Ei se vieläkään ohi ole, mutta voiton puolella mennään. Flunssa nimittäin. Huomenna ajattelin lähteä jo pois kotoa ja toimiston suuntaan. Tosin niin kuvittelin tekeväni tänäkin aamuna. Saa nähdä, miten käy.
Sen verran kävin ulkona, että ajoimme esikoisen kanssa hakemaan vuokrafrakin vanhojentansseja varten. Tuli hassu olo. Ei toki frakista, vaan ajatuksesta, että minulla on vanhojentanssi-ikäinen poika.
Kuuntelussa on olleet Tyttö, joka eli kahdesti ja kirjana olen lukenut Janet Framen An Angel at My Table Kyllä, edelleen... se on aika pitkä, eikä etene kamalan nopeasti. Tosin tunnelma on muuttunut hivenen toiveikkaammaksi, eikä kirjan lukemisesta tule enää niin paha mieli.
Myönnän, aloitin myös uuden kirjan. Merete Mazzarellan Aurinkokissan vuosi - pitäähän sitä nyt Nextory koeaikaa hyödyntää... Sitä paitsi, Tyttö, joka eli kahdesti lähestyy loppurytinöitä. Ollaan siinä kohtaa, kun kaikki hyvikset joutuvat vaikeuksiin... tai siis, niin kai se kaava yleensä menee ja siksi minulla taas vähän tökkii.
Niin, ja onhan meillä Toton kanssa vielä kesken Miklun Kaikkien aikojen kirja. Tosin tuntuu kuopus vähän kyllästyneen. Onkohan siinä vähän liiankin opettavainen sävy ?
Sunnuntai 16.2.2020 Onpas ollut hiljainen viikko. Blogissa siis. Muuten on menty vahdilla se, mitä on jaksettu. Ja luettukin kaikenlaista.
Perjantai oli vanhojentanssipäivä. Tuli jotenkin hassu ole katsellessani frakkipukuista esikoista. Vasta siinä kohtaa iski tietoisuuteen se tosiasia, että syksyllä minulla on täysi-ikäinen poika. Huimaa ja vähän pelottavaa samaan aikaan.
Nuoret olivat tanssiessaan juuri niin herttaisia kuin pitääkin. Lienee todellinen klisee kuvata heitä kaiken uuden kynnyksellä oleviksi, selvästi vähän jännityksellä tulevaisuuteen katsoviksi. En tiedä vaikuttaako klisee katseeseen vai onko klisee syntynyt oikeasti kaikilla vanhemmilla toistuvasta tunteesta, mutta tuolta se näytti.
Viikonlopun keli onkin sitten ollut järkyttävän kamala. Sadetta, tuulta ja pari astetta lämmintä. Nenä tukossa, kurkku uudelleen kipeänä, olen suosiolla jämähtänyt sohvannurkkaan kirjojen pariin. Erityisen miellyttäväksi jämähtämisen teki se, että saimme viimeinkin (10kk tilauksen jälkeen!) oikeat sohvanpäälliset. Vaati tosin analyyttistä katsantoa ja avaruusnäköä, jotta päälliset saatiin paikoilleen. En alkuun ajatellut sohvatyynyjen olevan niin montaa kokoa, mutta kyseessä oli varsinainen palapeli.
Viikolla olen saanut loppuun peräti neljä kirjaa, joista kolme viikonlopun aikana.
David Lagercrantz: Tyttö, joka eli kahdesti
Millenium-sarjan "loppuratkaisu". Olihan tuo tyylipuhdas päätösosa sarjalle. Kaksi juonikuvioita eteni toisiinsa liittyen, mutta silti lopulta melko erillisinä. Kun Tukholman kadulle kuolee kerjäläinen Mikael Blomqvistin puhelinnumero taskussaan, lähtee liikkeelle tarina, joka vie Mount Everestille ja vakoilun ytimeen. Samaan aikaan Lisbeth ja Camilla kiertävät toisiaan etsien.
Miklu: Kaikkien aikojen kirja
Tubettajan elämäntapaohjeita nuorille seuraajille. Ihan hyviä ohjeita, mutta edelleen ihmettelen, miten tuollainen opettavainen sävy voi mennä läpi meidän kuopukselle, jonka auktoriteettiallergia jo tokaluokkalaisena aiheuttaa haasteita. Ehkä se tosiaankin vaan riippuu siitä, kuka sanoo.
Amanda Vaara: Pientä fiksausta vailla
Burnoutista toipunut Venla muuttaa eron jälkeen lasten kanssa vanhaan kouluun. Suunnitelmissa on blogi ja pientä majatalotoimintaa. Kirjasta löytyy niin mukavia kuin karseita naapureita, ällöjä ja komeita miehiä ja hivenen kiiltokuvamainen kuva uuden bisneksen aloittamisen iloista. On kiva lukea herttaista kuvausta. Ei kai rentoutusviihteen niin realistista kai tarvitse ollakaan ?
Janet Frame: An Angel at My Table
Kun Janet pääsi tarinassaan pois lapsuuden ja nuoruuden "kahleista" ja myös mielisairaalan ovet avautuivat, pystyin minäkin nauttimaan tarinasta eri tavalla. Jostain syystä alkuosa ahdisti, mutta kirjailijanalun seikkailut Euroopassa, Lontoossa, Ibizalla, Pariisissa, olivat lähinnä mielenkiintoisia. En tiedä, miksi alku oli niin vaikeaa. Ehkä siksi, että koko lapsuutensa ja nuoruutensa Janet oli tavallaan muiden armoilla, mutta reisussa hän löysi oman tahtonsa ja myös vapauden tehdä itseään koskevat päätökset.
Voi olla, että oma pahin painajaiseni olisi menettää oma päätösvaltani.
Vanhojen tanssit ovat ihana tapahtuma. Kolme vuotta sitten oli meidän tyttären vanhat ja voi vitsit miten ylpeinä oltiin miehen kanssa paikalla.
VastaaPoistaIhanaa sunnuntaita sinulle Minna ja toivottavasti vointisi pian paranee.
Meillä taisi flunssa lähteä jo toiselle kierrokselle - huoh. Toivottavasti sen jälkeen voidaan sanoa sille hyvästit.
PoistaVanhojentanssit olivat kiva tapahtuma. Tosin minuun iski aamulla järkytys tajutessani, että syksyllä minulla on jo täysi-ikäinen poika! Ja minä olen niin nuori vielä...