Lauantai 20.3.2021
Joopa, sisustus näyttää vähintäänkin mielenkiintoiselta. Pahvilaatikoita ja pölykoiria olohuone puolillaan. Olen taas tilannut ruokaostokset netin kautta. Kätevää muuten, mutta pahvilaatikoita kertyy meidän tuotemäärällämme turhan monta ja sitten niiden poisvienti aina venyy.
Pahvilaatikoiden joukossa on tällä kertaa myös robotti-imuri, jonka toivon tuovan edes pientä helpotusta siivoushaasteisiin. Kunhan nyt joku ehtisi ottamaan sen pois tuolta laatikosta ja hoitamaan asetukset kuntoon. Vanhaa imuria ei kukaan tietenkään ole edes näyttänyt huushollille koko viikkona.
Arvasitte oikein. Työtahti kiihtyy.
Lukeminenkin on jäänyt äänikirjakuunteluun ruokaa laittaessa ja nukkumaan mennessä. Muuta ei oikein ehdi. Ihan hyviä kirjoja kuitenkin.
Kuuntelin loppuun kaksi jo jonkin aikaa kesken ollutta.
Matt Haigin Kuinka aika pysäytetään tuotti jonkin verran vaikeuksia. Piti oikein miettiä syitä, sillä sinänsä ajatus hitaan vanhenemisen vuoksi satojen vuosien ikäisestä miehestä on mielenkiintoinen. Ehkä vastahakoisuuteni johtuu haikeudesta, joka tuntuu päällimmäisenä tarinaa kuunnellessa. Jotenkin sitä kaipaisi ennemminkin piristävää iloisuutta, kuin melankolista rakkaudenkaipuuta. Toisaalta syynä voi myös olla lukijan tapa aina välillä kuulostaa hieman kyllästyneeltä tai ylimieliseltä. En oikein osaa selittää, jotenkin äänen sävyssä ja intonaatiossa oli hetkittäin jotain nuorten teinipoikien "asennetta".
Lace and Lies oli sitten taas sellaista "pirteää murhatarinaa". Vähän hötöä huttua, mutta mukavilla henkilöhahmoilla ja neulomisesta on aina mukava lukea. Tällä kertaa vampyyrit olivat vähän vähemmällä sarjan nimestä huolimatta (Vampire Knitting Club), mutta loitsuja tarvittiin matkan varrella ennen kuin tv-tuotannon neulomisohjelman yhden esiintyjän murha ratkesi. Kevyttä kuunneltaaa, josta ei saa painajaisia.
Somepohdintaa
Koko viikon on somessa pyörinyt erinäisiä tärkeitä keskustelunaiheita. Naisten ihan todelliseen väkivallan uhkaan perustuva turvattomuuden tunne nousi päällimmäiseksi. Jotenkin tuntuu oudolta ajatella, ettei osa miehistä kykene ollenkaan sisäistämään, miksi näin on. Miksi pyydämme ystävää laittamaan viestiä, kun hän on päässyt turvallisesti kotiin...
#notallmen - No ei kai, mutta mistäs sitä kadulla kulkiessa tietää, ketä varoa. Pakko varoa jokaista. Oli jotenkin pysäyttävää lukea naisten käyttämistä varokeinolistoista. Jokaisesta listasta olen itsekin käyttänyt suurinta osaa. Avaimet kädessä, puhelin valmiina, reitin valinta valoisampaan, toiselle puolelle tietä siirtyminen, puolijuoksua "turvaan" eli kotiin... Jokainen nainen on myös joutunut, varokeinoista huolimatta, jonkinlaiseen uhkaavaan tilanteeseen useammin kuin kerran - niin minäkin.
Eikä kyse ole pelkästään uhkaavista tilanteista tai toteutuneista kauhukuvista. Kaikki naisiin kohdistuva seksuaalissävytteinen pilailu, ulkonäkökommentit, alentuva tai alentava arviointi vaikuttavat osaltaan naisvihamielisen ilmapiirin syntymiseen. Verbaalisesta mitätöimisestä on lyhyt matka fyysiseen vallankäyttöön, sen tuntumiseen oikeutetulta.
Voin vain toivoa kasvattaneeni poikia, jotka eivät ole uhka yhdellekään naiselle (tai kenellekään muullekaan), jotka osaavat myös avata suunsa puolustamaan uhattua ja myös ilmaista paheksuntansa halveeraavaa pilailua tai sanailua kohtaan.
Lupaan itsekin reagoida vielä vahvemmin esim. kielenkäyttöön ja vitsien sävyyn työpaikalla. Jos jonkin kuuleminen tuntuu ikävältä, aion myös sanoa sen ääneen, vaikkei juttu suoraan minuun kohdistuisikaan. Myönnän ihan viime vuosinakin olleeni välillä hidas reagoimaan. Olen jäänyt miettimään, miten asian ilmaista ja sitten on tilanne ollut ohi. Nyt pitää opetella taas avaamaan suu silläkin riskillä, että sieltä hyppää joskus sammakoita.
Aktiivisesta viikonlopusta tulee hyvä mieli. Itse asiassa olen saanut hyvän mielen pääasiassa siitä, että kotia on järjestetty oikein urakalla ja pahvilaatikoita kannettu kierrätykseen sylikaupalla. Sitä paitsi, robotti-imuri toimii!
Melkein pelottavaa, miten hyvin se osaa löytää tiensä. Lopuksi kuului vain ilmoitus "Finished cleaning. Returning to the dock..." ja Rolle rullasi latauspisteelleen eksymättä, vaikka olin nostanut aloittamaan siivouksen ihan jostain muualta. Kyllä teknologia on ihmeellistä.
Rollen toimet olivat myös todellinen sunnuntain ohjelmanumero. Meitä taisi välillä olla kokonainen rivi ihmettelemässä sen toimintaa. Tiedän, siinäkin ajassa olisi ehtinyt sitten siivoamaan kaikkea sitä, mihin Rolle ei ylettynyt, mutta tänään meni viihteen puolelle.
Lukeminen sitten on vähän jäänyt. Niin myös neulominen. Tänä viikonloppuna olen availlut laatikoita, asentanut tekniikkaa, siivonnut vanhoja papereita, sekä vahtinut Rollea. Vaihtelu virkistää.
Illalla toki luen vielä, jos nyt Voice of Finlandilta ennätän.
Loppuun luettuja :
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti