Tässä juuri jaettiin taas Finlandia-palkintoja. Tämän vuoden Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista en ollut lukenut ensimmäistäkään, en myöskään tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista. Kaunokirjallisuuden ehdokkaista olin lukenut yhden.
No, vielä ehtii. Kirjat eivät katoa minnekään. Sainhan minä vihdoin luettua viime vuoden Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittajankin!
Marisha Rasi-Koskinen:
Auringon pimeä puoli
Auringon pimeä puoli
Oma ostos Totolle
Ostin kirjan Totolle jo kauan sitten. Ajan olemus ja mahdollisuus aikamatkustamiseen olivat meillä pöytäpuheissa yleinen aihe Toton luettua madonreikä-teoriasta Stephen Hawkingin lapsille suunnatusta elämäkerrasta. Madeleine L'Englen Hyppy ajassa kiinnosti myös, eikä ainakaan vähentänyt aikamatkailuinnostusta. Olisi siis luulla, että ajan olemusta pohtivassa romaanissa olisi ollut jotain houkuttelevaa.
Luulo ei taaskaan osoittautunut tiedon väärttiksi. Toto ei ole tähän kirjaan vieläkään tarttunut, mutta minä luin ja onhan se Toton hyllyssäkin edelleen odottamassa sopivaa hetkeä.
Palkinnoissa on se huono puoli, että niiden jälkeen odotukset ovat aina normaalia luku-uteliaisuutta korkeammalla. Ehkä siksi minulle kesti melkein kirjan puoleenväliin saakka päästä tarinaan kunnolla mukaan. Pohdiskelua ja pohjustamista oli melko paljon ja päähenkilö Emilia tuskailee ja muistelee ahkerasti. Oikeastaan kiinnostukseni heräsi tosissaan, vasta siinä kohtaa, kun tarina ryhtyi heijastelemaan tapahtumia vähitellen selviävän aikakäsityksen mukaisesti. Sitten luinkin melkein ahmimalla.
Emilia on päähenkilönä oikeastaan aika ärsyttävä - vähän sellainen kaikkitietävä ja itsetietoinen, kuten teinit pääasiassa kai ovat tai ainakin näyttävät siltä peittääkseen epävarmuutensa. Muut henkilöhahmot jäävät ehkä vähän harmillisen pinnallisiksi. Osaksi tuo johtuu tietysti tarinan kiemuroista. Plussaa hahmoille pitää antaa siitä, että ne eivät ole yksinomaan hyviä tai pahoja vaan jännän ristiriitaisia. Tarina myös kykenee yllättämään, vaikka keski-ikään mennessä sitä onkin jo oppinut tunnistamaan tiettyjä tarinankaaria. Nuorille lukijoille kirja tarjonnee useampia oivalluksen hetkiä.
Aika, valta, erilaiset motivaatiot, jotka johtavat joko lammasmaiseen seuraamiseen tai kapinointiin - Auringon pimeä puoli käsittelee varsin universaaleja teemoja. Yhdistyneenä ihmisen tekojen ympäristövaikutuksiin ja luonnon tuhoutumiseen teemat nousevat heti ajankohtaisuusasteikolla. Jokainen lukija miettiköön omia motiivejaan - ratkaisuja kirja ei tarjottimella eteen kanna. Oikeastaan ollaan asteikolla vähän pessimismin puolella.
Ymmärrän, miksi Auringon pimeä puoli palkittiin ja sitä on hehkutettu. Kirjailija ei missään kohtaa aliarvioi lukijoitaan. Selittelyä on kiitettävän vähän kaikesta pohdiskelusta huolimatta. Toto taitaa olla kuitenkin vielä vähän nuori varsinaiseen kohderyhmään nähden. Tarjoaisin tätä ennemminkin yläasteikäisille, joihin tematiikka voi osua paremmin. Jätetään siis hyllyyn toistaiseksi odottamaan. En usko tämän tarinan ajankohtaisuuden katoavan kovin nopeasti.
Aivan loistava kirja. Minullakin on tiedossa yksi lukija, joka varmasti viihtyy kirjan parissa sanotaanko vuoden päästä, kun täyttää 13v.
VastaaPoista13v varmasti pitääkin kirjasta. Meidän 9v lienee selkeästi liian nuori. Hyvä, kun tuli itse luettua ensimmäisenä, niin ei turhaan ehdota.
