Säkenöivät hetket ja aikakausi, joka töksähti

Kun nyt alkuun ruvettiin vähän kirjoista mutisemaan, niin ehkä mutisen tässä vielä yhdestä lisää. Monet ovat tästä pitäneet, mutta minä jäin jotenkin täysin etäiseksi ja irralliseksi sekä henkilöhahmoista että itse tarinasta jotenkin kamalan etäiseksi. Kuitenkin tämä aiheeltaan ja tyyliltään olisi kai ollut sellainen, josta minun olisi kuulunut pitää.

Kuva: Otava 

Katja Kallio: Säkenöivät hetket 
Oma ostos Elisa Kirjasta

Historiallinen romaani, jossa seurataan päähenkilön elämää nuoruudesta avioliiton kautta aikuistuvien lasten kohtaloihin. Kirjassa on vaarallisia tilanteita, sankarillisia nuoria miehiä, rakkautta, pettymyksiä - kaikkea, mitä koukuttavaan romaaniin tarvitaan. Ne vain on sekoitettu siten ja sellaisilla mausteilla, etten millään pääse mukaan.

Kaikki alkaa kesällä 1914, kun Elly on äitinsä kanssa Hangon kylpylän vieraana, vaikkei heidän kai oikeasti pitäisi tuohon miljööseen kuulua. Äidillä ei kaikki ole hyvin ja eräänä historian kiivaana päivänä, Ellyn elämä mullistuu kokonaan.

Myöhemmin Elly palaa takaisin kylpylän maisemiin. Elämä jatkuu vai yrittääkö Elly elää sitä uudelleen eri tavalla, samaan aikaan kun hänen tyttärensä kipuilevat oman aikuistumisensa kanssa.

Ehkä juurikin tuo elämän eläminen, muttei sitten kuitenkaan, saa minut vieraantumaan tarinasta. Elly ajelehtii historian tapahtumien mukana eikä missään kohtaa oikein ota otetta omasta elämästään. Jotain sinne päin yrittäessä aikaansaadussa lopputuloksessa on enemmän säröjä kuin aitoa muutosta. Koko lasikupla halkeileei ja vääristää kuvaa entisestään, kiepauttaen tyttäretkin sivuraiteille ja keskelle ei mitään.

Olihan tämä ihan hyvin kirjoitettu ja sinänsä mielenkiintoisesta näkökulmasta. Tarinan hajanaisuus ja sen henkilöiden jotenkin palasista koostuva tarina vain ei nyt vetänyt minua mukaansa. En myöskään nykyään oikein jaksa romaaneissa elämänsä aalloissa kelluvia ihmisiä, jotka haluavat jonnekin, mutta ilman suuntaa kiertävät kehää väsymykseen saakka. Sellaista elämä kai toisinaan on, mutta silti, voisi sitä edes yrittää.

Ehkä keskellä kevään kiireisintä kautta oli huono hetki lukea tällaista, mutta nyt on mieleeni päällimmäiseksi jäänyt Ellyn aiheuttama lievä ärtymys, tai ei se kai pelkästään Ellyn vika ole. Hänen aikakautensa säännöt ja sosiaaliset normit, sekä niiden mukanaan tuoma teennäisyys ja tekopyhyys saivat minut kiristelemään hampaitani. Nainen ei saa erehtyä avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Uusi ihminen kylällä on automaattisesti outo ja hyljeksittävä (no tuossa ei kai ole mitään varsinisesti historiaan jäänyttä) ja raskaana oleva nainen automaattisesti huono, jollei papin aamenta ole kirkossa kuulutettu. Morsiamen tulee olla viaton ja puhdas, tai hänet saa heittää sivuun kuin vanhan rukkasen.

Olenhan minä noista lukenut aiemminkin, mutta nyt töksähti. Eikä tuo johdu pelkästään naistenviikosta, vaikka toki moni ärtymyksen aihe naisen asemaan ja sen rajoituksiin liittyykin. Samalla tavalla asenteet ja maine kai sitoivat miehiäkin. Heillä vain oli (ja on usein nykyäänkin) mahdollisuuksia toimia ja vaikuttaa omaan tilanteeseensa ihan eri tavoin kuin naisilla.

Tietysti voi kirjaa pitää myös hyvänä, jos se aiheuttaa tunteita. Pahinta kai on hetkessä luettu ja vielä nopeammin unohdettu tarina. En silti oikein pitänyt tästä.

