On olemassa ainakin kolmenlaisia keittokirjoja. Osaa lukee pelkästään hyviä reseptejä bongatakseen. Toiset avaa anekdoottien ja reseptien takia. Sitten on vielä niitä, joita selailee ihan vain tunnelmaan päästäkseen ja inspiraation vuoksi. Nigel Slaterin "Keittiöpäiväkirjat" kuuluvat viimeiseen kategoriaan.
En bongannut kirjasta yhtään varsinaista reseptiä kokeiltavaksi, mutta päivän ruokavalinta oli lähtöisin päiväkirjamerkinnöistä useammin kuin kerran. Esimerkkinä mainittakoon tomaattikeitto, jonka lopullinen toteutus sitten tapahtui vähän eri reseptejä sekoittelemalla.
Sinänsä kirja on idealtaan hyvinkin yksinkertainen. Jokaiselle kuukaudelle on valikoitunut lyhyempiä ja pidempiä päiväkirjamerkintöjä. Merkinnät käsittelevät yksinomaan säätä, ruokaostoksia ja mitä tuli päivän mittaan syötyä. Osassa merkintöjä on mukana reseptejä. Ajatuksena ei siis kummoinenkaan, mutta jollain tavalla merkinnöistä huokuu rakkaus ruokaan ja ruoanlaittoon, joka ainakin minua inspiroi itsekin tarttumaan kauhan varteen. Lisäksi pystyy Suomessakin samaistumaan Nigel Slaterin huokailuihin hedelmien tilasta ostohetkellä tai siitä, miten työlästä voi olla löytää erikoisempia ainesosia.
Tarkoituksenani oli lueskella kirjaa iltaisin kuukausi kerrallaan, mutta jossain kohtaa huomasin lukevani jo joulureseptejä vaikka oltiinkin syyskuussa. Siispä antauduin suosiolla lukemaan kirjan kokonaan. Tulen tosin varmasti palaamaan eri kuukausiin, kun kokkausinspiraatio on kadoksissa ja perheellä nälkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti