Levillä

Hiihtoloma oli ja meni ihan hurjan nopeasti. Tietysti, kun kerran oli kivaa. Tällä kertaa lähdimme etelän sijasta pohjoiseen, sillä emme ole kukaan koskaan olleet Lapissa lomalla.

Levi valikoitui lomakohteeksi lähinnä kahdesta syystä.

1) Sinne on helppo mennä lentokoneella (meillä ei alle viikon matkalla olisi autoa mukana)

2) Airbnb asunto löytyi kävelymatkan päästä palveluista (sama peruste kuin edellisessä)

Lomakohteestamme kertoessani sain lieviä varoituksia bilepaikasta, hiihtoloman ruuhkajonotuksista ja turistitulvasta.

Viimeksimainitun totesin meitä todennäköisesti häiritsevän kaikkein vähiten. Mitäpä tällaiset etelän elävät Lapissa olisivat muuta kuin turisteja ? Toki raitilla kuuli enemmän englantia ja ranskaa kuin suomea, mutta mikäs siinä. Ranskaa meidänkin perheemme käyttää keskinäiseen kommunikointiin.

Bilemeteliä emme kuulleet laisinkaan. Asunto oli sen verran keskustasta syrjässä, ettei bilepaikkojen musiikki olisi sinne edes kuulunut, mutta en kyllä mielestäni kohdannut mitään meteliä ravintolaillallisilta palatessakaan.

Ravintoloihin tosiaan kannatti pöydät varata etukäteen, mutta muuten emme kokeneet varsinaista ruuhkaa. Rinteessä näytti iltapäivisin olevan jonkunlaisia hissijonoja, mutta me olimme liikkeellä yleensä aamupäivällä ja muutenkin jonot kyllä etenivät reippaasti.

Ei siis mitään valittamista meidän suunnaltamme. Pidimme Levistä kovasti.


Kolmekymmentä astetta

Espoon loskaa ei tullut ikävä missään kohtaa, mutta aikalailla kelit vaihtelivat ti-su välisenä aikana. Kymmenen asteen pakkasesta laskettiin rapsakkaan melkein kolmeenkymmeneen pakkasasteeseen, sitten lämpötila nousi 15 astetta, mutta samaan tahtiin nousi myös tuuli, joka yhdistettyä lumimyräkkään sai meidät viettämään yhden iltapäivän takkatulen ja Menolippu - lautapelin ääressä. Lauantaina sitten oltiin auringossa ja plussan puolella. Lämpötilat vaihtelivat kelistä toiseen siis noin 30 asteen verran!

Kelimuutokset eivät kuitenkaan pahemmin menoa haitanneet. Isot kokeilivat lumilautailua, pieni oli hiihtokoulussa kahtena aamuna ja isäntä paineli pitkin Levin latuja kilometrikaupalla. Jopa minä pistin laskettelusukset jalkaan 12 vuoden tauon jälkeen. Yllättävän hyvin kroppa muisti liikkeet ja onneksi pää pysyi kylmänä ja vauhti hallinnassa. Tosin silti jouduin parantelemaan pohjekramppeja pari päivää...

Hiihtokoulut ja yksityisopetus lumilaudalla osoittautuivat hyviksi valinnoiksi. Ensinnäkin vanhempien ei tarvinnut tehdä muuta kuin maksaa - sain rauhassa keskittyä selviämään omista mäkilaskuistani. Toiseksi, lapset tuntuivat oikeasti jotain oppivankin.

Silti taisi murtomaahiihto olla meidän perheessämme se suositumpi hiihtolaji. Isäntä ja esikoinen kiersivät Levin kierroksenkin (17km) ja me muut sitten vähän pienempiä. Eikä muuten ollut laduillakaan ruuhkaa, vaan sai hiihtää omaan tahtiin ihan rauhassa.

Hiiihdon lisäksi kävimme illan poroajelulla. Tarkoituksena oli samalla bongata revontulia, mutta tällä kertaa näkyvissä oli vain tähtiä. Ihanaa sekin. Toinen "turistivierailu" tehtiin Levin Jäägalleriaan Luvattuun maahan. Oli hauska yllätys, että jääveistosten teemana oli Harry Potter juuri nyt, kun kuopus on kirjasarjasta ihan innoissaan.


Herkkuja, herkkuja 

Ruoan suhteen Levi pääsi vähän yllättämään tasollaan. Jotenkin odotin vähän sellaista mitäänsanomatonta turistimössöä, mutta kävikin vähän toisin. Lautaselta löytyi hienoja raaka-aineita taidolla valmistettuina.

Aloitimme vahvasti Kings Crab -ravintolan kuningasrapu-annoksilla. Erittäin suositeltavaa (varsinkin, kun ravut ja muut tarjottavat otukset kuulemma ovat kaikki msc-sertififoituja!)

Pihvipirtti tarjosi elämäni tähänastisista varmasti parhaan poropihvin. Sen pehmeys ja mureus ja maukkaus oli aivan omaa luokkaansa ja seurana tarjotut valkosipuliperunat kirjaimellisesti sulivat suussa. Kalapainotteinen alkuruokabuffetkin  näytti hienolta, mutta olimme kaikki aika väsyneitä, joten söimme "vain" pihvit.

Northern Cowboy tarjosi meksikolaistyyppistä ruokaa ja mukana oli tietysti myös porotacot. Tuhosimme aikamoisen satsin nachoja, tacoja ja quesadilloja lounaaksi. Hiihto antaa ruokahalua.