Naistenviikon haastepostaus: Siskot ja sisaruus...

Naisten viikon haastepostaus. Emäntänä Tuijata. Kulttuuripohdintoja sekä kuukauden teatteri 

No enhän minä nyt malttanut sitä Radioteatteriin jättää, vaan kuukauden teatteriksi tulee nyt myös Samppalinnan kesäteatterin Nunnia ja konnia. Musiikkiteatteria hienossa paikassa ja suurella sydämellä. 

Tämä sopii myös oikein hyvin naistenviikon päätöspostaukseksi. Aihe ei sovi naistenviikolle siksi, että päähenkilönä on kipakka kapakkalaulajatar, joka joutuu pakenemaan gangsterisulhastaan nunnaluostariin - kaksi naisroolien ääripäätä, muistattehan. Eikä syynä ole myöskään asetelma naiset vastaan pahat miehet (tai no, onhan siellä tietysti myös poliisi Ricky). 

Nunnia ja konnia sopii naistenviikolle siksi, että se nostaa esille liian usein unohtuvan teeman sisaruuden voimasta. Siitä, miten yhdessä olemme enemmän ja saamme kaadettua vaikka pyssyä heiluttelevat gangsterimachot. Yleensä naisten sanotaan puukottavan toisiaan helposti selkään ja naisvaltaisten työpaikkojen olevan niitä riitaisimpia. Sen ei tarvitse olla niin. 

Liike-elämässä ovat jo yleistyneet erilaiset naisverkostot ja mentoroinnit. Urallaan edenneet naiset muistavat nostaa ansioituneita naisia. Ei, naisia ei pidä suosia sukupuolen perusteella yhtään sen enempää kuin miehiäkään, mutta naiset pitää muistaa uusia positioita täytettäessä. En halua korvata "hyvä veli"-saunailtoja "siskojen kerhoilla", mutta haluan nuorten naisten voivan olla naisia uralla edetessään ja heidän saavutustensa loistavan samalla lailla kuin miestenkin. Tähän tarvitaan sisaruuden henkeä, sillä vaikka monet miehet jo ovatkin silmänsä avanneet, aivan liian usein valinnoissa voi aavistaa rintojen muistuttaneen äitiyslomista ja vanhempainvapaista. Liian usein fallos kohoaa ja kohottaa. Me naiset voimme muuttaa tämän, vaikka se aikaa ja työtä vaatiikin. 

Olipas paatosta, entäs se teatteri? 

Teatteri herätti ajatuksia, kuten lienette jo huomanneetkin. Ensisijaisesti Nunnia ja konnia on kuitenkin viihdyttävää musiikkiteatteria. Laulut olivat aivan mahtavia, esiintyjät liekeissä ja yleisö innoissaan. Alussa vauhtiin pääseminen vei hieman aikaa, mutta sitten mentiin ja ryminällä. Ihan kuin lavalla olisi herätty ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. 

Kenellekään ei liene yllätys, että Maria Lund osaa laulaa, mutta nautin kovasti myös Rickyn (Martti Manninen) soolosta sekä gangsterien yhteisesityksestä (Curtis - Lauri Ketonen, TJ - Anssi Valikainen, Pablo - Mikko Jokinen) Nunnien esitykset olivat ihan mahtavia. Sisar Maria Lazarus (Tuija Piepponen) vei lavan suvereenisti ja nuoren noviisin (Pauliina Saarinen) ääni kajahti kyyneliä nostattavasti. Myönnän, liikutuin lopun tunnelmissa useampaan kertaan, vaikka sävy kokonaisuudessaan keveä olikin. 

Samppalinnan pyörivä katsomo oli hyödynnetty viimeisen päälle. Sillä vältyttiin monimutkaisilta lavastemuutoksilta, vaikka keskusmoduuli taipuikin moneen. Tykkäsin ratkaisuista. 

Hivenen esitys tuntui pitkältä. Ehkä siirtymät ja katsomokaruselli pidensivät. Nunnia ja konnia on kuitenkin erittäin laadukasta kesäteatteria ja ihanan ajaton tarina. Elokuvan nähneet eivät ehkä kaikkea suoraan tunnista, mutta silloinhan voikin keskittyä tarinan kulkuun ja vain nauttia musiikista. Katsomo oli keskiviikon iltapäivänäytännössä viimeistä paikkaa myöten täynnä, mutta kannattaa kuitenkin kokeilla vieläkö lippuja löytyisi jäljellä oleviin näytäntöihin. Esitys on hintansa väärtti. 

