22.11.2019

Tulenpunainen kabaree

Saa nähdä, tuleeko Milja Kaunistolta markkinoille jossain vaiheessa nykyaikaan sijoittuva romaani. Tähän mennessä on suunta nimittäin ollut selvästi historiassa eteenpäin. Ensin oltiin keskiajalla, sitten Ranskan vallankumouksen keskellä ja nyt Tulenpunainen kabaree vie lukijansa 1900-vuoden Pariisiin keskelle maailmannäyttelyä.

Oli aikakausi mikä tahansa, on Kauniston ajankuvaus rikasta ja täynnä yksityiskohtia. Tosin olen välillä miettinyt, oliko entisaikojen Ranskassa muuta kuin naisten aseman alistamista seksin avulla. Vallankumouksen aikaan pyörittiin bordellissa ja nyt sitten kabareetanssijoita käytetään hyväksi.

Olen samaa mieltä siitä, että naisten asema oli monessa kohtaa vaikea ja epäkohtia on hyvä nostaa esille jo pelkästään samojen nykyajan piirteiden identifioimiseksi. Pelkään kuitenkin turtuvani aihealueeseen ja kaipaan välillä myös "tavallisten" ihmisten elämää. Kai sellaistakin oli myös aiemmin historiassa?

Milja Kaunisto: Tulenpunainen kabaree
Pyydetty arvostelukappale kustantajalta 

Albert S. Grosjean on asunut koko ikänsä pahamaineisen naisvankilan muurien sisällä. Hänen suurimpana haaveenaan on joskus päästä kohoamaan laitoksen vanginvartijaksi. Se olisi entisen naisvangin pojalle suuri kunnianosoitus.

Sitten sattuma heittää Albertin kuulemaan äidistään tietoja, joiden jälkeen entinen suojapaikka muuttuu pelottavaksi ja hän päätyy harhailemaan Pariisin kaduille ja tutustuu suomalaiseen kuvanveistäjä Ville Vallgreniin.

Iloinen taiteilija vie Albertin mukanaan viinin, naisten ja tanssin maailmaan. Kabaree toisensa jälkeen kuitenkin syttyy tuleen ja sekä Albert että Ville huomaavat sekaantuneensa vaarallisen tuhopolttajan etsintään ja joutuneensa itsekin poliisin silmätikuiksi.

Juoni on monimutkainen ja polveilee. Pariisi hehkuu elävänä. Albert on herttainen päähenkilö kaikessa viattomuudessaan, mutta Ville Vallgren oli kyllä ihan paras avioliitto-ongelmineen. Enhän minä tuollaista miestä huolisi, mutta huvituin kuitenkin.

Kaikkiaan Tulenpunainen kabaree on mielenkiintoinen kirja, mutta miksi se jotenkin tuntuu "välityöltä"? Ehkä siksi, kun tarina on aiempia lyhyempi eli ei trilogia ja oli tuossa sivujakin kai vähän vähemmän kuin muissa Kauniston kirjoissa. Mielenkiintoinen luettava kuitenkin.

8 kommenttia:

  1. Tämä kirja oli huomattavasti viihdyttävämpi paketti kuin aiemmat. Historia esiteltiin kevyemmässä muodossa. Tykkäsin, mutta edelliset trilogiat upposivat minuun paremmin. Varsinkin trilogia Olavi Maununpojasta oli uskomattoman hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla vähän sama. Tykkäsin enemmän trilogioista. Tämä maistui vähän kevyeltä välipalalta - viihdyttävältä sellaiselta toki.

      Poista
  2. Mulla on ne molemmat trilogiat jääneet aikanaan kesken, ensimmäisestä luin kaksi osaa ja sitten ilmestyikin jo Luxus (eikös se ollut ensimmäinen osa tätä toista trilogiaa) ja vaikka järki sanoi että luepa ensin vimppa osa ensimmäisestä niin ääääh järki hävisi senkin väännön ja niin vaihtui sarja ja noh, virhehän se oli. Päätösosa edelleen lukematta, aiemmat tapahtuneet kovin unohtuneet ja Luxuksesta en niin tykännytkään.... vaan tämä maailmannäyttelyn aikaan sijoittuva kuulostaa erittäin kiinnostavalta!

    VastaaPoista
  3. Tämä oli jotenkin aika erilainen kuin nuo trilogiat, mutta varsin kiinnostava :-)

    VastaaPoista
  4. Olikohan tämä se, joka alunperin kirjoitettiin Storytel-sarjaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... hyvä kysymys. En tiedä. En itse asiassa tiennyt sellaista olevan tehdynkään.

      Poista
    2. Juu, näyttäisi olevan: https://www.storytel.com/fi/fi/books/649128-Elysee-Montmartre-K1O10

      Eli siinä selitys "erilaisuuteen".

      Poista
    3. Kiitos tiedosta! Itselläni ei ole Storytelilä, joten en ole ollenkaan huomannut :-)

      Poista