Voitin Kirjavan kammarin perjantai-arvonnassa Katja Kaukosen Odelman. Olen voitosta ihan ihmeissäni sillä en yleensä koskaan voita missään arvonnassa yhtään mitään. Niin varma olin voiton menemisestä muualle, etten edes käynyt tarkistamassa tilannetta reissun jälkeen vaikka muuten kyseisessä blogissa ahkerasti vierailinkin...
Kiitokset siis Kammarin Karoliinalle siitä, että sain tämän ihanan kirjan käsiini. Olin sen jo merkinnyt lukulistalleni muiden arvostelujen perusteella, mutta kaikkihan tietävät listalle merkitsemisen ja kirjan lukemisen olevan kaksi eri asiaa. Niiden välille mahtuu paljon aikaa ja tapahtumia - ainkin minulla.
Odelman jälkeen on hiukan samalla tavalla hämmentynyt olo kuin Murakamin Lammasseikkailun, vaikka kirjat aiheeltaan ja olemukseltaan ovatkin aivan erilaisia. Odelman maagisessa maailmassa ei mikään ole itsestään selvää eikä mitään kerrota suoraan. Joesta nousseen naisen kasvaminen ihmisenä ja rakkauden kypsyminen kahden ihmisen välillä vakaaksi pohjaksi perheelle jää lukijan tulkintojen varaan. Vesinaisen ja kivimiehen maailmassa on henkiä ja hahmoja sekä maassa että taivaalla. Kaikki haluavat jotain. Samalla kuljetetaan rinnalla tarinaa pienen evakkotytön kohtalosta, joka jollain salaperäisellä tavalla linkittyy myös Odelmaan.
Vaikea kirja siis, jos etsii suoraviivaista rakkaustarinaa ja haluaa selityksen kaikkeen. Sille, joka uskaltaa heittäytyä tekstin vietäväksi ja antautuu maagisen maiseman armoille, kirja tarjoaa hengästyttävän lukukokemuksen. Minun piti oikein toppuutella itseäni, etten olisi ahminut kaikkea kerralla vaan muistanut nauttia sopivina annoksina. Tarinan tunnelmaan jää vangiksi. Pölyinen pelto ja myrskyinen maisema tarttuivat iholle vaikka ulkona aurinko porottaa ja helle hivelee.
On monia kirjoja, joissa pyritään luomaan maaginen ja hiukan surrealistinen maailma, mutta lopputuloksena on vain loputtomalta tuntuva lista sekavia yksityiskohtia. Kaukosen kirja pysyy kasassa. Kiitokset siis kirjailijalle kompaktista kokonaisuudesta, jossa ei ole sorruttu kikkailuun.
Kuten lienette ylläolevasta huomanneet, olen edelleen lievässä hämmennyksen tilassa kirjan jälkeen, hyvässä sellaisessa. En edes väitä ymmärtäneeni kirjan viestiä ja omia tulkintojani pitänee vielä pureskella. Tähän kirjaan tulen vielä palaamaan uudelleen.
Maagisesta maailmasta olenkin sitten siirtynyt proosallisesti keittiöön. Mieltäni askarruttaa kysymys : Milloin keittokirja on luettu ?
Kaukosen Odelma kuulostaa kyllä kiehtovalta kirjalta!
VastaaPoistaHm, milloin keittokirja on luettu? En ole varma, onko välttämätöntä lukea jokaista aineslistaaa sanasta sanaan, mutta jos kirjan huolella läpi selailee...?
Odelma kiinnostaa kovasti minuakin. Maagisuutta ei niin mahdottomasti ole kotimaisessa kirjallisuudessa. Pidän realistisissakin teksteissä siitä, ettei kaikkea selitetä puhki. Rakastan Kafkaa, sillä hän jos kuka kirjoitti surrealistisesti, siis kafkamaisesti :-D! Odelma olisi varmasti minun kirjani.
VastaaPoistaKeittokirja ei kai ole luettu koskaan. Tai ehkä sitten, kun reseptit ovat tulleet osaksi arkikokkailuja ja ne muistetaan ulkoa ja/tai ainakin osataan soveltaa sopivasti. Siinäkin tapauksessa voisin sanoa, että keittokirja on luettu hyvin, jos sen välissä olisi rasvatahroja, jauhopölyä, mausteita, salaattia jne. Siis kun kirjasta näkyisi, että se on ollut kovassa käytössä :-D!
Keittokirjaa ei kai tarvitsekaan lukea koskaan kokonaan, kai se on kuin hyvä taidekirja, jonka kuvien äärellä viihtyy useampaan otteeseen, eikä kaikkea tarvitse lukea. Paulan perustelu kuulostaa hyvälle. :)
VastaaPoistaOdelma odottaa hyllyssäni, maagisuutta vähän pelkään, sillä jännitän jotenkin, jos en jotain ymmärräkään. Lukemallahan se selviää. :)