Naistenviikon haastepostaus: Lempparilistan naisia viime vuodelta

Naisten viikon haastepostaus. Emäntänä Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Pari päivää mökillä enkä avannut sen paremmin kirjaa kuin konettakaan. Taitavat siis jäädä naistenviikon postaukset aika minimiin. Jos nyt kuitenkin jotain koittaisi... vaikka sitten jotain kliseistäkin kliseisempää...

Luenko enemmän mies- vai naiskirjailijoita? 

Olen joskus kyseistä kysymystä varten listojani tarkastellutkin (esim. täällä), mutta tällä hetkellä minun täytyy sanoa, etten rehellisesti tiedä nykytilannetta. Kirjailijan sukupuolella ei ole minulle käytännössä merkitystä lukemista valitessa. Kirjaa tulkitessa saatan asian joskus tarkistaa, vaikka useimmiten tunnustan jättäväni kirjailijan aikalailla huomiotta keskittyessäni itse tarinaan. Taidan kiinnittää kirjailijan sukupolveen huomiota lähinnä silloin, kun
a) kirjasta löytyy minua ärsyttävää, ihastuttavaa tai muuten kiinnostavaa asenteellisuutta, joka on jollain tavalla sidoksissa sukupuolirooleihin
b) kirjasta löytyy henkilö, joka jollain tavalla rikkoo noita yllämainittuja rooleja

Tehdäänpä tässä nyt tällainen ihan perinteinen listaus lempparilistani kirjoista, joiden

- kirjoittaja on nainen
- joku päähenkilöistä on perinteistä roolikuvaa jollain tavalla rikkova tyttö / nainen

Niin, ja kolmantena sääntönä, että olen lukenut kirjan viimeisen vuoden aikana eli heinäkuusta 2015 tähän päivään...

Tästä lähtee:

Vera Vala & Arianna de Bellis - Sieltä tämä löytyi heti heinäkuulta 2015 ja löytyy muuten myös tämän vuoden heinäkuulta. Arianna on ehkä aika tyypillinen naissalapoliisi eli rohkea, välillä vähän tyhmänrohkea ja teorioissaan älykäs. Erilaiseksi hänet tekee herkkyys ja haavoittuvuus, joka usein unohtuu miesten perinteisissä rooleissa toimivista naishahmoista. Menneisyyden haamut ja rakkauden kiemurat satuttavat Ariannaa, vaikka hän sitten urheasti jatkaakin eteenpäin.

Katja Kettu & Yöperhosen Irga Kun tyttö hiihtää rakkauden perässä rajan yli Neuvostoliittoon, joutuu siellä vankileirille ja selviää, aina vain selviää. On hänessä pakko olla jotain erityistä. Tarina ei ole kaunis eikä päähenkilö hyveellinen, mutta häntä on pakko ainakin kunnoittaa.

Gail Carriger & Steampunk tyttökoulun teinivakoojattaret - Hulvattomat, itsepäiset, persoonalliset ja ah, niin viihdyttävät. Ei tarvitse olla vakava, ollakseen vakavasti otettava, vaikka olisikin teininä opettelemassa vakoojaksi. Myös Parasol Protectoraten sieluton sankaritar on aivan mahtava tuttavuus.

 Milja Kaunisto ja kreivitär Marie-Constance de Boucard. Hento ja hemmoteltu nuori kreivitär onkin jotain aivan muuta. Kasvatuksensa vangiksi jäänyt nainen oppii selviytymään hengissä, vaikka sitten Ranskan vallankumouksen kiemuroissa. Myös ajankuva on Milja Kauniston kirjoissa aivan mahtavaa luettavaa. Oli kyse sitten keskiajasta tai 1700-luvusta.

Agatha Christie ja Neiti Marple - Need I say more? Samoin Tuppence on aivan mahtavan itsenäinen ja itsepäivänen aikana, jolloin nainen edelleen nähtiin kodin hengettärenä ja kauniina koristeena. Vaviskaa roistot!

