Melkein valmis villapaita (huomaa langanpätkät)
Lauantai 19.9.2020
Nyt on elämä päässyt väliin ja blogi uinunut hiljaisuudessa. Ei ole ollut tarkoitus, mutta ei vaan oikein ole ollut kirjoitettavaa. En nimittäin ole pahemmin edes lukenut.
Syyskuun aikana olen tähän mennessä lukenut vain kolme kirjaa ja nekin ovat kaikki äänikirjoja, joita olen kuunnellut neuloessani.
Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut resonoi monessa kohtaa, vaikka meillä jo kuopuskin täyttää kohta 10 ja esikoinen saavuttaa kuukauden kuluttua täysi-ikäisyyden.
Sayaka Muratan Lähikaupan nainen oli ehkä kuvittelemaani omituisempi, mutta kuvaa toki erityispiirteisen henkilön kokemusta ympäristön paineista normaaliuteen. Mielenkiintoinen.
Kirsti Mannisen ja Jouko Raivion Punavuoren keisarinna oli ihan kiva dekkari. Jotenkin ehkä olisin odottanut pientä tiivistämistä ja vähemmän hajanaisuutta juonessa, mutta ihan mielelläni sitä kuuntelin.
Lukeminen siis jumittaa ja kirjoittaminen jumittaa. Osittain kirjoittaminen taitaa olla vaikeaa siksikin, että tuntuu pahalta jättää mainitsematta elämän suuria muutoksia, jotka kuitenkin vaikuttavat juurikin vaikka lukuintoon. Ihan kuin jotenkin pettäisin teidät muutamat, jotka blogissa vierailette.
En kuitenkaan ole muutoksista kertonut vielä esim. vanhemmilleni, joille annostelemme siskoni kanssa suuria uutisia meidän mielestämme yli 80-vuotiaille sopivaan sulattelutahtiin. Joten palataan niihin myöhemmin. Sanottakoon vain, että muutos on perheelle iso. Toisaalta ihan mahtava juttu, toisaalta kyyneliä aiheuttava. Pääasiassa kuitenkin positiivinen.
Nyt kuitenkin on blogikirjoitustenkin pää auki syyskuussa. Ehkä tässä saisi vielä oikein kirjajuttujakin aikaiseksi.
Välillä tosiaan tulee kausia, että elämä ottaa oman aikansa ja sitä menee vaan virran mukana ja ne asiat joista tykkää jää vähän niin kuin tauolle. Täällä sitä ollaan ja odotellaan. Ota oma aikasi <3
VastaaPoistaKiitos Outi ihanainen. Tässä vähän haetaan taas tasapainoa ja rutiineja, mutta kyllä taas pian päästään vauhtiin.
Poista