7.8.2017

Ennen kuin mieheni katoaa


Juuri tässä vähän kiukuttelin kustantajien lähettämistä "yllätysarvostelukappaleista", mutta taitaa olla ihan hyvä, että lähettävät. Kun en kerran näköjään osaa itse pyytää mielenkiintoisia teoksia luettavaksi ja blogattavaksi. Huomasin nimittäin ahmivani tämänkin teoksen nopsaan se tipahdettua postiluukusta. En enää valita.

Summeerataan tämä kuitenkin nyt tässä ihan alkuun. Selja Ahavan uusimmassa kirjassa tarina on taitavasti rakennettu, ja aihe mielenkiintoinen, mutta jostain syystä se ei nyt koskettanut. Ehkä kirja on teknisesti jo niin hyvä, että lukukokemus pakostakin jää kliiniseksi. Sitä keskittyy enemmän ihastelemaan siirtoja ja nykyajan ja Kolumbuksen kokemusten vertautuvuutta, eikä oikeasti tunne henkilöiden tuskaa tai eläydy merimiesten odotukseen.

Selja Ahava : Ennen kuin mieheni katoaa 
Ennakokappale luettavaksi kustantajalta 

Kirjassa seurataan vuorotellen sitä, miten nykyajan kertojan ja löytöretkeilijä Kolumbuksen elämät rakentuvat ja särkyvät, lomittuvat keskenään ja vertautuvat toisiinsa. Kun mies aamiaispöydässä kertoo olevansa oikeasti nainen ja ryhtyvänsä muuttumaan myös fyysisesti, hajoaa tuttu oleminen pieniksi siruiksi.

Tarinan edetessa etenee miehen muodonmuutos, mutta myös nainen on lopussa toinen. Ei ehkä eheämpi, kaiketi kokonaisempi, mutta ainakin toisenlainen. Kolumbus puolestaan löytää Intiaksi luulemansa Amerikan. Ystävällinen kohtaaminen intiaanien kanssa päättyy väkivaltaan ja kuolemaan. Kulta katoaa ja niin katoaa myös maine ja maallinen kunnia.

En ole ihan varma siitä, miten tarinat kokonaisuudessaan vertautuvat, mutta ainakin lukujen siirtyminä ne toimivat tehokkaasti. Ajan ja paikan muutos tuo usein lisäväriä juuri luettuun. Mielenkiintoista. Pitäisi varmaan vielä selata ja verrata luvut, jotta oikein hahmottaisi ison kuvan. En vain taida olla tällä kertaa tarpeeksi kiinnostunut.

Joko minä koen aiheen itselleni kovin kaukaiseksi tai sitten jokin muu minut vieraannuttaa, mutta luin kirjaa turhankin tietoisena lukemisestani. Näin tekstin, mutten päässyt tarinaan sisälle. Silti tämä on hyvä kirja - kuten sanoin, taitavasti kirjoitettu. Jälkimauksi vain jäi pieni kikkailun tuntu, mutta se voi tietysti vain johtua omasta turhautumisestani päähenkilöiden kokemuksiin eläytymisen osalta.

En lukiessani tiennyt, että kyseessä on kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva teos. Ehkä se siksi tuntuu niin huolellisesti rakennetulta. Ehkä kirjailija on joutunut etäännyttämään itsensä aiheesta, voidakseen siitä kirjoittaa selkeästi ja ymmärrettävästi. Ei elämän hajoamisesta voi olla helppo vain kirjoittaa - kyllä siinä joutuu varmasti rakentamaan kuoren ympärilleen - tai mistäpä minä tietäisin, kun en ole ollut vastaavassa tilanteessa, enkä voi itsenäni kirjoittajaksi tituleerata. Voin kuitenkin kuvitella.

Sen verran tämä kirjailijalta ensimmäisenä lukemani kirja minut sai kiinnostumaan, että taidan hankkia Ahavan aiemmatkin teokset luettavakseni.

6 kommenttia:

  1. Olen lukenut Ahavan ensimmäisen kirjan ja odotan tätä kovasti, lukulistalla on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän onkin oikein mielenkiintoinen. Minä menen Ahavan kirjoissa toisessa järjestyksessä, mutta onneksi ne taitavat ollakin itsenäisiä teoksia.

      Poista
  2. Kannattaa lukea aiemmatkin Ahavat. Ihailin tässä sitä, miten hän tekee todella vaikeasta henkilökohtaisesta kokemuksesta kiinnostavan tarinan, josta ei tunnetta puutu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Minä en varmaan pystyisi samalla tavalla käsittelemään omakohtaista kokemusta, vaikka olisinkin kirjailija (jota en tosiaankaan ole)

      Poista
  3. Kirjaa kohtaan heräsi heti erilainen kiinnostus, kun kerroit, että tämä perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin.
    Mukavaa viikkoa sinulle Minna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Outi!
      Ja tämä on tosiaan mielenkiintoinen kirja.

      Poista