Sarah J. Maas & Celaena Sardothien Salamurhaajatar, kuningatar, traumatisoitu nuori tyttö, puoliverinen... ennen kaikkea hyväsydäminen selviytyjä. Fantasiatarinaa lukee henkeään pidättäen ja päähenkilölle hyvää toivoen.

Sofi Oksanen ja Norma Ei ollenkaan tavallinen lyyli tämä tyttö, vaikka erilaisuus ehkä sitten kuitenkin on satujen perua.

Tuula Havaste: Maan vihat 
Luettavaksi kanssabloggaajalta 

Sitten on tietysti Tuula Havasteen Kertte. Piispantappaja-Lallin vaimosta Arimo-sotilaan naiseksi Tokholmiin. Kertte tekee, mitä on pakko ja mitä mieli halajaa.

1100-luvun Suomen kansanperinne, taikausko sekä uuden uskonnon tuomat uhkaavat muutokset kehystävät erikoislaatuisen naisen matkaa niin ajassa, paikassa kuin naiseudessakin. Aikana, jolloin nainen on miehestä riippuvainen, ottaa Kertte vastuun omasta kohtalostaan eikä taivu miehen tahtoon.

Maan vihat on sarjan toinen osa. Kertte on suostunut piispan miehen Arimon matkaan pelastaakseen kirveellä piispan surmanneen miehensä koston kourista. Matka vie kauas meren yli Tokholmiin, jossa Kertte joutuu tutustumaan myös piispan edustamaan uuteen uskoon. Vanhat hyvät taiat ja uskomukset määrätään vääriksi, eikä noituudesta hyvä seuraa. Kertte näkee talojen vainajat eikä taivu sen paremmin Arimon kuin käskynhaltija Pärtyn komentoon. Vaan mitä voi "vain" nainen vahvojen miesten edessä? No, ainakin päättää oman elämänsä suunnasta ja paikasta jälleen kerran.


Naistenviikolla kirjabloggaaajat keskittyvät erityisesti erilaisiin (nais)näkökulmiin tai näkökulmiin naiseuteen kirjallisuudessa tai muuten vaan. Kannattaa kurkata lista hasteeseen osallistuvista blogeista täällä.
Ensimmäisen postaukseni aiheesta löydät täältä. 
Edit: Naistenviikon päätöspostaus täällä.

Naistenviikon haastepostaus: Neitsyt ja äiti

Naisten viikon haastepostaus. Emäntänä Tuijata. Kulttuuripohdintoja. 

Astuvan ukoksi sanotaan, mutta mistä sen näkee, ettei olekin akka? 

Naistenviikkoa vietetään 18.7. - 24.7.2016. Välillä harmittaa. Miksi ihmeessä edelleen tarvitaan erillisiä päivä tai viikkoja muistuttamaan, että puolet ihmiskunnasta on olemassa? En pidä jalustalle asettamisesta. En myöskään pidä sorrosta, alentamisesta ja väheksymisestä (kenenkään kohdalla). Tosiasia lienee, että maailman monessa kolkassa naisella ei edelleenkään ole muuta kuin korkeintaan esineellinen arvo. Väkivalta ja alistaminen ovat arkipäivää liian monelle.

Tiedän olevani onnekas. Asun maassa, joissa monista epätasa-arvon ilmentymistä huolimatta oloni on turvallinen, saan valita kotiäitiyden ja uran välillä, omistan, voin ilmaista itseäni vaikka kirjoittamalla blogia. Mieheni on aina tukenut työsuunnitelmiani ja valittamatta tehnyt ruokaa, hoitanut lapsia ja huushollia. Siivouksessakin olemme tasaisesti yhtä huonoja. Kasvatukseni kiteytyy seuraavaan keskusteluun vähän yli kymmenvuotiaan Minnan ja isänsä välillä:

Iltakävelyllä kodin suuntaan: 
- Haluan olla poika - he saavat olla ulkona pidempään! Tämä ei ole reilua
- Ei se ole kiinni sukupuolesta. Huomenna on koulua. 
- Pojat saavat muutenkin tehdä, mitä haluavat ja missä haluavat

Isä pysähtyi
- Minna, älä ikinä ajattele, ettet saisi, koska olet tyttö. Sinä voit tehdä ja osaat mitä vain.

Sitten jatkettiin kotiin. Kumpikin omissa mietteissämme. 

