Ministeriä viedään -näytelmälle. Kyseessä on tyylipuhdas kohkausfarssi, jonka aikana voi rauhassa laittaa aivot narikkaan. Kun ei turhia mieti, niin nauttii enemmän lopussa ihan päättömäksi äityvästä menosta.

Perinteitä ja kliseitä on tässä farssissa riittämiin. On rakastajattarensa hotelliin toimittava ministeri ja hänen turhautunut vaimonsa sekä äitinsä peräkammarissa edelleen asustava avustajansa. On vähän turhantärkeä hotellinjohtaja, nenäkäs tarjoilija ja mustasukkaiseksi tiedetty aviomies.

Ennen väliaikaa ainakin minä seurasin mielenkiinnolla ja arvostaen näyttelijöiden tarkkaa rytmitystä, jonka ansiosta ovista kuljettiin ristiin rastiin koskaan törmäämättä ja vitsit saivat kohokohtansa niin, että yleisökin ymmärsi. Taitavia konkarinäyttelijöitä olikin lava pullollaan, Heidi Herala ja Esko Roine ministeriparina olivat vallan mainioita, mutta shown varasti kyllä Asko Sarkolan Mika Pöntinen. Että voikin hyvää tarkoittava tossukka päätyä mitä kummallisempiin hankaluuksiin ja silti pysyä vähän hellyyttävänä vanhapoika-avustajana. Väliajan jälkeen vauhti sitten kiihtyi vähän liikaakin ja katsojan silmissä vaan vilisi, kunnes loppu pamahti silmille melkein vähän töksähtäen. Pakko sen tietysti oli jossain kohtaa päättyäkin, ettei olisi lopahtanut.

Itse tarinan lisäksi hauskaa oli myös kuunnella viitteitä julkisuudesta tuttuihin henkilöihin, joiden nimet vilahtelivat siellä sun täällä ja loivat omat kerroksensa huvitukseen, samoin kuin ajankohtaiset asiat, jotka aiheuttivat poliitikolle ongelmia siinä missä todellisessakin elämässä. Nimissä vielä oli osattu leikkiä katsojien odotuksillakin ja politiikasta hypättiin hauskasti suomalaisen iskelmämusiikin historiaan.

Tällä hetkellä hotellialalle näin itsekin eksyneenä, toivat miljöön hotelli Vaakuna ja sen reippaan henkilökunnan toimintatavat myös oman pikantin lisänsä teatterielämykseen. Kaikkiaan meillä siis oli varsin viihdyttävä teatterikokemus. Seuraavaksi pitänee kuitenkin valita jotain vähän "vakavampaa ja taiteellisempaa" tai ainakin "ilkeämpää" - mennyt ihan pelkäksi viihteeksi nämä teatterikäynnit viime aikoina. Nyt kaipaisin vaihteeksi jotain muuta.