1.4.2018

Venäläiset tilikirjani

Yllättävän nopeasti sitä voi saada kirjan luettua, vaikkei oikein muka jaksa lukemiseen keskittyä. Totta puhuen, olen viime aikoina ollut vielä entistäkin levottomampi, jos se nyt on edes mahdollista. Lukukeskittyminen on tuollaista parin reseptin luokkaa kerrallaan, joten onneksi on ollut myös hyviä keittokirjoja lukulistalla. Tänä keväänä kokkailijaa hemmotellaankin herkuilla. Synttärilahjaksi sain juuri kevään kauneimman kirjakannen tittelin ansaitsevan Brunssikirjan, mutta siitä lisää joskus myöhemmin. 

Levottomuuteni taitaa johtua yksinkertaisesti siitä, että elämässä vaan tapahtuu koko ajan niin paljon. Horisontissa siintää mahdollisia uusia kuvioita, töissä mennään tosi lujaa ja lapsetkin kiihdyttävät kevättä kohden tahtia omissa tapahtumissaan ja onnistuvat siinä sivussa telomaan itseään niin, että välillä juostaan terveyskeskuksessa. Onneksi keskimmäisen kaatumisessa sentään tuli vain haava polveen. Poika kävelee, vaikka arpi kai muistoksi jääkin.

Onneksi lukupinosta löytyi sopivan vauhdikasta iltalukemista.

Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani 
Yllätysennakkokappale kustantajalta 

Bineschicklitjännäri ? Jollei sellaista genreä vielä ole keksitty aikaisemmin, niin nyt kai sitten on. Ei silti, varsinaista romantiikkaa ei Tarasovan kirja sisällä. Enemmänkin sellaista himonsekaista sekaantumista outoihin tyyppeihin, vaikka kotona Turussa sankaritarta odottaakin (liian?) kiltti sulhanen.

Kuoharia, votkaa ja expattien bailausta vakkaribaarissa on vuorossa harva se ilta ja siinä sivussa Reija Wren selvittelee sisäisenä tarkastajana yhtiönsä venäläisen tytäryhtiön taloustilannetta ja mahdollisia sotkuja - vai oliko se sittenkin toisinpäin ? Siis, Reija Wren tekee parhaansa selvittääksen mahdolliset tilisotkut ja huomaa jonkun tahallaan häiritsevän tutkintaa. Pelin muuttuessa kovemmaksi irrottelu ystävien tai sellaisena esiintyvien ihmisten kanssa antaa tarpeellisia hengähdystaukoja...

Niin tai näin, vauhdilla mennään. Venäläiset tilikirjani on ainakin minulle ihan uudenlainen tuttavuus. Pikkuisen sekava juoni on omalla tavallaan riemastuttava. Venäläiset bisneskuviot ja kansanluonne esiintyvät kliseisinä, mutta silti varsin viihdyttävinä. Ehkä siellä tosiaan on tuollaista. Anniina Tarasova on itse kyseiseistä maasta kokemusta omaava bisnesnainen, joten hänen kuvittelisi jotain tietävän. Itse koko työurani liikemaailmassa viettäneenä, en hirveästi esim. esimiehen toimintatapoja tai Reijan omaa (pyrkyrimäistä) ajattelukuviota omalta uraltani tai työympäristöstäni tunnistanut, mutta varmaan tuollaistakin löytyy. Minulla on kai vain ollut tuuria... enkä tietysti ole Venäjälle bisnestä tehnytkään, käynytkin maassa vain muutaman kerran.

En  Reijaan varsinaisesti ihastunut, vaikka hänen sinnikkyyttään pitääkin ihailla. Epäselvyydet on tutkittava, vaikka sitten kävelisi suoraan surman suuhun, tai ainakin vaarallisiin tilanteisiin. Eikä Reija silti vaikuta ylinaiivilta, mistä pisteet kirjoittajalle. No, paitsi ehkä miesmaultaan, joka on kliseisen renttupainotteinen - ainakin Venäjällä.

Minä siis viihdyin Venäläisiä tilisotkuja selvittämässä varsin mukavasti. Muutama ilta siinä meni, mutta kannatti. Kustantajalta yllätyksenä tullut kirja, jota en muuten ehkä olisi tullut lukeneeksi, osoittautui oikein mukavaksi tuttavuudeksi.

4 kommenttia:

  1. Minä laitoin tämän ihan mielenkiinnosta nyt varaukseen kirjastosta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä on kyllä mielenkiintoinen. :-)

      Poista
  2. Tämä oli ainakin minua ilahduttava yllätyslähetys, ja huomaan, että lähes kaikki muutkin ovat pitäneet siitä jollain tasolla. Jaan kanssasi havainnon juonen sekavuudesta. Mutta henkilöhahmot olivat hauskoja, ja muutenkin esikoiskirjaksi tämä oli vakuuttava paketti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkin tykkäsin enemmän kuin etukäteen ajattelin. :-)

      Poista