1.7.2021

(Luku)päiväkirja: Kesäloman eka päivä

Torstai 1.7.2021
 

Se on kuulkaas loma nyt! Sen huomaa siitäkin, että ehdin poikkeamaan myös blogin puolella pitkästä aikaa. Tässä kävi juuri niin kuin arvelinkin, että työt söivät ylisuuren osan ajasta ja loppu meni siihen, että tylsistynyt kymmenvuotias saatiin pysymään edes hetki irti ruuduista. 

Myönnän, olen ollut huono äiti. Tabletti ja puhelin ovat olleet aivan liian paljon käytössä, mutta ei täällä oikein voi muutakaan tehdä, kun ei yksinään voi päästää ulos harhailemaan ja lukeminenkaan ei maita ihan koko päiväksi. Kauhulla ajattelen edessä olevaa ruutuvierotusaikaa... 

Olemme me käyneet ulkonakin tietysti, heti töiden loppuessa ja välillä palaverien välissäkin. Rannalla, mutta pääasiassa vain haahuilleet. Onneksi jatkuvaa sadetta ei ole ollut kuin parina päivänä, vaikka kelit noin yleisesti ovat olleet viileähköjä ja pilvisiä. 

Biarritz itsessään on kiva kaupunki, mutta ehkä enemmän aikuiseen makuun. Paitsi, jos lapsena sattuu olemaan vesipeto, joka innostuu surffauksesta. Meidän ei yleensä suostu kunnolla edes kastautumaan - mitä lie kissaeläinten sukua - joten suurin osa tarjolla olevista aktiviiteista oli poissuljettu. 


Työn lomassa luettua 

Vuosia olen valitellut laiskuuttani ranskankielisen lukemisen suhteen. Nyt petrasin tilannetta kerralla peräti nelinkertaistamalla keskimääräisen lukumääräni. Yhdestä kirjasta (melkein) neljään. Tosin on pikkuisen huijariolo, sillä kirjat ovat sarjakuvia. Jotenkin tuntuu siltä, ettei niissä ole tarpeeksi tekstiä, että laskettaisiin...  No, suunta on joka tapauksessa oikea. 

Idéfix-sarjakuva on koiraversio Astérixista ja Obélixista ja sellaisena ehkä vähän kevyt ja kaupallinen, mutta kaikki keinot (ja kirjatyypit) ovat sallittuja, kun yrittää saada jälkikasvunkin tarttumaan ranskankieliseen kirjallisuuteen. Tosin Toton osalta Idéfix ei toiminut. Hän ei ole sitä vielä edes avannut, mutta löysin toisen, täydellisen täsmäaseen. Pokemon-mangaa ranskaksi! Niitä poika luki tyytyväisenä jo peräti kahden kirjan verran. Pitänee vielä käydä uudelleen tuossa lastenkirjoihin erikoistuneessa (!) kaupassa. 

Itselleni löysin samasta kaupasta nostalgiamatkan lapsuuteen eli Alix-sarjakuvat. Niitä luin moneen kertaan. Itse asiassa saattoi olla kausia, jolloin kirjastosta ei kukaan muu kyseisiä sarjakuvia löytänyt, sillä ne olivat aina minulla lainassa. 

Vähän pelotti tarttua lapsuuden suosikkiin ja ostin varovaisesti ensin vain sarjan ensimmäisen osan. Onneksi kaukaisempi historiallinen konteksti on ehkä pikkuisen helpompi monessa suhteessa ja perusseikkailutarina ei itsessään ole liikaa vanhentunut. Toki kirjasta puuttuvat naishahmot kokonaan (mitä nyt yksi pahis pukeutuu naiseksi valeasuun!) ja seikkailu on muutenkin kovin kolonialistinen roomalaisnäkökulmasta, mutta seikkailu on seikkailu ja kaikessa suoraviivaisessa toiminnassaankin edelleen ihan viihdyttävä. Ostin siis kaksi seuraavaakin osaa kotiinviemisiksi. Kolmas osa on vielä vähän kesken. 


Kaikkiaan kesäkuussa tuli luettua 8 kirjaa, mikä on ihan hyvä määrä, kun ottaa huomioon muun elämän kiireet. 

  • Chris Rylander : Gregin kohtalo
  • Keiko Higashino : Uskollinen naapuri
  • Elly Griffiths : Siniviittainen nainen
  • Matthieu Choquet : Idéfix et les irréductibles
  • Ann-Christin Antell : Puuvillatehtaan varjossa
  • Jacques Martin : Alix - L'intrepide
  • Jacques Martin : Alix - Le sphinx d'or
  • Heike Reinecke, Andreas Schlieper : Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä 

Sarjakuvista jo vähän mainitsinkin. Dekkariviikolla luin peräti kaksi dekkaria eli japanilaisen Uskollinen naapuri ja sitten Ruth Rendell sarjaa eteenpäin. Molemmat olivat viihdyttäviä lajissaan. 

Puuvillatehtaan varjossa osoittautui sekin sujuvaksi historialliseksi romaaniksi. Viime aikoina on trendinä selvästi ollut korostaa sankarittarien itsenäisyyttä. Tässä romaanissa se jotenkin kietoutui jännästi tahtoon, mutta en ole ihan varma oliko kyky kuitenkaan paikallaan. Toki osin myös ajan ja ympäristön vuoksi. Historiallinen konteksti oli mielenkiintoinen ja näin (ikuisena) turkulaisena erityisen kiinnostava. 

Kaikkein paras kirja taisi kuitenkin kesäkuussa olla kuuntelemani Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä. Kissat vaan ovat aina kiehtovia ja tässä ne yhdistyivät mielenkiintoisiin historiallisiin henkilöihin ja heidän elämäntarinoihinsa. Oikein mukavaa iltakuuntelua, vaikka tosin muutama tarina taisi tulla kuunneltua useampaankin kertaan unen keskeyttäessä ennen ajastuksen loppua. 

Mutta nyt lounaalle ja sitten... 



2 kommenttia:

  1. Ihanaa lomaa sinulle Minna! Minun pitäisi vielä huominen jaksaa töissä ja sitten pääsen itsekin neljän viikon lomalle...aahh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi! Minulla on pieniä vaikeuksia päästä oikeasti lomamoodiin. Käyn vähän ylikierroksilla ja väsyttää, mutta eiköhän se tästä.
      Ihanaa lomaa sinullekin! Illalla se alkaa :-)

      Poista