29.11.2021

(Luku)päiväkirja : Black Friday huumaa ja kulutuskritiikkiä...


Mitä olen lukenut viime aikoina ? No , en oikein mitään. Se ei kuitenkaan estänyt minua taas hankkimasta uutta luettavaa. 

Selvisin ilman ostoksia sunnuntaihin saakka - sitten eksyin Elisa Kirjan alekirjojen listalle. 

Olen muuten selvästi alkanut luokitella kirjoja valitsemani lukutavan mukaan.

  1. Suurin massa ja varsinkin cozy mystery tai viihdekirjat kuuluvat äänikirjamaailmaan - samoin elämäkerralliset "oppaat". 
  2. E-kirjoihin haluan sarjoja, jotka jostain syystä olen aloittanut tässä muodossa, tai sellaisia kirjoja, jotka koen enemmän luettaviksi kuin kuunneltaviksi., tai jotka koen jostain syystä haluavani "säilyttää ulottuvillani". Viimeksi mainittu on sinänsä huvittavaa, koska luen kirjoja uudelleen erittäin harvoin.  
  3. Lasten- ja nuortenkirjat Totolle (ja minulle), keittokirjat, kuvia sisältävät tietokirjat jne. puolestaan vetävät puoleensa painetussa muodossa. 

No, Elisa Kirjan ale sai minut nappaamaan luettavaksi kolme kirjaa : 
Haruki Murakamin Vieterilintukronikka kuuluu luokkaan "säilyttää ulottuvillani" - ihan vain siksi, että Murakami. 1Q84 kuuluu edelleen kolmeen parhaimpaan ikinä lukemaani kirjaan ja vaikka muutamasta muusta en niin ole innostunutkaan, on Murakamin nimessä edelleen taikaa. 
Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti puolestaan on kirja, jota on kehuttu niin paljon, että haluan lukea sen keskittyneesti. Kuunnellessa teksti menee joskus liian nopeasti - luulen, että tätä haluan makustella. 
Natasha Lester: Ranskalainen valokuvaaja - tämä ehkä menisi tavallaan tuohon äänikirjojen viihdekirjakategoriaan, mutta toisinaan on kiva ihan vain lukea. Itse asiassa olen näköjään äänikirjoissa jumiutunut nyt pääasiassa cozy mysteryyn tai tuohon "omaelämäkerralliset tietokirjat tai elämäntapaoppaat" 

Elisa Kirjan lisäksi nappasin Kobosta (kun piti päivittää) myös jatkoa Deanna Raybournin Veronica Speedwell -sarjaan, niin viihdyttävä kuin se onkin (ja omalla tavallaan cozy mysteryä). 

Hupaisaksi tämän ostospyrähdykseni tekee se, miten juuri olen viime aikoina lukenut Julia Thurénin Tieto-Finlandia ehdokkaan Kaikki kuluttamisesta-Näin aloin käyttää rahojani paremmin, jossa käsitellään kuluttamisen eri muotoja ja miten sitä pitäisi vähentää, puhumattakaan siitä, miksi kulutamme, sekä historiallisista että vähän psykologisistakin syistä. 


Kaikki kuluttamisesta - Näin aloin käyttää rahojani paremmin 
Storytel äänikirja - lukijana Heljä Heikkinen 

En oikeastaan ihmettele kirjan listaamista Tieto-Finlandiaehdokkaaksi. Kaikki kuluttamisesta on kompakti paketti valtavasta määrästä historiallista ja muuta kuluttamiseen liittyvää tietoa, mutta kasattuna helposti sulateltavaan ja omakohtaiseen muotoon. Thurén kertoo esimerkkejä omasta elämästään tai tavastaan ajatella, mutta liittyen laajempaan kuvaan. Lukijan on helppo samaistua ja ymmärtää, vaikkei ihan kaikkia nimiä ja luokituksia muistaisikaan viimeisen sivun jälkeen. 

Kirja sai minutkin pohtimaan omia kulutustottumuksiani. En koe olevani kovin kulutuskeskeinen, paitsi ehkä kirjojen suhteen, tai keittiövälineiden, tai ruoan, tai... ehkä meillä kaikilla on omat "heikot kohtamme". Kuten yllä sanoin, huolimatta lukemastani kirjasta ja päätöksestäni olla ostamatta "turhaa", päädyin kuitenkin Black Friday aleen. Eiväthän kirjat voi olla turhaa ? Sähköinen muoto ei edes kuluta metsiä? (sähköntuotanto ja muu tuotantokoneisto tietysti sivuutetaan...) Perusteluja omille ostoksilleen on yllättävän helppo löytää. 

Toisaalta, juurihan minä perjantaina ostin uuden mekon esikoisen ylioppilasjuhliin (vaikka tiedän mahtuvani koronakiloista huolimatta edelleen ainakin yhteen vanhaan ja isäntäkin ehtii tuomaan sen kotiin Ranskasta, jonne sen viikonloppuna unohdin...) 

No, joka tapauksessa kulutustaan on hyvä tarkkailla ja siksi Thurénin kirja on varsin suositeltavaa luettavaa ihan kaikille, mutta ehkä vielä erityisesti meille keski-ikäisille, joilla ehkä on varaa kuluttaa enemmän kuin aiemmin elämässään ja siksi tarvetta pohtia, mihin rahojaan sitten oikein pistää. 

Tällä hetkellä kuuntelen myös Laura Frimanin kirjaa Tauko. Siinä kirjailija kertoo päätöksestään olla ostamatta yhtään uutta vaatetta vuonna 2020 ja samalla hän pohtii myös omaa tapaansa ostaa vaatteita tai yleensä pukeutua. 

Olen vasta kirjan alussa, mutta jo nyt voin sanoa, että Frimanin kuvaama miltei maaninen tapa ostaa vaatteita tuntuu vieraalta. Pukeutuminen ei ole koskaan ollut minulle se pahin kulutukseen houkutteleva elämänalue, melkein päinvastoin, mikä toki taitaa myös näkyä tyylissänikin. Huolimatta tuosta juuri ostamastani mekosta, olen nauttinut etätoistä ja videopalaverien antamasta mahdollisuudesta päästä kuin koira veräjästä siitä, että pukee ylleen vähän kulahtaneet vaatteet, jotka eivät enää läpäisisi "toimistokriteerejä" - kameran kautta kun eivät pienet kulumat näy, tai ainakin näin olen itselleni uskotellut. 

4 kommenttia:

  1. Tauko odottaa yöpöydällä lukemista. Vaatteiden ostaminen on kyllä vähentynyt. Olen ostanut pari t-paitaa, alusvaatteita, sukkia ja uimapuvun itselleni tänä vuonna. Ja kesämekon, jota en pitänyt kertaakaan. Pidin vanhoja. Pitääpä syventyä kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tauko oli ihan mielenkiintoinen.
      Minulle vaatteiden ostaminen on aina ollut vähän sellainen "pakko". Uudet vaatteet ovat kivoja, mutta en oikein viihdy sovituskopeissa. Nyt tietysti on tullut ostettua tosi vähän, kun vaan kökkii pääasiassa kotona koneen vieressä.

      Poista
  2. Tänä vuonna on tullut luettua kymmeniä lasten kirjoja, pari kirjaa ihan itselleni ja tuhansia blogipostauksia. Olen siis petrannut vähän viime vuodesta :)
    Ihanaa viikkoa sinulle Minna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeminen on ihanaa :-) Kiva, että olet löytänyt mielenkiintoisia kirjoja.
      Aurinkoa!

      Poista