Nyt on taas mennyt jo muutama päivä siitä, kun sain tämän kirjan luettua loppuun, mutta jonkinlainen jumi iski siitä kirjoittamiseen. Nautin kirjan lukemisesta suunnattomasti, mutta mitä oikein voisi sanoa aika surrealistisesta ja oudosta tarinasta ?
Auttaisikohan vertailu ?
Toinen blogisuositusten perusteella käteen tarttunut kirja viime aikoina oli tuo Miina Supisen : Liha tottelee kuria. Sekä Murakamia että Supista kehuttiin hauskaksi ja viihdyttäväksi, mutta siinä missä Lammasseikkailua luin oikeasti vähän naureskellen niin kurinpidon seuranta sai lievästi pahoinvoivaksi ja surulliseksi. Molemmissa kuitenkin käsitellään aika vakavia teemoja.
Supisen teemoja kommentoin jo aikaisemmin. Murakamista mainittakoon sen verran, että jonkunlaista itsensä etsimistä kai voi tarinasta tulkita, sekä mietintää siitä, mikä ohjaa ihmisen päätöksiä omien toimiensa ja ajatusten suhteen. Olemmeko vastuussa itse vai onko päässämme tilaa vallannut lammas? Ja jos aivoista löytyy lammas, niin miten siitä pääsee eroon ? Pitääkö siitä päästä eroon ? Hmm, tuo ei itse asiassa yrityksestä huolimatta kyllä tainnut kuulostaa kovin vakavalta...
Joka tapauksessa, Suuri lammasseikkailu on oikeasti hyvin kirjoitettu. Sitä voi lukea monella tasolla. Jos pysyttelee tuossa huvitusluokassa (kuten minä taisin tehdä) niin silti takaraivossa nakuttaa, että oikeasti tässä onkin kyse jostain muusta. Jos suinkin jaksaisin keskittyä enemmän ja vähän ponnistelisin, niin tarina aukeaisi ihan uudella tavalla ja ymmärtäisin... tarinan suuren tarkoituksen ja opetuksen... tai sitten en...
Lienee parasta, että jokainen lukee itse - kertokaa sitten, mitä luulette tarinasta ymmärtävänne :-)
Niin...hyvin kuvaavaa... Minulla oli sellainen olo, että joopa joo. Ymmärrän hypetyken, mutta minusta tämä kirja ei kyllä ollut sen väärti. Luultavasti en siis mitään ymmärtänyt ;)
VastaaPoistaAika samoin koin tämän kuin sinäkin: pidin, mutta sain vain jonkin hämärän aavistuksen siitä, mikä ehkä olisi pitänyt ymmärtää... :)
VastaaPoistaOnpa ihanan arvoituksellisen kuuloista :) Toisaalta taidamme suhtautua kirjallallisuuteen ja kirjailijoihin hieman turhankin vakavasti. Ehkä kirjailija ei ole sen kummallisempaa tarkoittanutkaan? Mistäs me lukijat sen tiedämme? Voimme vain lukea ja tehdä tulkintoja ja päätelmiä. Siinähän koko lukemisen hauskuus, eikö? En ole kirjaa lukenut, joten jätän analyysit tälle tasolle :)
VastaaPoistaHih, kiva kuulla, etten se ollut vain minä, joka jäi vähän hämmentyneenä miettimään, onko älyssä vikaa vai missä, kun ei vaan ymmärrä.
VastaaPoistaKirsi : kävi minullakin mielessä, että ylianalysointi yleensä myös pilaa huvin. Siksi sen aika nopeaan lopetinkin. Silti vaan tuntuu, ettei tuota kirjaa oikein osaa ottaa ihan puhtaana viihteenäkään...
Jälleen olen samoilla linjoilla: yleensä vastustan "väkisin analysointia" ja mieluiten annan vain tarinan viedä. Joka paikasta ei tosiaan tarvitse yrittää kaivaa jotain merkitystä, sillä en usko että se läheskään aina on kirjailijoidenkaan tarkoituksena. Mutta silti tässä Murakamissa vaan tuntui olevan jokin "juttu" joka meni ohi! :D
VastaaPoista