7.8.2011

Pidän, en pidä, väsyttää - Axel Munthe Huvila meren rannalla



Hmm, tämä kirja alkoi lupaavasti. Vähän yli puoleen väliin saakka tarina kulki kepeästi, henkilöhahmot olivat herkullisia ja pieni sadunomaisuus vain piristi. Sitten tapahtui jotain. Joko minä väsähdin (elämä on kieltämättä ollut aika haipakkaa viime viikkoina - hyvässä lomamielessä) tai sitten kirjailija väsähti kirjoittaessaan. Tarina muuttui sekavaksi kokoelmaksi yksittäisiä tapahtumia, joissa ei tuntunut oikein olevan päätä eikä häntää eikä linkkiä aikaisempiin osiin. Lopuksi mentiin oikein teologisten näkyjen puolelle.

Sinänsä ihan mielenkiintoinen kirja, jonka on kirjoittanut 1920-luvulla ruotsalainen aikansa kuuluisuuksien henkilääkäri ja köyhälistön parantaja. Ruotsista Pariisiin ja Roomaan kulkeutunut muotilääkäri unelmoi Caprin saaresta, sen ihmisistä ja maisemista. Hänen suurimpana haaveenaan on rakentaa sinne talo ja asettua asumaan. Kirja kertoon unelman tavoittelusta ja toteuttamisen kiemuroista. Matkalle mukaan mahtuvat niin juoppo apina, liuta koiria kuin hermoherkkiä krevittäriä, Pariisin kadulakaisijoita ja rakennusmestariksi muuntautuva haudankaivaja.

Jos kyläkonstaapelista luki hyvällä mielellä ja kirjailija osasi lopettaa tarinansa ajoissa, niin Huvila meren rannalla jää häiritsemään. Eikä oikein hyvällä tavalla vaan lievästi ärsyttäen... Tosin tekee myös mieli Caprille lomamatkalle :-)

2 kommenttia:

  1. Huvila meren rannalla on varmaan kirja, joka pitäisi lukea nuorena. Moni ystäväni oli aivan ihastunut siihen. Minä luin kirjan vasta yli nelikymppisenä ja minusta se oli yksi itserakkaimmista kirjoista, jonka olen koskaan lukenut. Lisäksi se oli sovinistinen (no, ehkä kirjoitusajankohta vaikutti tuohon). Pidin oikeastaan vain kirjailijan yrityksestä pelastaa pikkulintuja metsästykseltä.

    VastaaPoista
  2. Margit : ehkäpä kyse on tosiaan iästä. Olen liian vanha. Sovinistisuudesta olen samaa mieltä, mutta jätin sen tosiaan ajankohdan viaksi. Itserakkaus oli oikeastaan aika huvittavaa :-) Voipi olla, että nuorena tätä olisi lukenut vähemmän kriittisesti.

    VastaaPoista