Tuomas Saloranta : Hopea-arkun metsästäjät
Kustantajalta luettavaksi ja blogattavaksi
Minusta on tullut suomalaisen kumman uskollinen fani. Mitä enemmän näitä tulee luettua, sitä enemmän niistä pitää. On jotenkin aika uskomatonta, miten paljon herkullisia tarinoita löytyy ihan kotimaisilta kirjoittajilta. Vieläkin vaan vähän mutisen siitä, miten halpoja nämä kirjat ovat. Antaa väärän mielikuvan laadusta. Voisi sitä nyt uutuuksista velottaa edes sen 10 euroa. No, lukijathan tästä hyötyvät, jos eivät anna halvan hinnan hämätä. Tällä kertaa halvalla saa hyvää...
Hopea-arkun metsästäjät -kirjaan tartuin odottaen jotain vähän vinksahtanutta veijaritarinaa pienellä fantasiaviballa. Enkä pettynyt. Hurlannin metsiin rakennetaan itäisellä rajalla varustuksia. Paikalla on tietysti monenlaista työmiestä ja veijaria, sekä tietysti palkkahopeoita vartioivat ja joukolle kuria pitävät sotilaat. Muurin portista sisään astuu myös nuori velho Taavetti Rummukainen, joka paikallisessa tavernassa törmää kovaääniseen retostelijaan eli Retuperän Aapoon. Kun hopea-arkku yöllä varastetaan, värvätään sekä Taavetti että Aapo varkaiden perään lähetettävään partioon. Yhdessä tiukan upseerikokelas Anders Kippelströmin, jäljittäjä Oravan sekä apupappi isä Jeremiaksen kanssa he lähtevät uhmaamaan metsän peikkoja ja Pohjan akan partioita hankkiakseen hopeat takaisin.
Seikkailu on huima ja täynnä suomalaisen mytologian hahmoja. On linnuksi muuttuvia akkoja ja muita nahanvaihtajia ja velhojen kilpalaulantaa suohon. Kaikki on kuorrutettu sellaisella vähän letkeällä veijarimeiningillä ja miltei dekkarimaisella juonenkululla. Kuka hopea-arkun oikein varastikaan ja millaisia motiiveja kukin sydämeensä lopulta kätkee?
Tarina etenee jouhevasti, juoni luistaa ja teksti on sujuvaa. Henkilöhahmot pysyvät uskottavina kaikesta uskomattomuudestaan huolimatta. Vähän yksipuolisina ja karikatyyrimaisina he kirjassa remuavat, mutta ehkäpä syvyyttä löytyy lisää sarjan jatkuessa. Tämä nimittäin mainittiin ensimmäiseksi osaksi.
Pitäisi uskoa enemmän kotimaisiin kykyihin. Minulla oli ennen vähän sellainen kuva, että nämä kumman kirjoittajat olisivat sellaisia harrastelijakynäilijöitä ja kirjojen laatu turhankin epätasaista. Ilokseni myönnän erehtyneeni. Pidin kovasti Steampunk-tarinoiden kokoelmasta, Stepanovin koodeksi oli kiehtova, Ilmari Rautapää toimi äänikirjana ja niin edelleen. Myös lkka Auer, Helena Waris, J.S.Meresmaa, Petteri Hannila ja monet muut (jotka tästä listalta näin äkkiseltään unohdin) ovat tarjonneet viihdyttäviä ja jännittäviä lukuhetkiä.
Suomalainen kumma ja fantasia on voimissaan ja hyvä niin!
EIKÄ PIDÄ UNOHTAA Shimo Suntilaa ja Sataa kummaa kertomusta. Sen saa nyt ladattua ilmaiseksi Elisa Kirjasta. Kurkkaa koodi ja osoite sivupalkista!
Muutakin kummaa tuolta tietysti löytyy, vaikka juuri tämä Hopea-arkun metsästäjät.
 |
| Luettavaksi ja blogattavaksi kustantajalta - Kuoriaiskirjat |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti