6.1.2015

Yhdenlainen klassikkopäivä

Anni Polvan syntymästä on tullut kuluneeksi 100 vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi kirjabloggaajat tempaisivat ja tänään voi lukea tempauksen satoa eri blogeissa. Listan osallistujista löytää Kulttuuri kukoistaa -blogista.

Minäkin olen osani Polvan kirjoista aikoinani lukenut. Tiina-sarjan taisin kahlata ihan kokonaisuudessaan ja salaa toivoin olevani yhtä reipas, ja löytäväni oman Juhani. Tähän haasteeseen en ehtinyt mukaan - Tiina-kirjat ovat edelleen lapsuudenkotini hyllyssä. Olen myös keskittynyt vähän toisenlaiseen klassikkoon tässä alkuvuonna sillä äänikirjanani oli Agatha Christien Aikataulukon arvoitus. Bloggaajien kirjoituksissa on kuitenkin kerrottu monestakin Polvan kirjasta, joita en ole sattunut lukemaan. Asia pitänee korjata ja edessä kirjastoreissu.




Agatha Christie: Aikataulukon arvoitus 
Oma ostos Elisa Kirjan alesta (voimassa vielä tänään) 
Lukijana iki-ihana Lars Svedberg

En muista olenko tätä koskaan aikaisemmin lukenut, todennäköisesti kyllä. Sen tiedän, että olen nähnyt jakson Poirot-elokuvista, jossa ABC-rautatieaikataulun tekopaikalle jättävää murhaajaa jahdattiin antaumuksella. Häpeäkseni täytyy myöntää, että en muistanut tekijää kuin hämärästi. Sen muistin, että kiemuroita ja henkilöitä oli mukavasti.

Tarina alkaa, kun Poirot saa kirjeen, jossa kerrotaan jotain "jännittävää" tapahtuvan Andoverissa. Kyseessä on tietysti murha. Vanharouva Ascher surmataan kauppaansa. Seuraava kirje ohjaa Poirotin (ja Scotland Yardin) Bexhilliin sitä seuraava Churstoniin ja, arvasitte oikein, kussakin kaupungissa murhan uhrin sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin kaupungin nimi. Kuka oikein leikittelee Poirotin kanssa ja millainen sairas mieli voi valita uhrinsa aakkosten perusteella?

Tämä on taattua Chrstietä. Henkilöhahmot ovat herkullisia ja juonenkäänteet mielenkiintoisia. Loppuratkaisu ehkä hivenen Poirotmaisen helposti ilmaantuva, mutta siinähän on osa näiden klassikoiden viehätystä. Äänikirjana tässä pysyi hyvin perillä tapahtumista, sillä henkilöiden määrä on mukavan rajallinen ja he ilmaantuvat mukaan loogisessa järjestyksessä. Lars Svedberg on lukijana tunnetusti mahtava.

Tätä kuunnellessa tuli todettua myös äänikirjojen mukavuuden vaara. Kuuntelin tarinaa lomapäivän iltapäivällä. Ulkona oli surkea keli ja olo väsynyt. Siinä sohvannurkassa raukeana loikoillessani jouduin kuuntelemaan lopun kolmeen kertaan, ennen kuin kuulin, kuka se murhaaja oikein olikaan. Nukahdin nimittäin aina juurikin kriittisellä hetkellä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti