10.7.2022

(Luku)päiväkirja: Kahvia ja korvapuusteja laiturilukemistoon eli ruokaa romaaneissa


Lienee jonkinlaista itsensä kiduttamista, kun lukee herkkuja ja kokkausta kuvaavia kirjoja koronan vietyä sekä haju- että makuaistin. Vielä pahempaa on tietysti nähdä isäntä ja kuopus leipomassa vadelma-pistaasicharlottaa... Koronakesäloma siis jatkuu edelleen. Lepäillään, syödään (muiden makuaisti toimii) ja minä olen kieltämättä lukenut aika paljon. 

Vaikka makuaisti ei toimi, on minulla kuitenkin enemmän nälkä kuin normaalisti. Siis ihan rehellinen, vatsassa kurniva nälkä. En tiedä, johtuuko tuo koronan vastustamisen vaatimasta lisäenergiasta, makutyydytyksen puutteesta vaiko sitten siitä, että nyt on lukulistalle päätynyt parikin melko lailla ruoan ympärillä pyörivää romaania. 

En valita. Erilaisuudestaan huolimatta samankaltaiset viihdepläjäykset ovat oivallinen lisä kenen tahansa laiturilukemistoon. 

Maija Kajanto: Korvapuustikesä
Ekirja / Storytel 

Nelli Hietala: Maailmanlopun kahvila 
Ekirja / Storytel 

Kummassakin kirjassa kehitetään kahvilaa ja tehdään urakalla ruokaa. Maailmanlopun kahvilassa Aurelian täti on suunnittelemassa puutarhanähtävyyttä, jonne tietysti tarvitaan myös yleisöä hellivä ruokatarjonta. Korvapuustikesässä Kristan isoäidin kahvila Koivu tarvitsee vetäjää, isoäidin loukattua itsensä. 

Aurelia siis laittaa ruokaa remonttiporukalle ja päätyy jo lapsuudesta tutun remonttireiskan vällyjen alle. Krista puolestaan lämmittelee lukioaikojen suhdetta ja pyörittää siinä sivussa kyläkahvilaa, ja ihastelee nuoren kunnanjohtajan kauniita silmiä. 

Siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuivatkin, jollei niiksi lasketa rentoa kirjoitustapaa ja hauskoja dialogeja. Viimeksimainitut ovat ehkä piirun verran hauskempia Maailmanlopun kahvilassa ja välillä vähän tekopirteitä Korvapuustikesässä, mutta sujuvaa luettavaa kuitenkin.

Kumpikin päähenkilö on omalla tavallaan kiinnostava ja omanlaisensa. On todella miellyttävää lukea kerrankin jostain muusta kuin kauniista, kokemattomasta ja vähän naiivista tyttösestä tai siitä homssahtavasta, mutta rakastettavasta keski-ikäisestä tädistä, jotka molemmat ovat viihdekirjallisuuden standardihahmoja. Krista on toki huomattavasti maanläheisempi henkilöhahmo kaikista traumoistaan huolimatta, biologisen kellon kanssa tuskailevaan Aureliaan verratessa.

Toisaalta, vähän pitää hörhö ollakin tarinassa, jossa kummittelee ja yliluonnolliset voimat suojelevat kartanoa ja sen omenapuita. Kyläkahvilan pitäjän taas kuuluu pitää jalat tiukasti maassa ja sydänkin kurissa, jotta saa elämän sujumaan. Ihan parasta oli se, ettei kumpikaan naisista kaipaa prinssiä pelastamaan, ainakaan perinteisessä mielessä, ja molemmilla on vahvoja naisia myös  ympäristössään. Varsinkin Korvapuustikesän kuvaus ystävyyden voimasta ja sen tarpeesta oli jotenkin ihana. 