Viimeisestä, muttei suinkaan vähäisimmästä ruokaelämyksestä vastasi Asia-ravintola, jonka take away vei kielen mennessään. Varsinkin tulinen rapuannos oli sen tasoinen, että harvemmin tulee vastaan pääkaupunkiseudullakaan,

Oli myös aika huvittavaa seurata, miten vahvasti yksi brändi hallitsee Levin ruokatarjontaa. Kolme viimeksimainittua, täysin toisistaan poikkeavaa ravintolakonseptia kuuluivat kaikki Hullu Poro - ketjuun.


Mentäiskö uudelleen? 

No ihan varmasti. Tosin ottaisimme mukaan jokaiselle varusteet murtomaahiihtoon. Silloin olisi matkabudjettikin huomattavasti pienempi. Välinevuokraan, hissilippuihin ja hiihtokouluun sai kulumaan euron jos toisenkin. Ladut olivat ilmaiset.

Airbnb osoittautui erittäin hyväksi vaihtoehdoksi  myös Levillä. Paritalon puolikas (no, vähän mökkimäinen, mutta kuitenkin) oli erittäin hyvin varusteltu. Sieltä löytyivät niin pesukoneet, kuivauskaapit, sauna kuin takka puineen ja etäisyys keskustan palveluista oli juuri sopiva. Oli  myös kiva huomata, että vieraat ihan oikeasti otettiin huomioon. Tuli hyvä mieli, kun tuvan pöydällä olivat vastaanottamassa tulppaanit maljakossa ja pullo kuohuvaa.

Suksilla Levillä - polkupyörällä Islannissa

Hiihtolomaviikko pääsi tänä vuonna vähän yllättämään. Syynä lienee, etten muutamaan vuoteen ole kyseisestä helmikuun tauosta päässyt nauttimaan laisinkaan. Toisaalta olen myös osannut pitää alkuvuonna työtahdin kurissa, eikä loman tarve siksi päässyt kasvamaan liian epätoivoiseksi.

Oli miten oli, tänä vuonna lähdettiin perheen kanssa Leville. Kobo tietysti kulki mukana uskollisesti, mutta kovin paljon en kirjoihin ehtinyt keskittymään. Niiden sijasta loma kului hiihtäen, lasketellen ja perheen kanssa poroja ja nähtävyyksiä ihmetellen. Ihan niin kuin hiihtolomalla pitääkin. Toki aikaa löytyi myös takkatulen ääressä oleiluun tekemättä mitään ja voitin minä pari erää Menolippuakin.

Levistä lisää vielä toisessa kohtaa blogia. Jotain ehdin lomalla sentään lukemaankin ja tässä muutama sananen kirjasta, joka sopi Lapin talvisiin maisemiin ja aktiiviseen lomaan yllättävänkin hyvin.  Tosin ihan noin extreme-touhuja emme tosiaankaan harrastaneet, vaikka kelit kyllä olisivat mahdollistaneet kaikenlaiset äärikokeilut. Lämpötilavaihtelu kun oli vajaassa viikossa yli 30 asteen verran.

Minä tyydyin tällä kertaa lukemaan takkatulen ääressä nojatuoliin käpertyen.

Matti Rämö: Polkupyörällä Islannissa 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Matti Rämö on kirjoittanut useammankin kirjan yksin tehdyistä pyöräilymatkoista eksoottisissa ympäristöissä. Valitsin tarkoituksella lomalukemiseksi hänen Islantiin sijoittuvan matkapäiväkirjansa, sillä arvelin viileisiin äärioloihin sijoittuvan reissukuvauksen sopivan hyvin hiihtoloman pakkaskeleihin. Toki tarjolla olisi ollut saman kirjoittajan "Jäämerikierroskin", mutta Islanti houkutti myös eksoottisuudellaan.

Se ainakin tuli kirjaa lukiessa selväksi, etten tule ikinä kiertämään Islantia polkupyörällä. Muuten haluan sinne aivan ehdottomasti käymään, mutta kuvaus kylmästä kesäkelistä ja polkupyörää (ja sen polkijaa) riepottelevista arktisista tuulista ja jyrkistä mäkinousuista ei todellakaan ole minun teekuppiani.

Matkakertomus on kirjoitettu päiväkirjan muodossa. Rämö kertoo aika yksityiskohtaisesti rutiineistaan, aikatauluistaan ja tekemisistään matkan aikana, mutta samalla hän myös höystää tekstiään Islannin historiaan liittyvillä tarinoilla, kuvauksilla matkalla kohtaamistaan ihmisistä sekä myöskin tuntemuksistaan. Tuulen aiheuttama epätoivo ja kiukku vaihtelevat maisemien kauneuden aikaansamaan euforian kanssa. Lukija pääsee elävästi mukaan raskaalle reissulle mukavasti nojatuolissa istumalla.

Päiväkirjamuoto on sekä kirjan paras että hankalin anti. Kartan ja kalenterin avulla matkan etenemistä seuraavalla saa hyvän kuvan kierroksen vaiheista, mutta samalla kerronta on hajanaista ja aiheet vaihtelevat melko satunnaisesti. Kieli on helppolukuista, vaikka välillä Rämö innostuukin hivenen koukeroisiin korulauseisiin ja miltei hengellisiin vuodatuksiin, mutta kukapa sitä ei yksinään pyörällä rehkiessä upeiden ja samalla äärimmäisen julmien maisemien keskellä vähän herkistyisi.

Polkupyörällä Islannissa soveltui oikein hyvin hiihtolomalukemiseksi ja varmasti lähden Rämön seurassa vielä muuallekin, vaikka Himalajalle, jossa kaiketi sitten ihmetellään taas jyrkkiä nousuja ja hurjia laskuja vielä Islantiakin enemmän.