3.2.2022

(Luku)päiväkirja : Tammikuun luettuja ja lukumaratonlupauksia

 

Ihana, ihana talvi! Kun ei tarvitse autoa kaivaa joka päivä (etätöiden hyvä puoli), voi lumesta nauttia. Melkoinen myräkkä viikonloppuna, mutta sen jälkeen olivat täällä etelässäkin maisemat kuin postikortista. 

Helmikuu alkoi ja niinpä se on taas kuukauden luettujen aika ja tämä vuosi onkin alkanut vauhdikkaasti. Tammikuun aikana luin ja kuuntelin peräti 10 kirjaa! 

Tammikuu onkin ollut jotenkin kauhean pitkä kuukausi - hyvässä ja pahassa. Alkukuusta oli tyytyväinen isännän pitkittäessä kotiaikaansa, sitten alkoivat taas työpäivät venyä kellon ympäri ja nyt koitetaan helmikuu aloittaa vähän rauhallisemmin. 

Kaikesta tohinasta huolimatta olen tosiaan näköjään ehtinyt myös lukemaan ja myös kertaalleen lukumaratoonaamaan. Loppiaisena piti maratonilla olla Toto seurana, mutta hän luisti nopsaan muihin juttuihin. 

Useampi kommentoi, että kaipasi niitä vanhoja hyviä Blogistanian lukumaratonpäiviä, jolloin maratoonarit lukivat kirjojaan "virtuaalisesti yhdessä" ja kävivät myös päivän aikana kommentoimassa ja kannustamassa kollegojaan blogeissa. Lopuksi joku veti tunnelmat ja tulokset yhteen ja ihasteltiin yhdessä sekä sivujen määriä että mielenkiintoista luettujen kirjojen listaa. 

Täytyy myöntää, että nostalgia nostaa päätään myös minun sydämessäni. Onneksi ystävänpäiväviikonloppuun on luvassa tuollainen perinteinen lukumaraton. Minä ajattelin osallistua, ehkä saan Totonkin mukaan. Onko muita tulijoita ?  - Ilmoittautua voi blogissa Kirjan jos toisenkin eli täällä.

Tammikuun luetut 

Jospa sitä saisi maratonillekin vähän vauhtia ja sivumääriä kasvatettua edellisistä kerroista, kun tammikuu lähti lukemisen osalta näin reippaasti liikkeelle. 


Eikä joukossa ole edes pelkkää kevyttä vaan peräti kolme tietokirjaakin ja yksi elämäkerta. Tietokirjat ovat riemastuttavan erilaisista aiheista. Listalta löytyy niin Suomen ruokahistoriaa, analyysiä kotiseutuvieraudesta kuin asiaa horoskoopeista ja niiden historiasta. Kaikki mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä. 

Murakamin Vieterilintukronikka vastasi kuukauden häiritsevimmästä lukukokemuksesta, niin kuin kai kirjailija yleensäkin. Dekkareita listalta puolestaa löytyy kaksi eli uusin Ruth Galloway sekä Torstain murhakerhon toinen tapaus. Molemmat olivat viihdyttäviä. 

Lastenkirjoja tammikuussa luin vain yhden. Olen taas auttamatta perässä Toton lukutahtia. 


Nyt luettavana minulla on useampi kirja 

Luureissa minulla olisi tällä hetkellä An accidental murder. Sen piti olla kevyt ja viihdyttävä välipala, mutta huomaan olevani jumissa sen kanssa. Siis vähän yli kaksi tuntia kirjaa, joista on jäljellä noin 40 minuuttia. Ei auta, kirja sortuu yhteen piirteeseen, joka on raivostuttavaakin raivostuttavampi. 

Kirjassa kertoja nimittäin toistaa vähintään kerran luvussa "luulimme olevamme häntä askeleen edellä, mutta jouduimme huomaamaan olevamme väärässä" tai "hän on varmasti tietämätön tuosta, mutta sitten kauhuksemme jouduin huomaamaan, ettei näin ollutkaan" - siis onko mitään ärsyttävämpää. Ymmärrän, että tuossa luodaan jännitystä, mutta a) se saa minut vain odottamaan sitä kamalaa hetkeä ja b) minua alkaa oikeasti jännittämään, mitä on tulossa. Miltei poikkeuksetta kuitenkin petyn ja loppuratkaisun jännitys ei vastaakaan ennakkopelottelun määrää... 

No, kirjaa on jäljellä sen verran vähän, että ehkäpä kuuntelen sen loppuun jossain vaiheessa. 

Inspiraatiota odotellessa aloin kuuntelemaan Viv Groskopin Au revoir, Tristesse! - Ja muita elämänohjeita ranskalaisista klassikoista. Pidin kovasti kirjoittajan ensimmäisestä, venäläisiin klassikoihin pohjautuvasta Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja - kirjasta, joten odotukset ovat korkealla. 

Toinen kovasti odotuksia herättänyt kirja on Ankeriaan testamentti, jota kehuttiin sen ilmestymisvuonna kaikkialla. Totoa varten minun piti lukea valmiiksi Hautausmaan pojat, mutta siinä olen vielä sivulla yksi. Ehkä sitten viimeistään lukumaratonin aikaan. 

Olisiko kellään kommentteja Hautausmaan poikiin ? Mietin taas soveltuvuutta kymmenvuotiaalle... 

6 kommenttia:

  1. Mää ilmoittauduin jo lukumaratonille.

    Luin Hautausmaan pojat englanniksi viime vuonna. Se oli mukavan jännä. Varsinkin kirjan loppupuolella oli jänniä kohtia. Mun mielestä kirja sopis paremmin yläasteikäiselle, mutta mutta. Kun en tunne sun lasta, ni paha mennä sanomaan muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin, että meneekö Hautausmaan pojat liian jännäksi (takakannen perusteella). Toto kyllä on lukenut mm. Talo taivaansinisellä merellä, joka luokitellaan aikuisten fantasiaksi, mutta se ei ollut varsinaisesti jännä. Ehkä pitää kuitenkin koittaa lukea tuo ensin itse. Sitten vaan hänellä ei taida olla lukumaratonille uutta luettavaa.

      Poista
  2. Mullakin on ikävä niitä perinteisiä lukumaratoneja. Silloin jos koskaan lukeminen, joka on niin oman pään sisällä tapahtuvaa, sai sitä yhteisöllisyyttä ja välillä piti napauttaa itseään näpeille, että nyt pois sieltä somesta ja toisten maratoonareiden blogeista ja lukemaan!
    Ja lupaan tehdä koosteen ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun nyt on taas perinteinen lukumaraton. Toivottavasti meitä osallistuu tosi monta!
      Koostetta odotellessa sitten :-)

      Poista
  3. Hyviä lukuhetkiä ja helmikuuta sinulle Minna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Outi! Oletko löytänyt lukemista tähän vuoteen ?

      Poista