Minulla näiden klassikkohaasteiden kanssa on yleensä käynyt niin, että päädyn joko lukemaan jonkun pikaisen näytelmän (Shakespearea löytyy listalta) tai sitten nappaan viime hetkellä osallistumiskirjaksi, jonkin sattumalta oikeaan aikaan lukemani klassikon (esim. kesäloma-Proustia... Tällä kertaa päätin kirjata osallistumiseni näytelmällä, jonka luin lukumaratonin aikana eli Minna Canthin Työmiehen vaimo.
Klassikkohaasteessahan on tarkoituksena selättää jokin kirjallinen monumentti, joka on epähuomiossa (tai tarkoituksella) jäänyt aiemmin väliin. Tällä kerralla haastetta emännöi blogi Tuntematon lukija, jonka koostepostauksesta voi lukea haasteseen osallistuneiden klassikot ja kommentit.
Minulla on jostain syystä ollut musta aukko suomen tunnetuimman yhteiskunnallisiin asioihin kantaa ottavan naiskirjailijan kohdalla. Se ei ole ollut tarkoituksellista, kunhan vaan ei ole tullut hänen kirjojaan vastaan. Minna Canthin juhlavuosi (175 vuotta syntymästä) nosti Kuopion rautaisen rouvan taas minunkin tietoisuuteeni. Tosin jo vuonna 2016 kävin katsomassa Minna Canthista kertovan esityksen Kansallisteatterissa ja se toimi oivana muistutuksena aukosta sivistyksessäni. Nyt sitten olen lukenut Minna Rytisalon Rouva C -romaanin, aloittanut yhtä elämäkerroista ja viimein löysin myös hyllystäni kirjoittajan oman teoksen.
Kustantajalta lahjakappaleena
Ymmärrän oikein hyvin, että aikalaiset kokivat olonsa vähintäänkin lievästi epämukavaksi Rouva Canthin näytelmiä katsoessaan. Sen verran kärjistetyksi hän tuo lavalle epäkohtia ja epätasa-arvoa sukupuolten ja kansanosien välillä.
Työmiehen vaimo kertoo onnellisesta morsiamesta, joka jo hääpäivänään saa esimakua sulhasensa piilotetusta puolesta, kun häihin tulee miestä kiroamaan myös tämän viettelemä kiertolaistyttö. Avioliitto jatkuu niin kuin alkoikin isännän huidellessa milloin missäkin ryypiskelemässä ja vaimon yrittäessä rääpiä elantoa parhaansa mukaan.
Huonostihan siinä tietysti käy ja tragedia on valmis. Tosin tragedia tuntuu kohtaavan vain naisia. Rentut sen kun porskuttavat ja hyötyvät lain ja asenteiden tuesta. Ihan pisti vihaksi, vaikka vähän karikatyyreistä jo taisikin olla kyse.
Kyllähän tämä herätteli, vaikka (toivottavasti) hivenen kärjisti ja yksinkertaisti. Ei kuitenkaan ehkä kovin paljon sillä samanlaisia vaateita tuntuu nykyaikanakin naisten päälle satelevan, vaikka ihan kaikkea ei sentään yleisen mielipiteen mukaisestikaan tarvitse kestää ja naisilla on mahdollisuuksia myös omaan omaisuuteen ja itsenäiseen elämään.
Näytelmässä sivutaan myös romaniväestöön kohdistuvia ennakkoluuloja (ja päinvastoin), mutta minulle jäi mieleen päällimmäisenä juuri tuo naisena olemisen voimattomuus. Ihan kuin vain yksinään voisi pitää omasta elämästään kiinni, mutta erehtyessään laittamaan hynttyyt yhteen miehenpuolen kanssa on kaikki menetetty.
No, nyt taidan kärjistää minä. Kaikkiaan Työmiehen vaimo oli kiinnostava aikakautensa edustaja, joka auttaa näkemään, miten paljon asiat ovatkaan muuttuneet, eivätkä sitten kuitenkaan ihan joka asiassa. Vielä nykyäänkin vanhat asenteet ja ajatukset toisinaan heijastuvat sukupolvien yli huomautuksissa ja odotuksissa. Ehkä niiden tunnistaminen onnistuu, kun ne läväytetään silmille näin voimallisesti - ja toivottavasti näytelmä saa aikaan vähintääkin epämiellyttävän olon tai suuttumuksen epäreiluudesta.
*******************************************
Ja kaikkea muuta -blogi on osallistunut Kirjabloggaajien Klassikkohaasteeseen kerroilla 1,2,3,5 ja 7. Ei liene yllätys, että osallistuminen on tapahtunut yleensä kesäaikaan.
Kirjoina olen lukenut :
1. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
2. William Shakespeare: Othello
3. Maria Jotuni: Miehen kylkiluu
5. Marcel Proust: A la recherche du temps perdu - Du côté de chez Swann
7. Marcel Proust : A la recherche du temps perdu - Un amour de Swann
9. Minna Canth : Työmiehen vaimo
Minulla ei ole tullut luettua klassikkonäytelmiä oikeastaan lainkaan... Skakespiere varsinkin on melkoinen aukko kirjallisessa sivistyksessäni. Siinä olisikin haastetta jollekin klassikkokierrokselle. :) Canth on myös minulle vähän vaikea pala, mutta hänen teoksiaan varmaankin kannattaa lukea juuri aikansa tuotteina.
VastaaPoistaCanthin osalta ainakin tämä oli aika kärjistetty, mutta sinänsä mielenkiintoinen luettava.
PoistaShakespeareen rakastuin aikoinaan opiskellessani englantilaista filologiaa yliopistolla... ne näytelmät ovat jotenkin täysin ajattomia.
En usko, että olen oikeita klassikkoja lukenut yhtään! Olipa noloa myöntää tämä. Toivottavasti on vielä aikaa parantaa tapansa tämänkin asian suhteen :)
VastaaPoistaKannattaa kurkata vinkkejä näistä klassikkohaasteista ja niiden koosteista, jos yhtään tekee mieli palata klassikoiden pariin. Niiden joukosta löytää monta tosi mahtavaa (ja varmasti joitakin yllättäviäkin tuttavuuksia)
PoistaTyömiehen vaimo on traaginen tarina, joka toteutuu liian monessa avioliitossa edelleen. Kärjistettyhän se on, mutta ajoi tuolloin naisten asiaa tehokkaasti. Canthilla on kyllä sävykkäämpiäkin tekstejä.
VastaaPoistaHieno lista noita klassikoita sinulla. Proustia ranskaksi - mahtavaa!
Tämän kesän Proust on vielä lukematta ja loma meni jo... ei hyvältä näytä.
PoistaToivon, että yhteiskunnan ja ympärillä olevien ihmisten asennoituminen olisi kehittynyt edes vähän Canthin ajoista. Yksittäinen ihminen ja avioliiton valtasuhteet taitavat laahata monessa kohtaa vielä perässä. Siksi tämä olisi kaikkien hyvä lukea kärjistyksistä huolimatta.
Tämä on kyllä hyvä teos! En ole lavalla tätä koskaan nähnyt, mutta kokemus olisi varmaan todella huikea, kun luettunakin tämä on hieno.
VastaaPoistaJoo, en tiedä, onko tämä pitkään aikaan ollut lavalla missään...
Poista