4.6.2023

(Luku)päiväkirja: Haasteita kaikki

Koulujen kesäloman alku on minulle aina jotenkin vähän haasteellista. Se tuntuu jotenkin enemmän lopulta kuin alulta ja tänä vuonna erityisesti, kun ei lomalle lompsinut kuin Toto. Kaipa sitä pitää tottua lasten kasvamiseen ja yleensä seuraan heidän kehittymistään ja itsenäistymistään iloisen ylpeänä, mutta tänään en ole juhlamielellä. 

Ehkä syynä on keli. Kymmenen astetta ja mustanpuhuvat pilvet taivaalla eivät ainakaan lisää kesän tuntua. 

Minun piti kyllä ennemminkin summeerata tähän kevään hauskimman kirjahaasteen tulokseni. Kyseessä on Insta haaste Shakespearen sisar tililtä ja siinä luettiin Virginia Woolfia. 


Tarkoituksena oli lukea Woolfin tuotannosta helmikuussa novelleja, maaliskuussa päiväkirjoja, huhtikuussa jokin romaani ja toukokuussa viimeisimpinä ilmestyneitä teoksia. Noh, minä tietysti tapani  mukaan aloitin vahvasti ja jumituin sitten. Tällä kertaa tosin jumituin haasteeseen sisältyviin teoksiin eli luinkin päiväkirjoista kolme osaa ja siihen meni vähän enemmän kuin yksi kuukausi. Lisäksi jäi viimeisen kuukauden lukupanos kokonaan - Proust tuli väliin, väitän minä. 

Kaikkiaan siis luin Virginia Woolfia seuraavasti (ja blogista + Instasta löytyy lisää #kevätVirginiankanssa

  1. Nainen peilissä (novellikokoelma) 
  2. Päiväkirja I-III
  3. Orlando
Ei huono tulos minusta ollenkaan, vaikka lopussa vähän hiipuikin. Eikä mikään estä lukemasta lisää. Ainakin nuo päiväkirjat haluaisin kesän aikana loppuun. 

Jos siis muilta haasteilta ehdin. Proust taitaa viedä kesästä ainakin osan. Levoton lukija (Kirsi Piha) julkaisi toukokuussa Hannu Mäkelän kirjan  Proust on Proust. Olen sen suhteen vähän jumissa, kun jotenkin haluaisin lukea Mäkelän ajatuksia kirjan osioista vasta, kun olen itse lukenut kyseisen osan. Eli vähän olisi vielä työsarkaa jäljellä. Muutamaan ensimmäiseen osaan on kulunut vuosia, joten vähän epäilen, että loppu tulisi luettua yhdessä kesässä.  

Haasteellista siis, enkä vielä ole edes päässyt kirjaston kirjoihin. Nyt on käymässä juuri niin kuin pelkäsin eli varauksia tippuu tappavan tasaiseen tahtiin, enkä ehdi lukemaan niitä tarpeeksi nopeasti. Tänä viikonloppuna sentään sain loppuun Johanna Annolan Säädyttömät - Perheet ja murros pitkällä 1800-luvulla. Kirja kuvaa Suomen muutosta sääty-yhteiskunnasta luokkayhteiskunnaksi kahden suvun kautta. Säätyjen muuttuessa, myös siirtyminen luokasta toiseen tuli mahdolliseksi ja kuvatuissa suvuissa mentiinkin toisessa niinsanotusti ylöspäin ja toisessa alaspäin. 

Kirja on varsin mielenkiintoinen, mutta myös täynnä yksityiskohtia ja nimiä. Välillä en ihan hahmottanut missä taas mentiin, mutta onneksi lopussa olevat sukupuut taas vähän helpottivat. 

Säädyttömät on myös ajankohtainen kirja. Luokkayhteiskunnasta (tai luokkien puuttumisesta) on käyty viimeaikoin paljon julkista keskustelua. 

Tänään olen keskittynyt Anu Kaajan kirjaan Rusetti (joka sekin on kirjastosta). Olen lumoutunut. Väliin absurdeista kahvilavälineiden haastattelusta siirrytään taideteosten analyysin ja taiteilijoiden kuvausten kautta kirjailijan omaan suhdehistoriaan. Kaikki kirjoitettuna sujuvasti ja niin, että jostain kumman syystä kummimmatkin palaset sopivat paikoilleen. Tykkään kovasti. 

Haasteita haasteiden perään, mutta en minä silti valita. Kirjoihin liittyvät haasteet taitavat elämässä olla niitä mukavimpia ja kuitenkin myös helpoiten taklattavia. 

12 kommenttia:

  1. Ihailen paneutumistasi, sen puoleen Woolf kuin Proustkaan ei ole helpointa lukemistoa. Minä ährään Helmet-haasteiden kanssa (teen tätä vuotta ja vuotta 2019), sekin on jotenkin hidasta. Muista vanhoista haasteista hädin tuskin tohtii mainitakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Woolf oli jo nuoruudenrakkauteni ja Proustiakin ole tavannut useamman vuoden. Helmet-haasteen kohdalla vähän lopetin, kun huomasin sen jäävän aina vajaaksi, vaikka miten olisin miettinyt.

      Poista
  2. Haasteellista hyvinkin. Mainitsemistasi kirjoista Säädyttömät ja Rusetti alkoivat kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat ovat mielenkiintoisia, mutta Rusetti jotenkin tosi ihana.

      Poista
  3. Miun on ollut tarkoitus lukea Woolfia, mutta aina se on vaan jäänyt. Tuohon haasteeseen osallistuminen olisi ehkä voinut antaa vähän potkua, mutta olen kyllä vähän huono haasteiden kanssa 🫣

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin tuppaavat haasteet yleensä menemään vähän pieleen, mutta jostain syystä (Woolf) tämän parissa pysyin melko sitkeästi.

      Poista
  4. Vähän kaihertaa, kun en tuota haastetta huomannut aikanaan. Toisaalta tuntuu, että Woolf olisi ehkä ollut tässä kevään mittaan vähän liikaa, pidän häntä kiinnostavana mutta myös haastavana.
    Nyt onneksi sää lämpenee, alkaa vihdoin tuntua kesältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Woolf ei ole ihan sieltä helpoimmasta päästä, mutta ehkä kuitenkin sujuvampaa luettavaa kuin yleensä ajatellaan. Sopii myös kesälukemiseksi :-)
      Ja ihanaa, kun kesäkelit ovat oikeasti tulossa!

      Poista
  5. Todellakin vedit hienosti Woolfin kanssa! Itse olen niin fiilislukija, etten saisi itseäni tuupittua eteenpäin jos yhtään tökkii.
    Tuo Säädyttömät oli minulla kirjastosta lainassa, mutta jäi selailuun. Rusetista luin kustantajan kuvauksen, vaikuttaa aika runsaalta ja ehkä himpun liian haastavalta lämpöaallon sulattamille aivoille jotka janoavat höttöä 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Woolf sopi myös kevään fiilikseen eli siinä mielessä täsmäosuma. Noin yleensä olen haasteiden kanssa suhteellisen surkea.
      Rusetti oli itse asiassa kepeä lukea kaikesta kokeellisuudestaan huolimatta.

      Poista
  6. Säädyttömät on minullakin lukupinossa odottamassa. Tykkäsin valtavasti Kaajan Katie-Katesta, joten Rusettikin on varmasti hyvä. Kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitää lukea tuo Katie-Kate - se on jostain syystä jäänyt väliin, vaikka onkin lukulistalla komeillut ilmestymisestään lähtien

      Poista