Miljöötkin ovat kirjoissa laiturilukemiston korkeampaa tasoa. Vanha, ränsistynyt kartano syyspimeillä ja perinteinen kyläyhteisö kesäauringossa. Mitä voisi pyytää enempää? Pidin kovasti molemmista ja Korvapuustikesä sai taas haaveilemaan muutosta jonnekin maalle. Tiedän, selviäisin siellä ehkä kuusi kuukautta ja palaisin sitten häntä koipien välissä kaupunkimaisempaan ympäristöön, mutta ainahan sitä voi haaveilla - varsinkin kesälomalla. 

Viihdyin molempien kirjojen parissa. Maailmanlopun kahvila tuottaa hieman enemmän traditiosta poikkeavan tarinankaaren, mikä virkistää näin "hömpässä" jo täysin marinoitua vanhempaa lukijaa. Samoin riemastuttaa se, ettei Korvapuustikesäkään sorru vaaleanpunaiseen hattaraan edes lopussa, itse asiassa ei varsinkaan lopussa. 

6 kommenttia:

  1. Toivottavasti saat pian makuaistisi takaisin. Oletko kokeillut Tik Tokissa näkemääni kikkaa, jolla moni on saanut makuaistin takaisin. Siinä kuumennetaan appelsiinia kuorineen kaasuhellalla, kun kuori on mustaa, se poistetaan ja appelsiini sen sisällä sekoitetaan ruskeaan sokeriin. Kannattaa testata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttäisi tulevan pikkuhiljaa takaisin. Aika hauskan kuuloinen kikka, mihinköhän tuo perustuu ?

      Poista
  2. Bongasin Korvapuustikesän äänikirjasovelluksesta eilen ja laitoin talteen, Maailmanlopun kahvilan olen unohtanut. Kiva kuulla, etteivät ole ihan tusinaviihdettä kumpikaan!
    Koska olet sairastanut? Mulla palasi makuaisti noin viikko kuumeen kaikottua, ruokahalu ei valitettavasti kadonnut eli vähän sama tilanne kuin sulla. Hajuaisti oli pidempään poissa, noin 3 vk päästä haistoin ihan ensimmäisenä sitruunaisen pesuaineen. Hullu akka kun kiljui riemusta kun pesee moppia koiranpennun lätäkön siivottuaan 😂
    Nyt on kulunut melkein 4 kk ja on kaksi asiaa joita en haista vieläkään. Koirankakka (kiva!) ja keittymässä oleva kahvi. Jälkimmäisen tuoksua vähän kaipaan, saa nähdä palaako se joskus. Olen ihan hiljattain työntänyt nenäni kiinni siihen suppiloon enkä haista yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta on kaksi viikkoa oireiden alkamisesta. Maistan jotain, haistan mm hajuveteni. En ole ollenkaan normitasolla vielä. Saa nähdä, mihin päätyy.
      Kahvin tuoksun puuttuminen on tosiaan harmillista (minullakin).

      Poista
  3. Kumpaakaan en ole vielä ehtinyt lukea, mutta jo kertomasi perusteella uskon ihastuvani molempiin henkilöhahmoihin. Ai että rakastan viihdekirjoissa ”aikuisia naisia” (rasittava termi), jotka eivät mahdu juuri noihin mainitsemiisi stereotyyppisiin kategorioihin.
    Maallemuutto-haaveet olen ratkaissut hankkimalla kakkoskodin maalle, silloin voi larpata maalaisidylliä, mutta tarvittaessa pötkiä turvaan suburbaniaan kun siltä tuntuu 😅 Tämähän toki ei tarkoita sitä, ettenkö säännöllisesti yrittäisi ylipuhua miestä ostamaan kanssani milloin mitäkin mummonmökkiä, vanhaa kansakoulua tai meijeriä 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on virkistävää, kun sankarittaret eivät ole ihan standardikamaa :-)
      Kakkoskotia meille ei voi edes harkita, kun jo nyt perhe jakautuu kahteen maahan. Tavallaan se isännän pieni Biarritz kämppä on se kakkonen, mutta siitä on maaseutuidylli kaukana, vaikka kiva paikka onkin.
      Kolmas ylläpidettävä ja vierailtava paikka olisi jo liikaa...

      Poista