Tämä keskustelu on aina ollut kirkkaana mielessäni. Toki olen myös saanut tehdä töitä (miesvaltaisissa)yhteisöissä, joissa tytöttely on ollut todella vähäistä ja tehtäviä on jaettu innon ja osaamisen mukaan eikä sukupuolen. Onnekseni en myöskään ole ujo. Minua kommentoineet ovat aina saaneet vastineen ja varsinkin vanhemmiten olen myös oppinut vaatimaan. Ympäristön asettamat roolit istuvat kuitenkin tiukassa. Vieläkin huomaan pohtivani "voinko" tilanteissa, joissa miehet yleensä vain menevät ja tekevät.

Huora vai madonna? Hyvä äiti vai...? Rooleja on tarjolla muutama.  Mitäs, jos oltaisiin "vain" naisia, siis ihmisiä kukin omine toiveinemme ja valintoinemme?

Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Äänikirjan lukijana: Kaija Kärkinen 

Kirja on kokoelma Anna-Leena Härkösen Anna-lehteen kirjoittamia kolumneja vuosilta 2003-2011.
Lyhyet tarinat pohtivat naisena olemisen haasteita sekä eroja miehen ja naisen ajattelutapojen välillä. Lyhyet, muutaman minuutin jutut sopivat erityisen hyvin äänikirjamuotoon. Niitä voi kuunnella yhden tai muutaman sopivissa väleissä. Kaija Kärkisen lukemista on miellyttävä kuunnella. Hän saa ääneensä elävyyttä, muttei ylinäyttele.

Jotkin kohdat kolahtivat. Se on oikeasti kumma juttu, miten leikkipuistossa äidille tulee aina pissahätä juuri silloin kuin sieltä ei saa lasta lähtemään millään pois tai, miten töissä käyviä äitejä syyllistetään (välillä erityisesti toisten (koti)äitien taholta). Meillä myös taitaa olla samanlaiset jääräpäät lapsina ja olemme yhtä lailla tuiskahtelevia ja välillää ajatuksissaan poissaolevia tai kodin ulkopuolisten juttujen takia pahantuulisia äitejä - ja podemme käytöksestämme samalla tavalla huonoa omatuntoa.

Äitiyteen liittyvät jutut siis osuivat ja upposivat. Hieman vähemmän tunnistin itseäni kiiltovoidepurkkia himoitsevassa naisessa (minä olen nyt lomalla kulkenut 99% täysin ilman meikkiä) tai miehelle dramaattista puhelua soittavassa vaimossa (meillä on menty tekstareilla jo vuosikausia reissujen aikaan), mutta kaipa se noinkin voi muilla olla. Ajan kuluminen kirjoittamisajankohdasta näkyy välillä teknologiakuvauksissa - enää ei mene ihan samalla tavalla nettiyhteyksien ja IT-huoltojen kassa - onneksi.

Tietty noista tekstareista voisi kertoa ainakin meillä näkyvän, aika klassisen eron miehen ja naisen välillä. Kun minä kirjoitan puolittaisen romaanin tapahtumineen, vastaa mies "Tout ok" eli "Kaikki ok" ...  Sisältyyhän tuohon tietysti kaikki oleellinen, mutta joskus olisi kiva kuulla vähän pidempää tarinaa kotoa tai reissun päältä. Riippuen kumpi tien päällä kulloinkin on.

Kirjan niminovelli "Laskeva neitsyt" kertoo osuvasti naisten ja miesten logiikan erilaisuudesta. Toiset tietävät ja toiset olettavat tietävänsä, kun kerran logiikka niin määrittelee... (okei, tuo oli ehkä vähän ilkeästi sanottu, mutta noin minä tuon tulkitsin...) Tai sitten on kyse vain aiheiden erilaisesta kiinnostavuudesta.

Kaikkiaan Anna-Leena Härkösen Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia on viihdyttävä, mutta myös ajatuksia herättävä kokoelma juttuja naiseudesta.


Naistenviikolla kirjabloggaaajat keskittyvät erityisesti erilaisiin (nais)näkökulmiin tai näkökulmiin naiseuteen kirjallisuudessa tai muuten vaan. Kannattaa kurkata lista hasteeseen osallistuvista blogeista täällä.

Edit perjantaina : Kakkospostaukseni täällä. 
Toinen edit: Kolmaspostaus täällä.