Joskus aikoinaan, nuoruuden angstivaiheessa, tuli luettua myös Hermann Hesseä. Arosusi, Narkissos ja kultasuu sekä Lasihelmipeli kolahtivat ja suhahtivat heti suosikkilistan kärkeen. Hiukan arvelutti tarttua Arosuteen uudelleen näin melkein 25 vuotta myöhemmin, mutta kokemus kannatti. Kirja säilytti edelleen sijansa suosikkilistallani - tosin nykyään en enää pysty nimeämään kärkeä, kun maailmassa on niin paljon erilaisia, hyviä kirjoja ja kirjailijoita.
En ihan tarkkaan enää muista, miksi aikoinaan kirjasta niin pidin. Ehkäpä päähenkilön elämäntuska herätti kaikua nuoressa, vaikken koskaan mikään kovin synkkä tapaus oikeasti ollutkaan :-) Nyt itsesäälissä kieriskely ja Nietscheen viittaaminen ja itsemurhalla hekumointi eivät oikein osuneet. Liekö osansa sillä, että oma elämä on mallillaan ja elämänkokemuksen karttuessa on uteliaana oppinut odottamaan uutta.
Kypsempänä lukijana kirjasta löytyikin ihan uusia tasoja. Huomasin huvittuvani asioista, joita nuorena luki haudanvakavana. Esimerkiksi päähenkilön tutustuminen aistillisuuteen ja siitä innostuminen aiheutti melkein äidillistä hymähtelyä. Myös kirjan loppuratkaisu oli minusta päähenkilölle aivan oikein ja osoitti kirjailijan huumorintajua. Lopusta muistan myös nuorena pitäneeni - sopi jo silloin perusoptimistiselle luonteelleni. Elämään ja siitä nauttimiseen pakottaminen kun on ihan oikein...
Hesse on siis paikkansa ansainnut maailmankirjallisuuden klassikoiden joukossa. Arosusi herättäisi varmaan mielenkiintoisia keskusteluja kahden sukupolven välille. Pitänee joskus yrittää tyrkyttää omille pojille, kunhan tuosta vähän vielä kasvavat ;-)
Mullekin Arosusi on ollut tärkeä kirja pitkään. Erityisesti loppu vei minut mukanaan. Suosittelin kirjaa sisarelleni, joka tylsistyi sen kanssa ihan tuskastumiseen asti. Kaikille se ei sovi :-). Olisi ihan jännittävää lukea Arosusi uudelleen, mutta en malta. Liikaa muita kirjoja jonossa...
VastaaPoistaMinä en ole lukenut Arosutta, vaikka se on ollut lukulistallani jo pitkään. Viime syksynä olin jo lainannut sen kirjastostaja aloin lukeakin vain huomatakseni, että alusta puuttui yksi lehti. Päätin silloin lainata joskus ehjemmän kappaleen ja sitä odottelen edelleen.
VastaaPoistaPaula : saattaapi olla, että omalle siskolleni kävisi samoin. Vai mitäs luulet siskoseni, jos lueskelet linjoilla ?
VastaaPoistaJori : ilmeisesti painokset ovat vanhoja. Tässäkin kirjastonkirjassa on muutama irtolehti. Täytyykin palauttaa huomautuksen kera. Toivottavasti saat käsiisi ehjän kappaleen ja saamme kuulla Sinunkin kommenttisi opuksesta.
Paljonkin on mahdollista, ei pinna aina riitä näihin kirjallisuuspläjäyksiin.
VastaaPoistaT:Sisko