PoistaMinulla on taas lukeminen jotenkin lukossa. Tuossa odottaa Patricia Cornwellin kirja lukijaansa, mutta jotain muuta tulee aina ensin lukemista, huoh. Ehkä sitten lomalla saisi jotain aikaiseksi. Mukavaa sunnuntaita sinulle <3
VastaaPoistaJoulunalusaika on kiireistä ja monenlaiset puuhat vievät aikaa. Onneksi kirjat eivät katoa minnekään :-)
PoistaMukavaa alkuviikkoa!
Mielenkiintoista lukea, millaista kirjallisuutta nuorille on nykyään tarjolla. Aika hienoa, että Hawkingista on kirjoitettu elämäkerta lapsille. Itse asiassa vallan mainio idea elämäkerran kirjoittaminen siten, että se sopii lasten luettavaksi. Tätä voisi harjoittaa enemmänkin! Tai en tiedä onko vastaavia jo paljonkin, koska olen aivan pihalla lasten- ja nuortenkirjatarjonnasta. :D
VastaaPoistaRasi-Koskinen on nimenä minulle tuttu ja nyt tutustuin blogisi siivin yhteen hänen kirjaansakin. Vaikuttaa sellaiselta kirjalta, joka olisi minua voinut teininä kiinnostaa!
Tässä on tosi kiinnostavat teemat ja kirja on hyvin kirjoitettu. Hieman ehkä juoni itsessään toisti jo muista kirjoista tuttua kaavaa, mutta se lienee enemmänkin tällaisen keski-ikäisen lukijan ongelma kuin kohderyhmän haaste.
PoistaOli tosi hienoa nähdä, miten kuopus innostui Hawkingista ja hänen ajatuksistaan. Ehkä se innostaa häntä tarttumaan joskus vähän vaikeampaankin kirjaversioon ja lukemaan vaikka Hawkingin itsensä ajatuksia.
Vitsi, tämä on ollut kyllä lukulistallani viime vuodesta alkaen, mutta jotenkin olen nyt kuluneena vuonna lukenut tosi vähän nuortenkirjoja, vaikka niistä pidänkin. (No, noin yleensäkin olen sattuneesta syystä lukenut paljon tavanomaista vähemmän.) Täytyy kyllä pysyä skarppina ja hankkia tämä vaikka alkuvuoden kirjapinoon!
VastaaPoistaMinullakin kesti yllättävän kauan tähän tarttuminen, vaikka oli tosiaan jo kesällä tuolla hyllyssä.
PoistaSulla on tosi hyvä syy lukemisen vähenemiseen. Muuta mielessä ja aika kortilla. Mulla oli muutama vuosi tuossa kahden isomman pojan kohdalla, kun en lukenut oikeastaan mitään. Ei vaan töiden ja kahden pienen lapsen lisäksi löytynyt aikaa ja energiaa.
Tämä on minullakin lukemattomien kirjojen kärryssä (huom! ei edes pinossa!) odottamassa, mutta en ole saanut tartutuksi. Varmasti hieno teos, niin paljon olen kehuja kuullut, mutta ei lähtökohtaisesti yhtään omalla mukavuusalueella.
VastaaPoistaHeh, mulla on kirjahyllyssä yksi iso hylly lukemattomia ja silti niitä löytyy myös koneen vierestä ja nojatuolin vierestä pinossa (puhumattakaan sitten kaikista sähköisistä versioista).
PoistaTämä on aika puhdas genrensä edustaja, joten jos tyylilaji ei innosta, niin ei ehkä ole tarvetta itseään pakottaa kokeakseen jotain tosi uutta...
Aina välillä mietin, pitäisikö tarttua nuortenkirjoihin, mutta sitten mietin, että miksi. En ole pariin vuoteen lukenut yhtään lanu-kirjaa, kun kiinnostavia aikuisten kirjojakin riittää. Rasi-Koskinen on kyllä pinossa, sillä REC on valikoitunut lukupiirikirjaksi. Sekin taitaa olla kovin haasteellinen.
VastaaPoistaRasi-Koskinen liikkuu ilmeisesti varsin sujuvasti eri lukijaryhmien välillä. Sinänsä hyvä, koska tässäkin oli selvästi hieman monipuolisempi asetelma kuin monissa nuortenkirjoissa, joissa yksinkertaistetaan...
Poista